Mitä kuuluu vai kuuluuko mitään?

Vuodenvaihde ja sitä seurannut kevät on ollut ihan järkyttävä. Kulunutta vuotta voisi kuvailla sanoilla kiire, stressi ja koulu. Huoh, mutta nyt, kesän kynnyksellä, alkaa kaikki helpottamaan ja valoa näkyy jo todella paljon tunnelin päästä! Suurin osa ajasta on kulunut koulutehtävien kanssa, joita yllättävän paljon jäi viime metreille, ja tietenkin oppari myös työllisti ihan kiitettävästi... Ja tähän päälle vielä työt ja kymmenen viikon harjoittelu! Jostakin oli pakko luopua, joten valitsin salin, jossa oon käynyt viimeksi yli kaksi kuukautta sitten. En ees muista millon viimeksi oisin näin pitkän tauon pitäny, mutta pakko mikä pakko. Koirahommia sentään en lähteny vähentämään :).

Talvella treenattiin kerran viikossa. Tosin koko alkuvuoden oli havaittavissa todellista motivaation puutetta koirahommiin. Mutta, kevään tullessa ja ulkokentän sulattua alkoi taas agilityinnostus palailemaan :). Taran kanssa on treenattu ja jopa edistytty, ollaan käyty Muhoksella koulutuksessa josta sain todella hyödyllisiä vinkkejä omaan ohjaamiseen. Myös Haapavedellä otiin agikoulutuksessa, ja sieltä taas sain hyviä neuvoja kontaktien vahvistamiseksi ja myös siihen omaan ohjaamiseen, joka on tottapuhuen eniten kehittämistä vaativin asia tällä hetkellä..

Ja vappuna järjestettiin perinteinen koiramainen vapputapahtuma, oli mölliagia, rally-tokoa ja mätsärit. Taran kanssa osallistuttiin mölliagiin kisaavien luokkaan (vaikka ei edelleenkään olla startattu virallisissa), ja hienosti meni radat, koira oli hallussa ja minä keskityin! Ainoastaan renkaalta tuli vitonen, rengas hajos molemmilla kerroilla. MUTTA, tuo meidän seuran rengas hajoaa todella helposti, ja tärkeintä oli, että Tara suoritti sen oikein :). Toiselta radalta taisi tulla renkaan lisäksi kepeiltä vitonen, en ohjannut keppejä loppuun joten Tara ei suorittanut muutamaa viimeistä keppiväliä.

Jepille ja Toivolle kuuluu hyvää, molemmat ovat kevään aikana täyttäneet vuosia. Jepi täytti 10.4. hurjat 10 vuotta <3 Ei muuten ikä näy herrassa juurikaan, alla oleva kuva on otettu tänä keväänä, ja toinen alempi kuva viisivuotta sitten.

 

 

 Aika hyvin säilyny, ei hirveesti oo muutosta tapahtunu viidessä vuodessa ;) Pantakin on sama.. :D

Toivolle tosiaan tuli mittariin 5 vuotta 3.5. Toivo voi hyvin, nyt on ollut vähän närästysoireita, toivotaan ettei ruokaa tarvitse lähteä vaihtamaan..

 Ai niin, olihan meillä alkuvuodesta pieni kynsiepisodi. Toivolla lohkesi pari kynttä aika ikävästi, ja lopulta toinen niistä lohkesi ihan tyveen asti, joten kynsikuori piti poistaa. Ja tämän jälkeen tietenkin oli sukkakuuri ja lepoa, yllättävän hyvin kynsi lähti paranemaan.

Raukkaa pientä jännittää <3

:(

 Jospa Toivon lääkärikäynnit olis tältä vuodelta tässä, ainakin toivotaan niin!

Koulutuksessa

Eilinen meni Taran kanssa aksakoulutuksessa Kannuksessa. Oli hienoa päästä pitkästä aikaa valvovan silmän alle treenaamaan! Tehtiin 4x n. 6 minuutin treeniä. Ensimmäisessä treenissä mulle tuotti hankaluuksia pakkovalssissa merkkaaminen ja rytmittäminen. Ollaan pakkovalssia tehty Taran kanssa treeneissä, mutta tuolla se ei vain alkanut onnistumaan. Toisella radalla ennakoiva valssi onnistui hyvin jos ajoitus onnistui, koska muuten Tara ei irtoa ja lähtee mukaan mun liikkeeseen suorittamatta estettä. Niistot onnistui todella hyvin, vaikka ei olla niitä juurikaan treenattu. Myös niistosokkari onnistui ja Tara kääntyi sillä yllättävän hyvin, vaikka onkin iso koira. Kouluttaja palkkasi sen pari kertaa ja sen jälkeen ohjaus onnistui tosi sujuvasti. On se hauska koira, kun hoksaa niin nopeaa :). Vaikka pitää tätäkin treenata vielä niin saadaan varmaksi ja ennenkaikkea mulle jakeluun...

 

Positiivisena yllätyksenä huomasin, että oon vähentänyt omaa äänen käyttöä, en käytä enää turhia käskyjä. Ja voi olla että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, ettei rimoja pudonnut kuin ehkä muutama! Lisäksi oli hauska huomata kuinka nopeaa Tara etenee. Kouluttaja otti videolle yhden meidän treenin, ja videolta näkyi, kuinka Tara ottaa pari laukka askelta n. 7 metrin matkalla! Ihan hullua, sen meno ei näytä välttämättä niin nopealta kuin esim. bortsun, mutta se etenee silti voimalla. 

Kyllä tuli heti motivaatiota treenata, ja nyt tietää taas mitä treenata! Tuossa alla vähän listaa mitä ohjauksia tulee treenata, osan Tara kyllä osaa mutta minä en, ja osassa pitää tehdä toistoja Taralle. Esimerkiksi eteenmeno on tässä vaiheessa tärkeä, koska ykkösluokissa yleensä on niitä suoria, joilla minä en kerkeä mitenkään ohjaamaan kaikkia esteitä.

• pakkovalssi
• merkkaus eli jätä palkka merkkaavalla kädellä, älä pyöri, saan ota askel ja kerro koiralle rinamasuunnalla ja rytmityksellä (liike "pysähtyy" hetkeksi) että este suoritetaan
• käytä apuohjaajaa joka palkkaa esteen takana

• jaakotus, eli koira kääntyy nopeammin, käänny vastapäivään
• niisto-sokkari, käytä apparia palkkaajana
• niisto
• eteenmeno, apuohjaaja palkkaa koiran pallolla
• ennakoiva valssi,appari palkkaa
• muista katse ohjauksissa, mistä haluat koiran menevän
• linjaukset, rytmitykset

Aika rientää

 

Tällä hetkellä aikaa ei kauheesti oo millekkään ylimääräselle. Koulu ja työt, ja niiden lisäksi oppari vie kaiken vapaa- ajan. Huomasin vasta tällä viikolla että on jo marraskuu :D.

 

Enivei, treeneissä edistystä on tapahtunut kontakteilla, erityisesti ylömenoilla. Jonkin aikaa treenattiin pelkkiä kontakteja siten, että myös ylösmenolle pysähdytään. Se alkoi sujumaan hienosti, kunnes otettiin mukaan vauhtia. Ensin yksi hyppy alle ja ja alasmenolla Tara ei pysähtynytkään, tai pysähtyi mutta se hieman valui, yli kontaktin. Tähän kuitenkin auttaa se, että itse hiljennän vauhtia ja annan "seis"- käskyn ajoissa, jotta pieni malinois kerkeää rekisteröidä sen ;). Lisäksi Kata antoi hyvän neuvon ylösmenojen treenaamiseen. Eli tähän mennessä ite olen vienyt palkan kontaktille, mutta jatkossa apuohjaaja vie sen siten, ettei Tara näe sitä. Näin sen pitäisi oppia tarkastamaan (pysähtymään) ylösmeno aina.

 

Taralla olikin sitten juoksut, ja pidettiin muutamia viikkoja treenitaukoa. Juoksujen jälkeen treenattiin tätä kontakti hommaa aalla, ja jo vain, se toimi! Kierroksia ja vauhtia Taralla oli pitkän tauon jälkeen, joten olin erityisen tarkka kontakteilla. Hieno paluu tauon jälkeen :). Pientä takaakierto harjoituksia ja kääntymistä hypyllä otettiin, kunnes pimeys yllätti treenaajat.. :D. Normaalisti tähän vuodenaikaan tulisi pakollinen useamman kuukauden treenitauko, mutta ei tällä kertaa. Meillä on ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksaan vuoteen talvitreenipaikka, ja vieläpä omalla paikkakunnalla! Huikeeta. Päästään siis maneesille treenaamaan yhtenä iltana viikossa, se on niiiiin luksusta :). Ennen ollaan kolattu kenttää ja estekopin lukkoa sulateltu erilaisilla tulivehkeillä, luojan kiitos sille hommalle saa sanoa hyvästit.

 

Toivolla menee hyvin (koputan puuta). Nyt jo pidemmän aikaa ei ole ollu mitää hässäkkää sen terveydessä, kiitos kortisoni/kerran päivässä ja oikea ruoka. Jokin aika sitten se pääsi syömään Jepin Hauhaut, ja koko yö ravattiinkin ulkona. Se sai varmaan neljä kertaa yössä nieleskelykohtauksen, ja ulos päästyään ahmi ruohoa hullun lailla. Nyt oonki ollut ihan super tarkka, ettei se syö kuin omaa ruokaa, froliceja herkuiksi ja satunnaisesti saa ruoan sekaan raejuustoa tai muita lisiä. Peukut pystyyn että näillä mentäis pidemmän aikaa, johan tässä on taikinoitu tuon raasulin kanssa..

 

Kuvan on uudelta ihanalta lenkkireitiltä, joka menee isojen peltojen läpi. Ollaanki käyty siellä lähes joka aamu :).

Syksy

 

Elokuussa ei tullu paljon kirjoteltua, mutta silti treenattu on sitäkin ahkerammin. Mulla alkoi koulu, joten ainakin alkuviikosta illat on vapaita niin pääsee treenaamaan muiden kanssa. Nyt alkaa olemaan hyvä agiporukka taas kasassa, tosin muutama vahvistus puuttuu ;).

 

Tiistaina käytiin agiepiksissä Ylivieskassa. Ilmotin Taran mölliluokkaan missä otettiin kaksi starttia. Toukokuisiin epiksiin verrattuna rata meni paljon paremmin, Tara oli hallussa ja minä keskityin! Jäi tosi hyvä mieli radasta, ainoastaan Aan ylösmenokontaktit jäi vähän vaivaamaan... Muuten oli puhdas rata, mutta 10vp ja molemmat juurikin ylösmenolta. Viimeaikoina ollaan treenattu ylösmenoja siten, että vaadin Taralta pysähdyksen siihen. Puomilla varsinkin on tuuria jos se osuu ylösmenoon, koska Taran laukka on sen verran pitkä. Alasmenoista sen verran, että ne alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla :).

 

Mutta jos jossain on tänä kesänä edistytty, niin renkaalla!! Muutaman kerran kelmutettiin renkaan ympäristö, ja kertaakaan Tara ei edes yrittänyt hypätä vierestä. Eilen otin rengasta ilman kelmua, ja joka kerta Tara hyppäsi oikeasta kohdasta, jee :).

 Toivo kattoo että voi ei, tuolta se taas tulee.. :D

 

Onnistunut treeniviikko

Viime viikkoja treenejä kertyi kolme kappaletta, ja kaikki onnistuneita! Ja yksin taisin käydä vain kerran, toisilla kerroilla ei ollut työt häiritsemässä, ja pääsin muiden kanssa treenailemaan :). Se jos mikä on opettavaista, kun on muut huomaamassa niitä virheitä ja auttamaan korjaamaan ne! Yksin kävin ottamassa keppejä ja rengasta, toinen treeni sisälsi kontaktit ja sunnuntaina otettiin muutamien esteiden ohjaustreeniä sisältäen renkaan aloitusesteenä, joten treeniä tuli sillekin (huom! ei kertaakaan ohitusta, vaan joka kerta Taran sihti osui renkaan oikeaan kohtaan). Taas sai huomata sen, kuinka Taran kanssa ajoitus on se sana jolla saa hommat toimimaan. Tara tekee niinkuin minä ohjaan, mutta kuten yleensä 90 % ajoitan ohjauksen väärin niin homma ei onnistu. Ja aina vaan Tara jaksaa antaa anteeksi mun virheille, tosin joskus tulee aika kovaa palautetta haukkumisen muodossa... ;). Haha, mutta silti niin parasta, että koiralla into ja tekemisen meininki säilyy!

 

Toisaalta taas täytyy muistaa, ettei olla vielä edes vuotta treenattu. Yhteistyö toimii, mutta uskon että vielä joku päivä mä saan Taran kehityksestä kiinni ja sitten viimestään alkaa tulosta tulla. Jatkaen edellisen tekstin aihetta, kauas on pitkä matka! :D

 

(c) Kata



(c) Kata



(c) Kata

 

Aina epätoivon hetkellä pitäis muistaa se mistä on lähetty ja mihin jo tultu :-)

Ikuisuusprojekteja?

 

Kepit, kontaktit ja rengas. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että nuo kolme pirulaista tulee olemaan ikuisuusprojekteja. Tavallaan joo siis hamaaan loppuun asti esimerkiksi kontakteja saa ja pitää treenata, mutta ääää, mun kärsivällisyys ei riitä! Se on niin puuduttavaa ja ykstoikkosta treeniä (itelle), tosin Tara jaksaa samalla innolla tehä joka ainoan toiston :). Tosin eilen otettiin loppuun hauska hyppy-putki-hyppy pätkä, jotta homma ei ala ihan puulta maistumaan.

 

 

Nyt siis treenataan kontaktien ylösmenoillekin pysähdystä, koska esim. A-esteellä Tara  on alkanut hyppimään ylösmenoa, ja puomilla on tuurista kiinni, että sen laukka-askel osuu kontaktille. Joten, niin puomilla, aalla kuin keinullakin sen tulee pysätyä ylösmenolle ja vasta käskystä suorittaa este loppuun. Ja tämä toimii, kuten Riikka on saanu hienosti Ronin päähän taottua pysähdykset, niin luulenpa että sen ei pitäis olla homma eikä mikään opettaa sitä Taralle.. :p. Nojoo, työtä,toistoja ja kärsivällisyyttä nyt vaan, katsotaan millä mallilla ollaan kuukauden päästä.

 

 

Sitten se rengas, joka vaatii yhtä paljon tylsiä toistoja, ja epäonnistumiset pitäis karsia minimiin. Kepit on näistä kolmesta se pienin paha, alussa ei enää aina tarvita ohjureita, lopussa pidän vielä jonkin aikaa ne kaksi viimeistä. Taralla kun tahtoo olla se vaihe, että hirveä kiire suorittamaan kepit ja lopulta se saattaa oikasta, jos ei ohjureita ole :D. Mutta muuten kepit on hyvällä mallilla, aletaan treenaamaan eri tulokulmia ja itsenäisempää suoritusta.

 

Mutta joo, ehkä joku kaunis päviä kärsivällisyys palkitaan.. :)

Kontrollikäynti

Oulun kisat tuli ja meni, ja en ilmottanut Taraa sinne. Hyvä niin, koska todellisuudessa vielä on niin paljon treenattavaa ennenkuin ollaan valmiita starttaamaan. Haluan saada ne kepit, renkaan ja kontaktit varmoiksi ennen kun lähdetään virallisiin. Pari viikkoa sitten päästiin ohjattuihin treeneihin, ja voi taivas mikä masis iski, mä en osaa ohjata. Tai tuntuu että mun ohjaaminen on samalla tasolla pysynyt jo monta vuotta. Mitään kehitystä ei tapahdu, ja mitenkä sitä ikinä tapahtuiskaan, kun ei täällä jumalan selän takana pääse mihinkään viikottaisiin ohjattuihin treeneihin :(. Kattelin tuossa myös vanhoja agivideoita, niin joo ehkä niihin verrattuna on jotain muutosta tapahtunu mutta ei tarpeeksi! Tara oppii koko ajan taitavammaksi, ja meikä jää auttamattomasti jälkeen kun en osaa!

 

Mutta joo, ehkä pitää vaan ottaa videolle treenejä, että voi edes niiden avulla yrittää parantaa ohjausta. Toisaalta sekin on vaikeaa, kun treenaan pääosin yksin Taran kanssa... :D. Noh, ei auta itku markkinoilla, ehkä mä jotain keksin.

 

Asiasta kolmanteen, käytin Toivoa Akuutissa kontrollikäynnillä. Muutaman viikon ajan se oli ilman kortisonia, pelkällä astmapiipulla. Toivon vointi alkoi huononemaan todella paljon, se oksenteli, nieleskeli, oli TOSI vaisu, ja yhtenä iltana se vaan makasi, ei jaksanut edes päätä nostaa. Sain onneksi heti seuraavalle päivälle ajan Akuuttiin. Siellä otettiin keuhkokuvat, ja keuhkot oli ok! Ne oli pysyny oikein hyvänä astmalääkkeellä. Mutta valitettavasti Toivolla on myös jotain häikkää suolistossa/mahassa tai jossain, joka ei pysy hallussa ilman kortisonia. Toivollahan on esiintynyt oksentelua, kunnes löysin sille oikean ruuan. Se on nyt useamman vuoden ajan syönyt Nutron Sensitive kana-riisiä, joka on tähän mennessä ainoa ruoka mikä sille sopii. Otettiin sitten kontrollikäynnillä myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilejä, joita on siis ennenkin näkynyt silloin, kun kortisonikuuri ei ole ollut päällä.

Haha, mua niin naurattaa tää kun Toivo niin tosissaan ottaa tuota lääkettä, mutta siis tällainen systeemi tuo maski on :D.

Nyt Toivo syö taas kerran päivässä 4mg Medrolia, ja vointi on oikein hyvä. Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin ulostenäytteestä tutkiä giardian tai suolistomatojen mahdollisuus, mutta en tiedä... Ehkä lähden vielä siihen, mutta todellisuudessa en usko, että sieltä löytyy mitään. Toinen tutkimus mitä ehdotettiin, oli suolistosta koepalojen otto, mutta se tulisi olemaan ehkä yli mun budjetin.. Toivoahan on tutkittu jo vaikka kuinka, ja yli mun varojenkin jo monta kertaa (ihan kirjaimellisesti oon syönyt tyyliin makaronia loppukuun että oon saanut Toivon käytettyä lääkärissä.. :D). Ja silti ikinä ei oo löydetty mitään syytä näille oireille. Uskon, että vaikka sitä kuinka tutkittais vielä, niin silti lopputulos olisi jatkuva kortisoni lääkitys. Jos olisin miljonääri, niin mikä ettei, kyllähän muakin tottavie kiinnostais tietää ylikaiken, että mikä on Toivon mystinen sairaus.

 

Ja siis jos ajattelee Toivon elämänlaatua, niin mun mielestä se on niin hyvä tällä hetkellä kuin voi olla. Näyttää siis siltä, että se on "elämänsä kunnossa", joten... ehkä me vaan mennään sillä kortisonilla ja oikealla ruualla niin kauan kun se on mahdollista?