Kevät

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan päästy eteenpäin Toivon tutkimuksissa. Sähköposti eläinlääkäriltä tuli sillä viikolla mistä puhuin viime postauksessa, ja se meni näin: 

"Hei,

sain Toivon aiemmat röntgenkuvat, kiitos! Meillä otetuissa kuvissa keuhkoalueen muutokset ovat niukkoja, vain lievää peribronkiellia tiiviyttä siellä täällä ja yksi hentoinen keuhkolohkoraja näkyvissä sivukuvassa sydämen päällä. Ei suurentuneita imusolmukkeita. Vanhassa kuvassa lähes massamaisen näköinen todennäköisesti imusolmukesuurentuma sydämen etupuolella, voimakkaasti tiivistynyt keuhkolohko sydämen päällä ja yleinen tiiviys runsasta. Olen kyllä samoilla ajatuksilla edellisen eläinlääkärin kanssa, että kortisoni on todennäköisesti tarpeen jopa jatkuvana ja keuhkosairaus voi olla elämänikäinen asia. Mutta haluaisin eroon tai ainakin pienemmälle ennokselle suun kautta käytettävän kortisonin ja päälääkkeeksi hengitettävän inhalaatiokortisonin. AeroDawg inhalaatiomaskia saa Akuutista, se maksaa n 100 euroa, lääkkeet sinänsä eivät ole kovin kalliita ja maski kestää todennäköisesti eliniän. Käyttö on aika yksinkertaista, mutta mielellämme annamme kädestä pitäen opastuksen käyttöön. Ehdotukseni on että inhalaatiolääke aloitetaan rauhassa harjoittelemalla ja kun maskin käyttö sujuu, aletaan hitaasti pienentää medrolin annostusta suun kautta.

Yksi diagnostinen testi kuitenkin kannattaa vielä tehdä: ulosteen loistutkimus kahdella eri menetelmällä 3-5 vrk aikana kerätystä yhdistetystä ulostenäytteestä. Näytteen voi tuoda Akuuttiin ja hoidamme sen pakkaamisen ja lähetyksen laboratorioon. Hengitysteiden loistartunnat kannattaa pyrkiä sulkemaan pois ennenkuin uskotaan että elämänikäinen kortisonilääkitys on tarpeen. Tarkempia ohjeita järjestyy.

Rasituksen siedon heikentyminen voi ainakin osin liittyä kortisonilääkitykseen ja tätä asiaa emme oikein saa selville muuten kuin purkamalla lääkitystä varovasti. "

Tämän jälkeen vein näytteet akuuttiin, ja Toivolta ei sen perusteella löytynyt loisia. Tilasin tämän AeroDawg inhalaatiomaskin, mutta vielä se ei oo saapunut. Jännityksellä odotan miltä tuo härveli näyttää, en nimittäin oo nähny tuollasta kellään koiralla.. :D.

Kysyin kuitenkin lääkäriltä vielä sähköpostilla, että mikä on hänen oma arvaus siitä, mistä tämä kaikki johtuu. Vastaus kuului näin:

"Hei,

Päätellen koiran historiasta, aiempien röntgenkuvien keuhkolöydöksistä ja hoitovasteesta yhdistettynä näihin viime käynnin löydöksiin, kyse on todennäköisesti kroonisesta keuhkosairaudesta, veikkaisin ns eosinofiilista pneumoniaa. Eosinofiilinen pneumonia on koiralla kohtalaisen tavallinen sairaus, jossa keuhkoissa on krooninen tulehdus ja nimenomaan eosinofiiliset tulehdussolut vallitsevina. Loiset, allergiset ärsytykset yms voivat käynnistää tällaisen tulehduksen, mutta suurella osalla potilaista tauti on idiopaattinen ts. tarkkaa syytä ei pystytä tutkimuksista huolimatta löytämään. Näillä potilailla sairaus vaatii usein jatkuvaa hoitoa tai toistuvia hoitojaksoja. Toivon kohdalla näyttää siltä, että kortisoni on poistanut keuhkoissa todetut muutokset ja lievittänyt hengitystieoireita. Tällä hetkellä vaivana oleva yleinen rasituksensietoheikkous voisi olla kortisonin haittavaikutus, siksi pyritään siirtymään tablettilääkityksestä inha
 loitavaan kortisoniin, jolla systeemisiä haittavaikutuksia on yleensä vähemmän. Pidän todennäköisenä, että hankalia hengitystieoireita ilmaantuu uudestaan, mikäli kortisonilääkitys jätetään kokonaan pois. Aiemmissa röntgenkuvissa nähtävät keuhkomuutokset ovat varsin vakava-asteisia, siksi en halua keskeyttää Toivon lääkehoitoa diagnoosin varmistamiseksi."

Eli, näillä mennään tällä hetkellä. Uskon, että nyt vain täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tälle vain löydy varmaa selitystä. Toivoa on siis tutkittu nyt viidellä ei klinikalla ja varmaan kuusi eri eläinlääkäriä on tehnyt erilaisia testejä. Toivotaan, että inhalaatiomaskin avulla voitaisiin taas parantaa Toivon elämänlaatua. Ja tosiaa, ite yritän nyt vain tyytyä siihen ajatukseen, että lääkärikäynnit on nyt käyty taas siihen asti, jos tulee jotain muutoksia.

  

Tänään käytiin koirien kanssa nauttimassa ihanasta auringon paisteesta, ja kerrankin sain otettua kameran mukaan. Ihanaa sitten kun lumet alkaa sulamaan, taidankin ennen loskakelejä ajella molemmilta karvat alas! Jepi varsinki on melkonen karvakasa tällä hetkellä.

 

 

Tilanteen päivitystä

 

Viime kirjoituksesta neljä kuukautta vierähtäny noin vaan, hupsista.. Paljon on mahtunu neljään kuukauteen, agitreenejä, epiksiä, lenkkeilyä, uusia temppuja, uusia tuulia, Toivon leikkaus ja lääkärikäyntejä.

Epiksissä on ollut vaihtelevaa menestystä, mutta viimeisimmät Putka ry:n möllikisat Merijärvellä meni yllättän hyvin! Toivolla oli joku järki mukana hommassa, eli ei tarvinnut kaahailla :). Hienosti sijoituttiin 1. luokan mölleissä kolmansiksi.

 

 

Toivon kanssa ollaan alkusyksy kulettu tasaseen tahtiin eläinlääkärin luona Ouluvetissä. Ensin mentiin ottamaan konrollikuvat keuhkoista. Kontrollikäynnillä lääkäri katsoi Toivon nielua, ja suositteli nielurisojen poistoa (ne on ollu tulehtuneet moneen otteeseen, eikä antibiootit auta), joten varattiin tonsillojen poistoon leikkausaika. Lääkäri myös katsoi keuhkokuvaa (joka on otettu toisella klinikalla) ja halusi leikkauksen yhteydessä ottaa paremmat kuvat. Kuvaa katsoessaan lääkäri totesi,että Toivolla on persoonallisen mallinen sydän...

 

Raasuli ihan pihalla <3

 

 

Leikkaus ja siitä toipuminen meni oikein hyvin. Tosin kuvat, jotka lääkäri otti keuhkoista, antoivat taas uutta tietoa Toivon tilanteesta. Keuhkot olivat siis samassa jamassa kuin keväällä, mutta sydämessä oli muutoksia. Oikealla puolella oli laajentumaa havaittavissa. Tämä Toivon pitkään jatkunut keuhkosairastelu on siis tehnyt jo muutoksia sydämeen. Ihmetyttää vaan, miten edellisessä eläinlääkärissä ei lääkäri kiinnitänyt mitään huomiota sydämeen, vaikka toinen lääkäri näki samasta kuvasta että se ei ole normaali.. No, meitä on moneen junaan ja näköjään jotku jää asemalle. Enivei, nielurisojen poisto ei tehnyt oikeastaan minkäännäköstä muutosta Toivon rasituksen sietokykyyn.

 

Leikkauksen kontrollikäynnillä päätettiin, että vaihdetaan Prednison- kortisooni 4 mg methylprednisolon- kortisoniin. Uutta kortisonia Toivo saa nyt aamuisin yhden tabun verran. Kortisonin määrää siis päätettiin nostaa, ja merkkiä vaihtaa, koska vanhasta kortisonista (isompina annoksina annettaessa) Toivolle tuli sivuoireita (juominen-> pissaaminen, yleinen väsymys ja levottomuus).

Sydämen tilannettakin pohdittiin, ja tarvittaessa otetaan sydänultra ja koitetaan sillä selvittää tarkemmin sydämen tila. Jossain vaiheessa vien Toivon siihen, mutta voi olla että siirtyy ensi vuoden puolelle, koska luulen T:n vakuutus ei enää tänä vuonna kata kovin montaa euroa..

 

Jokatapauksessa, nyt Toivo on ollut suht. ok, mitään radikaalia muutosta en sen voinnissa ole huomannut, tosin vähän varovaisempi olen ollut sen juoksuttamisen kanssa.. Uutta kortisonia se on syönyt noin kuukauden verran. Ja siis vieläkään ei varmaa diagnoosia koiralle saatu, ell:n mielestä tämä sairaus muistuttaa keuhkofibroosia, jota tosin on tavattu vain valkosilla länsiylämaan terriereillä ja vanhoilla sellasilla...

 

Agitreenit meillä koostuu lyhyistä toistoista. Tänään tein tällasia pikkupätkiä, rimat jossain 35cm. Tossa toisessa pätkässä palkkasin kakkosesteellä ensiks muutaman kerran. Kakkoselta piti kääntyä kolmoselle aika tiukasti, ja Toivolla kun ei tiukat käännökset ikinä oikeen onnistu. Joten otin kakkoshypyllä palkkasin lelulla heti vasemman siivekkeen viereen, ja hienosti alkoi tiukat kurvit onnistumaan! :)



 

Ja Jepille taas kuuluu ihan tavallista tallaamista, se on terve ja iloinen "vanhus" :). Rokotuksella käytin sen pari viikkoa sitten, muutenpa se ei lääkärin palveluja tarvitse.

 

 

 

Epikset ja muita juttuja

Oon viimeaikoina miettinyt (TAAS) tätä Toivon tilannetta. Pahimmasta "määenenääikinäharrastataiyritämitään" marttyyrikohtauksesta on päästy yli, joten ollaan käyty agilitykentällä ja eilen jopa möllikisoissa :). Ensimmäiset agitreenit varmaan kuukauden tauon jälkeen oli ihan hirveetä, Toivo vaan roikku mun kädessä ja juoksi taas mihin sattuun. Mutta eilen osallistuttiin Yliksin agiepiksiin ja ilmotin Toivon mölliluokkaan. Rata oli kiva, siinä ei ollu sellasia vauhtipätkiä missä T yleensä lähtee käsistä. Ensimmäiseltä yritykseltä saatiin vitonen, koska T ei osaa vielä A:n alastulokontaktille pysähtyä, tuli siis vähän kiire seuraaville esteille. Uusintastartissa Toivolla lähti sokka irti, joten siitä ei sen enempää :D. Tultiin lopulta möllimaksien kakkosiksi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.

Joten kyllähän me jatkossakin tullaan treenaamaan agilityä, mutta luultavasti ei-niin-tosissaan.

 

Sairastelua

Viime viikot ei ole meillä olleet mitkään maailman parhaimmat. Oon joutunu tosissaan miettimään Toivon tulevaisuutta viime viikon maanantaista lähtien. Kävimme siis jälleen kerran eläinlääkärissä, joka oli siis kolmas kerta tälle keväälle. Muutenkin Toivon kolmen vuoden olemassaolon aikana on eläinnlääkärit ja kortisonit sekä antibiootit tullu tutuksi. Oireita on ollut kaikenlaisia, en ole niistä tänne jaksanut kirjottaa, niinkuin en eläinlääkärikäynneistäkään. Ehkä joskus kirjoitan jonkulaisen "yhteenvedon" siitä kaikesta stressistä.

Eli viimeviikon maanantaina Toivolta kuvattiin keuhkot, josta löytyikin sitten merkkejä kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Mukaan saimme lääkäristä jälleen 10 päivän antibioottikuurin sekä 100 tablettia ystäväämme Prednisonia. Kortisoni lääkitys jatkuu kesän yli, heinäkuussa mennään sitten kontrollikuvaan ja katsotaan, että pysyykö tulehdus kurissa pienellä määrällä kortisonia. Jos näin on, niin Prednisonit on ystäviämme koko Toivon loppuelämän.

Olin ensin hieman huojentunut, että oireille löytyi jokin syy, mutta sitten tuli armoton pettymys/masennus/ärsytys (lievästisanottuna!).  Ensin mietin vaan itsekkäästi, että noni, nyt jää kaikki näyttelyt ja agilitykilpailut käymättä, ja Toivosta tulee joku onneton sohvakoira.

Mutta nyt ajattelen, että toisaalta, jos Toivo pystyisi nyt elämään normaalia koiranelämää kortisonin avulla, niin jääkööt sitten kaikenmaailman kilpailut välistä. Oon melkein kolme vuotta seurannut tuota koiraa, ja ihmetellyt, että miten nuori koira ei kestä rasitusta samallalailla, kuin esimerkiksi Jepi, joka on nyt kahdeksanvuotias.

Kyllähän se vieläkin ärsyttää ja lujaa, kun ei päästä harrastamaan tosissaan. Toivoa aikoinaan hankkiessa halusin harrastuskoiran isolla Hoolla, joten kai tämä on jotain kohtalon ivaa tai vastaavaa.. Kyllähän me voidaan agilitykentällä jatkossakin käydä, mutta mun motivaatio treenaamiseen katoaa, kun ei ole mitään tavoitteita. Eikä se ole sama asia treenata jotain möllikisoja varten, kun ei sieltä virallisia tuloksia kuitenkaan saa.

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, viimeviikon tiistaina molemmat koirat alkoivat yskimään. Ne sai kennelyskätartunnan edellisellä viikolla koiralta, joka oli ollut Vaasan näyttelyissä. Viime viikko oli ihan hirveää yskimistä, etenkin Jepi yski varmaan kaks yötä niin lujaa etten minäkään saanu nukuttua. Onneksi se alkaa nyt helpottamaan, ja voidaan pikkuhiljaa tehdä pidempiä lenkkejä.

.