Tilanteen päivitystä

 

Viime kirjoituksesta neljä kuukautta vierähtäny noin vaan, hupsista.. Paljon on mahtunu neljään kuukauteen, agitreenejä, epiksiä, lenkkeilyä, uusia temppuja, uusia tuulia, Toivon leikkaus ja lääkärikäyntejä.

Epiksissä on ollut vaihtelevaa menestystä, mutta viimeisimmät Putka ry:n möllikisat Merijärvellä meni yllättän hyvin! Toivolla oli joku järki mukana hommassa, eli ei tarvinnut kaahailla :). Hienosti sijoituttiin 1. luokan mölleissä kolmansiksi.

 

 

Toivon kanssa ollaan alkusyksy kulettu tasaseen tahtiin eläinlääkärin luona Ouluvetissä. Ensin mentiin ottamaan konrollikuvat keuhkoista. Kontrollikäynnillä lääkäri katsoi Toivon nielua, ja suositteli nielurisojen poistoa (ne on ollu tulehtuneet moneen otteeseen, eikä antibiootit auta), joten varattiin tonsillojen poistoon leikkausaika. Lääkäri myös katsoi keuhkokuvaa (joka on otettu toisella klinikalla) ja halusi leikkauksen yhteydessä ottaa paremmat kuvat. Kuvaa katsoessaan lääkäri totesi,että Toivolla on persoonallisen mallinen sydän...

 

Raasuli ihan pihalla <3

 

 

Leikkaus ja siitä toipuminen meni oikein hyvin. Tosin kuvat, jotka lääkäri otti keuhkoista, antoivat taas uutta tietoa Toivon tilanteesta. Keuhkot olivat siis samassa jamassa kuin keväällä, mutta sydämessä oli muutoksia. Oikealla puolella oli laajentumaa havaittavissa. Tämä Toivon pitkään jatkunut keuhkosairastelu on siis tehnyt jo muutoksia sydämeen. Ihmetyttää vaan, miten edellisessä eläinlääkärissä ei lääkäri kiinnitänyt mitään huomiota sydämeen, vaikka toinen lääkäri näki samasta kuvasta että se ei ole normaali.. No, meitä on moneen junaan ja näköjään jotku jää asemalle. Enivei, nielurisojen poisto ei tehnyt oikeastaan minkäännäköstä muutosta Toivon rasituksen sietokykyyn.

 

Leikkauksen kontrollikäynnillä päätettiin, että vaihdetaan Prednison- kortisooni 4 mg methylprednisolon- kortisoniin. Uutta kortisonia Toivo saa nyt aamuisin yhden tabun verran. Kortisonin määrää siis päätettiin nostaa, ja merkkiä vaihtaa, koska vanhasta kortisonista (isompina annoksina annettaessa) Toivolle tuli sivuoireita (juominen-> pissaaminen, yleinen väsymys ja levottomuus).

Sydämen tilannettakin pohdittiin, ja tarvittaessa otetaan sydänultra ja koitetaan sillä selvittää tarkemmin sydämen tila. Jossain vaiheessa vien Toivon siihen, mutta voi olla että siirtyy ensi vuoden puolelle, koska luulen T:n vakuutus ei enää tänä vuonna kata kovin montaa euroa..

 

Jokatapauksessa, nyt Toivo on ollut suht. ok, mitään radikaalia muutosta en sen voinnissa ole huomannut, tosin vähän varovaisempi olen ollut sen juoksuttamisen kanssa.. Uutta kortisonia se on syönyt noin kuukauden verran. Ja siis vieläkään ei varmaa diagnoosia koiralle saatu, ell:n mielestä tämä sairaus muistuttaa keuhkofibroosia, jota tosin on tavattu vain valkosilla länsiylämaan terriereillä ja vanhoilla sellasilla...

 

Agitreenit meillä koostuu lyhyistä toistoista. Tänään tein tällasia pikkupätkiä, rimat jossain 35cm. Tossa toisessa pätkässä palkkasin kakkosesteellä ensiks muutaman kerran. Kakkoselta piti kääntyä kolmoselle aika tiukasti, ja Toivolla kun ei tiukat käännökset ikinä oikeen onnistu. Joten otin kakkoshypyllä palkkasin lelulla heti vasemman siivekkeen viereen, ja hienosti alkoi tiukat kurvit onnistumaan! :)



 

Ja Jepille taas kuuluu ihan tavallista tallaamista, se on terve ja iloinen "vanhus" :). Rokotuksella käytin sen pari viikkoa sitten, muutenpa se ei lääkärin palveluja tarvitse.

 

 

 

Kesästä nauttimista

Hurjaa vauhtia menee tämä kesä! Vaikkakin me ollaan otettu ihan rennosti, eli treenailtu sillon tällöin, mutta muuten tehty piitkiä lenkkejä ja pojat on uinu paljon :). Viime viikolla treenattiin Toivon kanssa kolmeen otteeseen, ja taas tällä viikolla ei olla käyty kentällä kertaakaan. Yksi viime viikon treeneistä tehtiin Ylivieskassa. Ei tehty mitään erikoista treeniä tai vastaavaa, vaan kokeilin vähän että miten tuo koira toimii vierailla esteillä. Aiemmin nimittäin Toivo on saattanut epiksissä lyödä liinat kiinni puomilla, jos se on vähääkään heilunu. Kuten Vaasan epiksissä tuomari päätti kantaa Toivon alastulolle, kun se ei suostunut nousemaan ylösmenon puolta väliä pidemmälle... Ykassa oliki kaksi puomia, mutta tälläkertaa ei näköjään tarvinnu pelätä. Vähän on tuuliviirin vikaa Toivossa.

Tänäänkin käytiin suht pitkä lenkki siihen nähden, että ulkona on ollu todella tukala keli. Toivolla menikin lenkistä palautumiseen yli puolituntia... Siinä missä Jepi sisälle päästyään käy juomassa vettä ja alkaa viileässä paikassa makoilemaan, niin Toivo istuu ja läähättää ihan hulluna.

Toivon lempiharrastus! (kuvanlaatu on ihan hanurista)

Helsinginreissu, kontakteja ja lenkkeilyä

Tällä viikolla kävin kattomassa Cesar Millanin huikeen shown Helsingissä. Ja se siis todellakin oli joka euron arvonen, ja myös ihan sikahauska! Oon lukenu muutaman sen kirjottaman kirjan, joten osa asioista oli tuttuja mitä se selitti, mutta paljon sai taas motivaatiota näitten koirien kanssa touhuamiseen. Aina tietyin väliajoin näköjään tarttee tällasen muistutuksen, että miten niiden kanssa oikeesti pitäis toimia.

Kotiuduttani reissusta kävin ottamassa Toivon kanssa taas kontakteja. Nyt otin puomin alastuloa ilman alustaa, ja kyllä Toivo hidastaa sille, mutta ei osaa vielä itsenäisesti hakeutua 2on2offiin. Pitäis jotenkin saada se paikka sille varmaksi, mutta onneks meillä ei oo kiire mihinkään. Aan alastulolla käytän vielä alustaa, koska se on vielä paljon epävarmempi kuin puomin alastulo. Toistoja, toistoja, toistoja...

Tänään käytiin sitte lyhyellä metsälenkillä. Lyhyellä sen takia, että ei oikeen nappaa lenkkeillä hirveessä myrskyssä (sataa kaatamalla vettä ja tulee kovaa).

Vesikoiratreffit ja treeniä

Eilen käytiin Toivon kanssa vesikoiratreffeillä. Paistettiin makkaraa, koirat ui ja juoksenteli pitkin metsää. Mukana oli Toivon lisäksi yksi uros ja kolme narttua, sekä 6kk:n ikäinen urospentu. Toivo käyttäytyi porukasa erittäin hienosti! Tosin alkuun se meinasi turhan rajusti leikkiä pikkupennun kanssa, joten otin sen kiinni vähäksi aikaa. Ja hetken Toivo jaksoi piirittää tyttösiä, mutta lopulta se kyllästyi ja jätti tytöt rauhaan. Lopulta Toivo ja pentu touhusi keskenään, ja muut taas leikki keskenään. Toivo on aina ollut vähän sellanen oman tiensä kulkija, varsinkin jos on vähän enemmän vieraita koiria, se mielellään vetäytyy omiin oloihinsa. Alkuun se tosiaan menee kattomaan että minkälaista porukkaa, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa kiinnostaa, varsinkin jos muut koirat on vähä vilkkaampia :D. Sen pennun kanssa Toivo luultavasti tykkäsi juosta juuri sen takia, kun pentu oli aika rauhallinen eikä Toivo kokenut sitä mitenkään uhkaavana. Mutta oli oikein hauskaa, oltiin laavulla yli kaks tuntia, ja kyllä T oli väsynyt kun kotiin tultiin :).

Sitten vielä aksatreeneistä. Viime perjantaina käytin ottamassa vähän pidepää radanpätkää, johon saatiin myös Aa otettua mukaan. Yllättävän hyvin Toivo otti Aa:n alastulokontaktin, tosin alustan kanssa. Mutta silti, en itekkään päästäny sitä kertaakaan juoksemaan tai hyppäämään alas, ja tämä sama natseilu saa luvan jatkua koko kesän yli! Mehän saadaan kontaktit kuntoon, ja käydään loppukesästä jotkut agimöllit joissa testataan vähän että miten ne "kisa"tilanteessa toimii :).

Radalla oli myös tiukkaa kääntymistä hypyn jälkeen, ja nehän on Toivolle heikko kohta. Sain sen kuitenkin käännettyä niistolla yllättävän hyvin ja palkkasin sen aina heti. Tätäkin aletaan harjottelemaan, että saataisiin turhan suuret kaarrokset pois. Toivo kun ei ole espanjanvesikoira ketterimmästä päästä... :D

Vaihdoin myös tän blogin ulkoasua, mun mielestä tää on paljo parempi, se aiempi oli vähän liian ruskea..

Ainiin, pojat kävi heittämässä talviturkit tässä jokin aika sitten! Mukava kun kesä tulee ja ne pääsee taas uimaan.

Epikset ja muita juttuja

Oon viimeaikoina miettinyt (TAAS) tätä Toivon tilannetta. Pahimmasta "määenenääikinäharrastataiyritämitään" marttyyrikohtauksesta on päästy yli, joten ollaan käyty agilitykentällä ja eilen jopa möllikisoissa :). Ensimmäiset agitreenit varmaan kuukauden tauon jälkeen oli ihan hirveetä, Toivo vaan roikku mun kädessä ja juoksi taas mihin sattuun. Mutta eilen osallistuttiin Yliksin agiepiksiin ja ilmotin Toivon mölliluokkaan. Rata oli kiva, siinä ei ollu sellasia vauhtipätkiä missä T yleensä lähtee käsistä. Ensimmäiseltä yritykseltä saatiin vitonen, koska T ei osaa vielä A:n alastulokontaktille pysähtyä, tuli siis vähän kiire seuraaville esteille. Uusintastartissa Toivolla lähti sokka irti, joten siitä ei sen enempää :D. Tultiin lopulta möllimaksien kakkosiksi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.

Joten kyllähän me jatkossakin tullaan treenaamaan agilityä, mutta luultavasti ei-niin-tosissaan.

 

Sairastelua

Viime viikot ei ole meillä olleet mitkään maailman parhaimmat. Oon joutunu tosissaan miettimään Toivon tulevaisuutta viime viikon maanantaista lähtien. Kävimme siis jälleen kerran eläinlääkärissä, joka oli siis kolmas kerta tälle keväälle. Muutenkin Toivon kolmen vuoden olemassaolon aikana on eläinnlääkärit ja kortisonit sekä antibiootit tullu tutuksi. Oireita on ollut kaikenlaisia, en ole niistä tänne jaksanut kirjottaa, niinkuin en eläinlääkärikäynneistäkään. Ehkä joskus kirjoitan jonkulaisen "yhteenvedon" siitä kaikesta stressistä.

Eli viimeviikon maanantaina Toivolta kuvattiin keuhkot, josta löytyikin sitten merkkejä kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Mukaan saimme lääkäristä jälleen 10 päivän antibioottikuurin sekä 100 tablettia ystäväämme Prednisonia. Kortisoni lääkitys jatkuu kesän yli, heinäkuussa mennään sitten kontrollikuvaan ja katsotaan, että pysyykö tulehdus kurissa pienellä määrällä kortisonia. Jos näin on, niin Prednisonit on ystäviämme koko Toivon loppuelämän.

Olin ensin hieman huojentunut, että oireille löytyi jokin syy, mutta sitten tuli armoton pettymys/masennus/ärsytys (lievästisanottuna!).  Ensin mietin vaan itsekkäästi, että noni, nyt jää kaikki näyttelyt ja agilitykilpailut käymättä, ja Toivosta tulee joku onneton sohvakoira.

Mutta nyt ajattelen, että toisaalta, jos Toivo pystyisi nyt elämään normaalia koiranelämää kortisonin avulla, niin jääkööt sitten kaikenmaailman kilpailut välistä. Oon melkein kolme vuotta seurannut tuota koiraa, ja ihmetellyt, että miten nuori koira ei kestä rasitusta samallalailla, kuin esimerkiksi Jepi, joka on nyt kahdeksanvuotias.

Kyllähän se vieläkin ärsyttää ja lujaa, kun ei päästä harrastamaan tosissaan. Toivoa aikoinaan hankkiessa halusin harrastuskoiran isolla Hoolla, joten kai tämä on jotain kohtalon ivaa tai vastaavaa.. Kyllähän me voidaan agilitykentällä jatkossakin käydä, mutta mun motivaatio treenaamiseen katoaa, kun ei ole mitään tavoitteita. Eikä se ole sama asia treenata jotain möllikisoja varten, kun ei sieltä virallisia tuloksia kuitenkaan saa.

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, viimeviikon tiistaina molemmat koirat alkoivat yskimään. Ne sai kennelyskätartunnan edellisellä viikolla koiralta, joka oli ollut Vaasan näyttelyissä. Viime viikko oli ihan hirveää yskimistä, etenkin Jepi yski varmaan kaks yötä niin lujaa etten minäkään saanu nukuttua. Onneksi se alkaa nyt helpottamaan, ja voidaan pikkuhiljaa tehdä pidempiä lenkkejä.

.

Kesän odottelua & Jepi 8 vee!

Sitäpä juuri tämä meidän elo on monessakin muodossa. Edessä on taas muutto, joten en ole paljon kerennyt keskittyä treenaamiseen. Muutamaan otteeseen Toivon kanssa ollaan agilityviikonlopun jälkeen käyty kentällä. Mutta se on todella turhauttavaa, kun pääsee muutaman kerran kuussa kentälle, ei siitä ole sitten mitään hyötyä. Treenaamisen pitäisi olla jollain tapaa edes säännöllistä, jotta kehitystä tapahtuisi. Joten nämä muutaman kerran treenit on ollu ihan vaan leikkimistä. MUTTA, kyllä tämä tästä vielä! Toukokuussa ja erityisesti kesällä elämä helpottuu ja saan sanoa hyvästit reissaamiselle edestakaisin! :)

Eilen oli Jepillä juhlapäivä, 8 vuotta tuli mittariin! Ihan hurjaa, se on nyt virallisesti veteraani iässä :). Mutta meno ei ole hidastunu (muutakuin agiradalla :D). Jepi on ollut viimeiset kahdeksan vuotta täysin terve, ja ei mikään ihme vaikka se olisi seuraavatkin kahdeksan vuotta. Joten onnea maailman paras koira JEPI <3

Tässä vielä kuva siitä, miltä koirat näytti n. kuukausi takaperin lenkin jälkeen...