Blogihaaste

Sain valkoisten paimenten omistajalta ja samalla serkultani Jenniltä haasteen, jossa on 11 koira-aiheista kysymystä. 


1. Varhaisin koiramuistosi?
Varhaisin koiramuistoni liittyy hatarasti pappani hirvikoiriin. Papalla on ollut aina norjanharmaita, jotka tietenkin olivat ulkokoiria ja me oltaisiin haluttu niitä kovasti hoitaa. Hienoja ja kilttejä koiria, ja ilmeisesti toimivat metsälläkin kohtalaisesti, vaikka niistä hommista en mitään ymmärrä.. Papalta kun kysyy, että miten hirvikoiranpennun koulutus hirvikoiraksi tapahtuu, vastaa hän että koira viedään metsään ja kyllä se aika pian tietää mitä siellä pitää tehdä... :D  Helppoa!

2. Oletko koskaan joutunut oikeasti koiran puremaksi? Missä tilanteessa?
En onneksi, läheltäpititilanteitakaan ei ole vielä ollut.

3. Mikä hetki koiraharrastuksissa on ollut sinulle tähän mennessä se ikimuistoisin ja parhaimman onnistumisen fiiliksen tarjonnut hetki? Miksi juuri se?
Piti ihan miettiä.. :D Ei ole yhtä ainutta. Jepin kanssa nyt niitä tuli usein, eli lasken onnistumiseksi tässäkohtaa nollaradan ja vielä hyvä nollaradan aksassa. Mutta sitten monta vuotta meni treenatessa, ja ainahan treeneissäkin tulee onnistumisia, mutta Taran kanssa saatu hyppärinolla oli mahtavaa, ja viime kesän klagin toinen rata, vaikka ei ollutkaan nolla mutta se hallinnan tunne jäi mieleen.

4. Loppuvuoden tavoitteesi koiraharrastuksen parissa?
Eli seuraavat 11 kuukautta.. Viime kirjoituksessa niitä kokosin jo yhteen.

5. Jos voisit palata koirasi pentuaikaan tai harrastusuran alkuun, mitä tekisit toisin?
Jos nyt puhutaan Lennusta, niin vielä on paha sanoa mitä virheitä on jo tullut tehtyä.. :D Mutta Taran kanssa harrastusuran alussa olisin kiinnittänyt huomiota viretilojen säätämiseen ja hallintaan, yllätys.


6. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi ja miksi päädyit juuri siihen?
Olen <3 Toivolle oli oma aikansa, ja nyt katsotaan mitä elämä tuo tullessaan bordercollien kanssa. Tällä hetkellä siis olen super tyytyväinen rotuvalintaan, juuri sopivan herkkä koira omiin käsiin, hieman itsenäisempi kuitenkin kuin tämä perro yksilö. Valitsin bc:n siksi, koska olin jo päässyt ohjaamaan paimenkoiraa ja tiesin, että se on hemmetin vaativaa mutta onnistuessaan ihan mahtavaa. Lisäksi bc miellyttää ulkonäöllä, koollaan, herkkyydellään ja työmoottorilla minua tällä hetkellä eniten :).

7. Kerro joku koiriin liittyvä unelmasi? Haluatko kenties kasvattajaksi, arvokisoihin vai ammatin koirien parista?
Ehkä suurin unelma on omistaa terve koira jonka kanssa treenata mitä ikinä tulee mieleenkään ja kisata tavoitteellisesti.

8. Haaverotusi, jota et kuitenkaan luultavasti koskaan tule hankkimaan? Miksi?
Staffordshirenbullterrieri :D Ehkä eläkepäivinä..  Ne on niin hauskoja koiria.

9. Montako koiraa talossa on maksimi? 
Riippuu talosta, ajasta koirista.. Tällä hetkellä meilllä asuu vaihtelevasti kaksi tai kolme koiraa. Riippuu onko Jepi eläkepäivillä äidillä. Yksi koira olisi ihanne, olenkin sanonut että yksi terve harrastuskoira riittäisi. Mutta kolme koiraa joo tuntuu jo siltä että yksi on liikaa, varsinkin kun se yksi on laiska eläkeläinen joka pitää lenkittää erikseen, ei enää pysy nuorten tahdissa. Kaksi on ihan jees, varsinkin jos ne ovat yhtä energisiä tai vaativat saman määrän liikuntaa. Kolmenkin kanssa pärjää, varsinkin jos olisi isompi talo.. ;). Mutta se on jokaisen oma asia, ja tietty siis riippuu siitä miten paljon aikaa ja rahaa haluaa ja on valmis käyttämään koiriin.

10. Tunnustuksen paikka! Mitä koiriin liittyvää asiaa välillä laiskuuttasi/saamattomuuttasi/muistamattomuuttasi laiminlyöt? Vai lipsutko jostain arkisesta tavasta tai säännöstä ihan huomaamattasi?
Kynsienlleikkuuvälit on välillä turhan pitkät.. :D Ei tule muuta mieleen, vaikka varmasti lipsun jostain säännöistä välillä vaikka ei saisi.


11. Koiriesi nimet ja tarinat nimien takana?
Jepi, ei mitään muistikuvaa.
Toivo, no se oli kovasti toivottu koira ja samalla näköjään kirosin koko otuksen nimeämällä sen Toivoksi.
Lennu, no Lennun nimeä mietin ja kauan, olisin halunnut jonkun hienon "bc" nimen mutta ei ne taipunu mun suuhun, Ja virallisesta nimestä yritin viritellä vaikka ja mitä mutta ei. Lopulta päädyin Lenniin, mutta Saken mielestä se oli tytön nimi(jaeihänseole) ja taivutettiin se Lennuun. Ei enempää eikä vähempää kuin presidentin koiran kanssa kaimoja, vaikka tuota en silloin hoksannut :D.

En nyt keksi kysymyksiä enkä haastettavia, tehkää ken tahtoo näillä Jennin kysymyksillä :).

Hei taas.

Vuosi ja pari kuukautta sitten näköjään kokosin yhteen mun ja Taran kisauraa. Ja ongelmana olivat kontaktit. Eipä jotenkin yllätä yhtään, tuosta vastustaminen alkoi. Lopulta ollaan havaittu ongelman olevan hallinta, mikä katoaa tai mistä ei ole tietoakaan kisoissa. Tänä vuonna ollaan muutamat kisat käyty, ja hallinta katoaa viimeistään kontaktiesteillä. Viime kesänä klagissa tuli onnistunut suoritus, koko radan koira oli hallussa ja suoritti kontaktit juuri niin kuin pitää (voi sitä tunnetta, oli niin mahtavaa!), mutta seuraava rata oli jo kaaos. Mutta eipä niistä sen enempää, treenaillaan ja aika näyttää milloin uskallan lähteä kokeilemaan kisaradoille.

Toivolle kuuluu hyvää, tammikussa käytiin Animagissa kontrollikäynnillä  ja hyvinvoivaksi koiraksi todettiin kortisoni lääkityksestä huolimatta. Tänä syksynä on närästykset vaivanneet enemmän, vähän turhan monta valvottua yötä sen takia vietetty. Tammikuussa käydään taas kontrollissa.
Jepi porskuttaa menemään. Ensi keväänä tulee 12 vuotta mittariin. Ehkä jotain dementian poikasta on havaittavissa, se on välillä raivostuttavan hidas liikkeissään, ja näyttää niin kuin se "unohtaisi" mitä on tapahtumassa esim. kun tullaan pihaan autolla ja autolta pitäisi kävellä sisään. Muut seuraa perässä ja Jepi jää tollottamaan paikalleen, aiemmin on kyllä tullu joukon perässä sisälle ilman erillistä maanittelua :D. Raukka pappa <3

Tämän vuoden kohokohta on ollut vuosien haave, minkä uskalsin vihdoin toteuttaa. Eniten tässä pelotti se, että jos tämänkin hankinnan kanssa mennään perse edellä puuhun, niin en tiedä mitä teen. Luultavasti jätän koiraharrastukset kokonaan ja tyydyn lenkkeilyyn koirien kanssa.  Koiraharrastukset ovat lähellä sydäntä ja rakastan kilpailemista, siksi aikoinaan hankin Toivon, jotta pääsisi jatkamaan harrastuksia Jepin jäätyä eläkkeelle. Ja miten kävi, Toivo on ollut kroonisesti sairas noin 7 kuukauden ikäisestä lähtien. Vaikka koiria rakastankin yli kaiken ja omani hoidan loppuun asti oli tilanne mikä tahansa.

Niin se haave minkä toteutin:

bordercollieuros Pikipaimenen Kuka Muu Muka, kutsumanimeltään Lennu  <3

Lennu on työlinjainen bordercollie, tällä hetkellä ikää 5 kuukautta, 14,8 kiloa täyttä rakkautta <3 Haettiin Lennu Kiimingistä 10.9. kasvattaja Sannilta, ja siitä lähtien tämä kaveri on viihdyttänyt ja hurmannut meitä.  Huippu kaveri, sopeutunut loistavasti meidän porukkaan <3

Tällä hetkellä kuvailisin Lennua herkäksi pieneksi paimeneksi. Oudot koirat saattaa jännittää, mutta tänäänkin käytiin pentutreffeillä, jossa oli 8 eri näköistä ja kokoista koiraa ja hyvin sulautui joukkoon alkujännityksen jälkeen. Kaikki ihmiset on ihania, tosin pienet lapset on aika outoja Lennun mielestä. Lennu oppii ihan älyttömän nopeaa, sen kanssa on mukava treenata eri asioista, esim. ollaan aloitettu tokon ja aksan alkeita, ja myös kaikenlaisia turhia temppuja :D. Lennun kanssa käytiin joulukuun alussa mätsäreissä, jossa se hienosti rauhoittui alkujännityksen jälkeen. Liikkuvat koirat saa pienen paimenkoiran sielun heräämään ja siinä on vielä tehtävää, että malttaa rauhoittua kun esimerkiksi aksa treeneissä odottaa omaa vuoroa. 

Tämä vuosi 2015 on kaiken kaikkiaan koirarintamalla ollut yhtä vuoristorataa, tuloksia ei olla saatu mutta yritystä on ainakin ollut, heh. Olen päättänyt, että ensi vuonna treenataan Taran kanssa ilman mitään kisapaineita, Jepi viettää rattoisia eläkepäiviä edelleen ja Toivo sairaseläkettä, toivotaan että se pysyy kortisonilla pystyssä edelleen ja Lennulle ennenkaikkea terveyttä, luodaan pohjia aksaan ja ehkä vähän tokoonkin ja opetellaan käyttäytymään.

Hyvää uutta vuotta 2016! <3

Kisaraporttia

Ollaankin päästy kilpailemisen makuun sitten viimekirjoituksen. Yhteensä viidet kisat takana joihin sisältyy 11 starttia.Tässä vähän tuloksia:

Kilpailu	Paikka	Tuomari	IA	AV	RV	Tulos	Sija
la 27.09.2014 B agilityrata	Pyhäjärvi	Elina Hannikainen	51	-12,42	15	15	3
la 27.09.2014 A agilityrata	Pyhäjärvi	Elina Hannikainen	49	-	-	HYL	-
su 14.09.2014 B agilityrata	Kokkola	Hilpi Yli-Jaskari	53	-21,37	5	5	5
su 14.09.2014 A agilityrata	Kokkola	Hilpi Yli-Jaskari	52	-17,74	5	5	3
la 30.08.2014 B hyppyrata	Ylivieska	Mika Moilanen	48	-20,72	10	10	7
la 30.08.2014 A agilityrata	Ylivieska	Mika Moilanen	55	-15,99	20	20	7
ke 30.07.2014 B hyppyrata	Oulu	Salme Mujunen	40	-17,44	0	-17,44	3
ke 30.07.2014 A agilityrata	Oulu	Salme Mujunen	42	-	-	HYL	-
ke 25.06.2014 C hyppyrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	43	-	-	HYL	-
ke 25.06.2014 B agilityrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	50	-11,39	5	5	2
ke 25.06.2014  A agilityrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	47	-	-	HYL

Yksi nolla on siis saatu. Muutama hylly, jotka menee joko mun jännityksen tai Taran

kuumenemisen piikkiin. Ja pari perseilyrataa, joista ihan turhia vitosia, kuten kieltoja'

tai rimanpudotuksia, laitetaan yleisen sähläämisen piikkiin.. :D. Mutta, joukossa on

myös paljon noita 5 vp:n ratoja, jotka on olleetonnistuneita, tosin vitonen on tainnut

tulla parilta radalta rimanpudotuksesta ja yhdelta puomin ylösmenosta. Vielä kun

saadaan pienet palaset kohdalleen niin eiköhän ne nollat sieltä tule. Yhteistyö Taran

kanssa on parantunut paljon kesän aikana. Yleensäkin nämä 1- luokan radat ovat

todella mukavia tehdä Taran kanssa, kun kaikki on melko sujuvaa yleensä siihen asti,

kunnes tulee kontakti este suoritettavaksi.. Niiden kanssa on eniten ollut ongelmia

kisoissa. Vaikka olen yrittänyt ihan alusta asti kiinnittää erityistä huomiota niiden

treenaamiseen, niin silti kisoissa niistä rapisee pisteitä.

Alastulothan treeneissä onnistuu 99% varmuudella, 2on2off on Taralle ihan selvää.

Mutta kisoissa se ei toimi. Tosin taisin keksiä viimeviikolla mikä on ongelma, ja

ehkä jopa ratkaisunkin, joka on työn alla parhaillaan. Kokeilkaamme sitten Oulussa 8.11.

seuraavissa kisoissa, toimiiko tämä. Toinen ongelma on kontakteilla ollut ylösmenot, huoh.

Nyt on palattu siihen, että ylösmenolle on ehdoton pysäytys, se on kaikista selkein.

Vapautuksesta saa jatkaa, ja treeneissä ollaan edistytty näiden kanssa hyvin, mutta

katotaan tosiaan sitten Oulussa onko edistytty riittävästi.

Tällä hetkellä Tara on meillä hoidossa, ja Jepi viettää laatuaikaa mummolassa. 
Toivo pitää Taralle seuraa. Toivo onkin ollut hyvässä kunnossa, terveyden puolella ei
 mitään ihmeellistä (jes!). Tässä nyt sekalaisia kuvia syksyltä hyvin sekalaisessa järjestyksessä.

Toivo on ollut mukana kisoissa kannustamassa Taraa. Tässä viimeisessä kuvassa ollaan Pyhäjärvellä, huomatkaa kuinka innoissaan Toivo on tehtävästään. Näyttää enemmänkin siltä, että se olisi minä hetkenä hyvänsä valmis hyppäämään narun jatkoksi.. :D

Mitä kuuluu vai kuuluuko mitään?

Vuodenvaihde ja sitä seurannut kevät on ollut ihan järkyttävä. Kulunutta vuotta voisi kuvailla sanoilla kiire, stressi ja koulu. Huoh, mutta nyt, kesän kynnyksellä, alkaa kaikki helpottamaan ja valoa näkyy jo todella paljon tunnelin päästä! Suurin osa ajasta on kulunut koulutehtävien kanssa, joita yllättävän paljon jäi viime metreille, ja tietenkin oppari myös työllisti ihan kiitettävästi... Ja tähän päälle vielä työt ja kymmenen viikon harjoittelu! Jostakin oli pakko luopua, joten valitsin salin, jossa oon käynyt viimeksi yli kaksi kuukautta sitten. En ees muista millon viimeksi oisin näin pitkän tauon pitäny, mutta pakko mikä pakko. Koirahommia sentään en lähteny vähentämään :).

Talvella treenattiin kerran viikossa. Tosin koko alkuvuoden oli havaittavissa todellista motivaation puutetta koirahommiin. Mutta, kevään tullessa ja ulkokentän sulattua alkoi taas agilityinnostus palailemaan :). Taran kanssa on treenattu ja jopa edistytty, ollaan käyty Muhoksella koulutuksessa josta sain todella hyödyllisiä vinkkejä omaan ohjaamiseen. Myös Haapavedellä otiin agikoulutuksessa, ja sieltä taas sain hyviä neuvoja kontaktien vahvistamiseksi ja myös siihen omaan ohjaamiseen, joka on tottapuhuen eniten kehittämistä vaativin asia tällä hetkellä..

Ja vappuna järjestettiin perinteinen koiramainen vapputapahtuma, oli mölliagia, rally-tokoa ja mätsärit. Taran kanssa osallistuttiin mölliagiin kisaavien luokkaan (vaikka ei edelleenkään olla startattu virallisissa), ja hienosti meni radat, koira oli hallussa ja minä keskityin! Ainoastaan renkaalta tuli vitonen, rengas hajos molemmilla kerroilla. MUTTA, tuo meidän seuran rengas hajoaa todella helposti, ja tärkeintä oli, että Tara suoritti sen oikein :). Toiselta radalta taisi tulla renkaan lisäksi kepeiltä vitonen, en ohjannut keppejä loppuun joten Tara ei suorittanut muutamaa viimeistä keppiväliä.

Jepille ja Toivolle kuuluu hyvää, molemmat ovat kevään aikana täyttäneet vuosia. Jepi täytti 10.4. hurjat 10 vuotta <3 Ei muuten ikä näy herrassa juurikaan, alla oleva kuva on otettu tänä keväänä, ja toinen alempi kuva viisivuotta sitten.

 

 

 Aika hyvin säilyny, ei hirveesti oo muutosta tapahtunu viidessä vuodessa ;) Pantakin on sama.. :D

Toivolle tosiaan tuli mittariin 5 vuotta 3.5. Toivo voi hyvin, nyt on ollut vähän närästysoireita, toivotaan ettei ruokaa tarvitse lähteä vaihtamaan..

 Ai niin, olihan meillä alkuvuodesta pieni kynsiepisodi. Toivolla lohkesi pari kynttä aika ikävästi, ja lopulta toinen niistä lohkesi ihan tyveen asti, joten kynsikuori piti poistaa. Ja tämän jälkeen tietenkin oli sukkakuuri ja lepoa, yllättävän hyvin kynsi lähti paranemaan.

Raukkaa pientä jännittää <3

:(

 Jospa Toivon lääkärikäynnit olis tältä vuodelta tässä, ainakin toivotaan niin!

Aika rientää

 

Tällä hetkellä aikaa ei kauheesti oo millekkään ylimääräselle. Koulu ja työt, ja niiden lisäksi oppari vie kaiken vapaa- ajan. Huomasin vasta tällä viikolla että on jo marraskuu :D.

 

Enivei, treeneissä edistystä on tapahtunut kontakteilla, erityisesti ylömenoilla. Jonkin aikaa treenattiin pelkkiä kontakteja siten, että myös ylösmenolle pysähdytään. Se alkoi sujumaan hienosti, kunnes otettiin mukaan vauhtia. Ensin yksi hyppy alle ja ja alasmenolla Tara ei pysähtynytkään, tai pysähtyi mutta se hieman valui, yli kontaktin. Tähän kuitenkin auttaa se, että itse hiljennän vauhtia ja annan "seis"- käskyn ajoissa, jotta pieni malinois kerkeää rekisteröidä sen ;). Lisäksi Kata antoi hyvän neuvon ylösmenojen treenaamiseen. Eli tähän mennessä ite olen vienyt palkan kontaktille, mutta jatkossa apuohjaaja vie sen siten, ettei Tara näe sitä. Näin sen pitäisi oppia tarkastamaan (pysähtymään) ylösmeno aina.

 

Taralla olikin sitten juoksut, ja pidettiin muutamia viikkoja treenitaukoa. Juoksujen jälkeen treenattiin tätä kontakti hommaa aalla, ja jo vain, se toimi! Kierroksia ja vauhtia Taralla oli pitkän tauon jälkeen, joten olin erityisen tarkka kontakteilla. Hieno paluu tauon jälkeen :). Pientä takaakierto harjoituksia ja kääntymistä hypyllä otettiin, kunnes pimeys yllätti treenaajat.. :D. Normaalisti tähän vuodenaikaan tulisi pakollinen useamman kuukauden treenitauko, mutta ei tällä kertaa. Meillä on ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksaan vuoteen talvitreenipaikka, ja vieläpä omalla paikkakunnalla! Huikeeta. Päästään siis maneesille treenaamaan yhtenä iltana viikossa, se on niiiiin luksusta :). Ennen ollaan kolattu kenttää ja estekopin lukkoa sulateltu erilaisilla tulivehkeillä, luojan kiitos sille hommalle saa sanoa hyvästit.

 

Toivolla menee hyvin (koputan puuta). Nyt jo pidemmän aikaa ei ole ollu mitää hässäkkää sen terveydessä, kiitos kortisoni/kerran päivässä ja oikea ruoka. Jokin aika sitten se pääsi syömään Jepin Hauhaut, ja koko yö ravattiinkin ulkona. Se sai varmaan neljä kertaa yössä nieleskelykohtauksen, ja ulos päästyään ahmi ruohoa hullun lailla. Nyt oonki ollut ihan super tarkka, ettei se syö kuin omaa ruokaa, froliceja herkuiksi ja satunnaisesti saa ruoan sekaan raejuustoa tai muita lisiä. Peukut pystyyn että näillä mentäis pidemmän aikaa, johan tässä on taikinoitu tuon raasulin kanssa..

 

Kuvan on uudelta ihanalta lenkkireitiltä, joka menee isojen peltojen läpi. Ollaanki käyty siellä lähes joka aamu :).

Kontrollikäynti

Oulun kisat tuli ja meni, ja en ilmottanut Taraa sinne. Hyvä niin, koska todellisuudessa vielä on niin paljon treenattavaa ennenkuin ollaan valmiita starttaamaan. Haluan saada ne kepit, renkaan ja kontaktit varmoiksi ennen kun lähdetään virallisiin. Pari viikkoa sitten päästiin ohjattuihin treeneihin, ja voi taivas mikä masis iski, mä en osaa ohjata. Tai tuntuu että mun ohjaaminen on samalla tasolla pysynyt jo monta vuotta. Mitään kehitystä ei tapahdu, ja mitenkä sitä ikinä tapahtuiskaan, kun ei täällä jumalan selän takana pääse mihinkään viikottaisiin ohjattuihin treeneihin :(. Kattelin tuossa myös vanhoja agivideoita, niin joo ehkä niihin verrattuna on jotain muutosta tapahtunu mutta ei tarpeeksi! Tara oppii koko ajan taitavammaksi, ja meikä jää auttamattomasti jälkeen kun en osaa!

 

Mutta joo, ehkä pitää vaan ottaa videolle treenejä, että voi edes niiden avulla yrittää parantaa ohjausta. Toisaalta sekin on vaikeaa, kun treenaan pääosin yksin Taran kanssa... :D. Noh, ei auta itku markkinoilla, ehkä mä jotain keksin.

 

Asiasta kolmanteen, käytin Toivoa Akuutissa kontrollikäynnillä. Muutaman viikon ajan se oli ilman kortisonia, pelkällä astmapiipulla. Toivon vointi alkoi huononemaan todella paljon, se oksenteli, nieleskeli, oli TOSI vaisu, ja yhtenä iltana se vaan makasi, ei jaksanut edes päätä nostaa. Sain onneksi heti seuraavalle päivälle ajan Akuuttiin. Siellä otettiin keuhkokuvat, ja keuhkot oli ok! Ne oli pysyny oikein hyvänä astmalääkkeellä. Mutta valitettavasti Toivolla on myös jotain häikkää suolistossa/mahassa tai jossain, joka ei pysy hallussa ilman kortisonia. Toivollahan on esiintynyt oksentelua, kunnes löysin sille oikean ruuan. Se on nyt useamman vuoden ajan syönyt Nutron Sensitive kana-riisiä, joka on tähän mennessä ainoa ruoka mikä sille sopii. Otettiin sitten kontrollikäynnillä myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilejä, joita on siis ennenkin näkynyt silloin, kun kortisonikuuri ei ole ollut päällä.

Haha, mua niin naurattaa tää kun Toivo niin tosissaan ottaa tuota lääkettä, mutta siis tällainen systeemi tuo maski on :D.

Nyt Toivo syö taas kerran päivässä 4mg Medrolia, ja vointi on oikein hyvä. Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin ulostenäytteestä tutkiä giardian tai suolistomatojen mahdollisuus, mutta en tiedä... Ehkä lähden vielä siihen, mutta todellisuudessa en usko, että sieltä löytyy mitään. Toinen tutkimus mitä ehdotettiin, oli suolistosta koepalojen otto, mutta se tulisi olemaan ehkä yli mun budjetin.. Toivoahan on tutkittu jo vaikka kuinka, ja yli mun varojenkin jo monta kertaa (ihan kirjaimellisesti oon syönyt tyyliin makaronia loppukuun että oon saanut Toivon käytettyä lääkärissä.. :D). Ja silti ikinä ei oo löydetty mitään syytä näille oireille. Uskon, että vaikka sitä kuinka tutkittais vielä, niin silti lopputulos olisi jatkuva kortisoni lääkitys. Jos olisin miljonääri, niin mikä ettei, kyllähän muakin tottavie kiinnostais tietää ylikaiken, että mikä on Toivon mystinen sairaus.

 

Ja siis jos ajattelee Toivon elämänlaatua, niin mun mielestä se on niin hyvä tällä hetkellä kuin voi olla. Näyttää siis siltä, että se on "elämänsä kunnossa", joten... ehkä me vaan mennään sillä kortisonilla ja oikealla ruualla niin kauan kun se on mahdollista?

 

 

 

Taran kanssa ollaan tällä viikolla käyty  kahteen otteeseen treenaamassa, ja sunnuntaina olis tarkoitus suunnata möllikisoihin Ykaan. Viime viikolla (?) oltiin menossa treenaamaan, mutta Taralla oli jonkinsortin rakot anturoissa joita se aristi aika paljon, joten jätettiin treenit koko viikolta välistä. Mutta tosiaan tällä viikolla päästiin maanantaina treenaamaan, ja tehtiin pientä radan pätkää. Kontakteja vahvistin ruokapalkalla ja rauhallinen vapautus, ja renkaallekin taidettiin ottaa muutamia toistoja. Kokeilin myös ohjaamista ilman turhia hyppy ym. käskyjä, ja heti onnistu kaikki paremmin! Mm. rimoja ei pudonnut yhtään, vs. kun käytän ääntä ohjauksessa, Taran huomio jotenkin aina herpaantuu siinä vaiheessa.

 

Eilen tehtiin kunnon ratatreeni pitkästä aikaa. Rakennettiin kokonainen rata, ja voi hitsi kuinka hienosti Tara meni! Kepeille onnistu takaaleikkaaminen (tosin kahdet ohjurit on edelleen alku- ja loppupäässä) ja saksalainen yhdellä hypyllä. Miinuksena Aan kontaktit. Tara hyppäs hirveellä loikalla ylösmenon, ja alasmenollakaan ei muka muistanut seis- käskyä, jonka se kuitenkin muisti ja teki hyvin puomilla ja keinulla. Aata otin ihan erikseen ja palkkasin ylösmenolla sekä alasmenolla. Ennen puomin ja keinun ylösmenoa jarrutuskäsky toimi tosi hyvin, nyt pitää laittaa se toimimaan myös aalla. Radalla oli myös rengas, mutta otin sitä erikseen, koska en enää halua epäonnistuneita toistoja sille.

 

Kattelin tuossa kisakalenteria, ja näyttäs siltä, että voitais käydä kokeilemassa virallisia 8.7. Oulussa :). Siihen on nyt enään kuukausi, lisenssiä en oo vielä ostanu mutta sen kyllä kerkeää vielä. Ja onhan meillä vielä epävarmoja esteitä rengas, kepit ja kontaktit, mutta jos kaikki hyvin menee niin hyvälle mallille ne saadaan ennen tuota päivää! Ja haluan käydä kisoissa kokeilemassa myös ihan mielenkiinnosta että missä mennään, sieläl huomaa ne heikot kohdat ja sitten treenataan niitä :).

 

Toivon ja Jepin kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty ja uitu;

 

Taisi JJ:llä mennä herne jos toinenkin nenään :-)

 

 

 

Jepi laitto pilkuille vähä vauhtia!

Itse Herra Jeeveli

Jepi naatiskelee!