Tara

(c) Kata

 

Omien koirien kanssa ei ole tullu ageiltua juuri yhtään, Jepi kun on ansaitulla varhaiseläkkeellä, ja Toivo jonkinsortin sairauseläkkeellä. Tämä blogikin on muuttunut lähinnä Toivon sairauspäiväkirjaksi, hahah ihan tätä en olis voinu kuvitella kun Toivon ostin.. :D. 

Hetken aikaa viime kesänä harkitsin jo kolmannen koiran hankkimista, kun lopullisesti ymmärsin, ettei Toivon kanssa enää voida treenata niinku ennen. Onneksi kuitenkin tajusin, ettei mulla olis oikeesti vielä aikaa pennulle niin paljon kuin haluaisin kun koulukin on pahasti kesken. Lisäksi en halunnut tehdä mitään hätäistä päätöstä koiran hankkimisesta, meidän agiporukan tuurilla tämä kolmas koira olis ollu sairas tai muuten vaan luulotautinen jonka kanssa en olis tehny yhtään mitään. Meidän porukassa vallitsee Murphyn laki, "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen". Niin totta! Osalla koirista on jokin sairaus mikä estää harrastamisen, tai sitten koirat on muuten vaan puupäitä :). 

Onni oli kuitenkin myötä loppukesällä 2012, kun sain alkaa treenaamaan Katan koiralla Taralla. Tara on nuori  ja hyvin innokas belgianpaimenkoira malinois tyttönen. Kata treenaa Taran kanssa tokoa, ja minä taas agilityä. Hiukan oli alussa totuttelemista tuommoiseen malinaattoriin, sitä kun on tottunut näihin omiin vössyköihin :). Alussa sai ihmetellä, kuinka nopeasti neiti oikeasti oppii, kuten putki- käskyn yhditämisen itse putken suorittamiseen. 

(c) Kata

Elokuusta 2012 asti ollaan treenattu melkein viikottain, välillä on ollut pidempiä taukoja Taran juoksujen takia sekä talvi tuotti hankaluuksia, kun meillä ei ole täällä sisätiloja missä treenata. Mutta maaliskuussa päästiinkin Ylivieskaan ohjattuihin treeneihin, joten nyt treenaaminen on taas säännöllistä, ja huippua kun saadaan treenata ihan ohjatuissa treeneissä! Näillä mennään siis kesää kohti, ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin toukokuussa pitäisi omankin kentän olla jo niin sula, että sielläkin voi aloittaa treenit. 

(c) Kata

Tällä hetkellä Taraa osaa kaikki esteet, jopa kepit alkaa olla aika varmat! Viime keskiviikon treeneissä keppien alku- ja loppupäässä oli vain kahdet ohjurit. Kontaktit otettiin heti alusta asti 2on2off tekniikalla. Neiti juoksi puomin ja aan ensimmäisiä kertoja melko lujaa ja otti huikeet hypyt alkastulokontaktien yli, joten hyvin pian alettiin treenaamaan pysäytyksiä kontakteille makupala- alustan avulla. Vielä viime syksynä Tara ihan selvästi sisäisti pysäytyksen niin aalle kuin puomillekin. Nyt ei olla otettu kontaktiesteistä kuin puomia ja keinua, ja molemmilla näistä "seis"-käskyllä se on pysähtynyt kakskakkoseen alastulokontaktille. Aata ei olla otettu viime syksyn jälkeen, mutta uskallan väittää ettei Tara ole sitäkään unohtanut ;).

 

Lyhyitä ja vähän pidempiäkin radan pätkiä ollaan tehty jo pidemmän aikaa. Vauhtia koiralla on jo nyt hurjasti taitoon nähden, joten se tuottaa välillä hankaluuksia. Seuraavaksi olisi aihetta opetella jarrutuskäsky, tai käsky jolla koiran saa tulemaan "käteen kiinni". Lisäksi eteenmeno käsky on listalla, koska pitkällä suoralla minä jään jälkeen vaikka kuinka lujaa yrittän juosta, ja Tara jää helposti odottamaan että mihin se ohjaaja katosi :). Kuitenkin siihen nähden, kuinka vähän aikaa ollaan loppupeleissä treenattu, niin kehitys on ollut huimaa. Radalla Tara kyllä kuuntelee ja on todella tarkka mun ohjauksesta, reagoi pieniinkiin liikkeisiin hyvin, hyvin nopeasti. Eli ihan ääripää Toivosta! Toivo nauttii kun se saa liidellä pitkin agilityrataa ja tehdä ihan omia ratkaisuja radan suhteen... Joten paljon on minulla opittavaa, aika tiukassa on tuolla pääkopassa Toivon ohjaaminen! Välillä saatan ohjata Taraa niinku Toivoa ohjaisin, mm. luotan liikaa että se irtoaa esteille. Vielä Tara ei kuitenkaan irtoa kovinkaan paljoa, mutta ei siltä sitä voi vielä vaatiakaan, kun estehakuisuus on ihan alkutekiöissä.

Kaikinpuolin treenaaminen Taran kanssa on ihan superia! Sen kanssa on niin helppo kulkea missä tahansa, se on niin reipas. Tietenkin peruskoulutuksessa on osansa tähän asiaan, josta saa kiittää Kataa ;). Innolla odotan kevättä ja kesää, silloin saa tosissaan treenata, ja pitäis ehkä se lisenssikin ostaa, jos sitä tänä vuonna jo pääsis kilpailut korkkaamaan.. :)

Kevät

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan päästy eteenpäin Toivon tutkimuksissa. Sähköposti eläinlääkäriltä tuli sillä viikolla mistä puhuin viime postauksessa, ja se meni näin: 

"Hei,

sain Toivon aiemmat röntgenkuvat, kiitos! Meillä otetuissa kuvissa keuhkoalueen muutokset ovat niukkoja, vain lievää peribronkiellia tiiviyttä siellä täällä ja yksi hentoinen keuhkolohkoraja näkyvissä sivukuvassa sydämen päällä. Ei suurentuneita imusolmukkeita. Vanhassa kuvassa lähes massamaisen näköinen todennäköisesti imusolmukesuurentuma sydämen etupuolella, voimakkaasti tiivistynyt keuhkolohko sydämen päällä ja yleinen tiiviys runsasta. Olen kyllä samoilla ajatuksilla edellisen eläinlääkärin kanssa, että kortisoni on todennäköisesti tarpeen jopa jatkuvana ja keuhkosairaus voi olla elämänikäinen asia. Mutta haluaisin eroon tai ainakin pienemmälle ennokselle suun kautta käytettävän kortisonin ja päälääkkeeksi hengitettävän inhalaatiokortisonin. AeroDawg inhalaatiomaskia saa Akuutista, se maksaa n 100 euroa, lääkkeet sinänsä eivät ole kovin kalliita ja maski kestää todennäköisesti eliniän. Käyttö on aika yksinkertaista, mutta mielellämme annamme kädestä pitäen opastuksen käyttöön. Ehdotukseni on että inhalaatiolääke aloitetaan rauhassa harjoittelemalla ja kun maskin käyttö sujuu, aletaan hitaasti pienentää medrolin annostusta suun kautta.

Yksi diagnostinen testi kuitenkin kannattaa vielä tehdä: ulosteen loistutkimus kahdella eri menetelmällä 3-5 vrk aikana kerätystä yhdistetystä ulostenäytteestä. Näytteen voi tuoda Akuuttiin ja hoidamme sen pakkaamisen ja lähetyksen laboratorioon. Hengitysteiden loistartunnat kannattaa pyrkiä sulkemaan pois ennenkuin uskotaan että elämänikäinen kortisonilääkitys on tarpeen. Tarkempia ohjeita järjestyy.

Rasituksen siedon heikentyminen voi ainakin osin liittyä kortisonilääkitykseen ja tätä asiaa emme oikein saa selville muuten kuin purkamalla lääkitystä varovasti. "

Tämän jälkeen vein näytteet akuuttiin, ja Toivolta ei sen perusteella löytynyt loisia. Tilasin tämän AeroDawg inhalaatiomaskin, mutta vielä se ei oo saapunut. Jännityksellä odotan miltä tuo härveli näyttää, en nimittäin oo nähny tuollasta kellään koiralla.. :D.

Kysyin kuitenkin lääkäriltä vielä sähköpostilla, että mikä on hänen oma arvaus siitä, mistä tämä kaikki johtuu. Vastaus kuului näin:

"Hei,

Päätellen koiran historiasta, aiempien röntgenkuvien keuhkolöydöksistä ja hoitovasteesta yhdistettynä näihin viime käynnin löydöksiin, kyse on todennäköisesti kroonisesta keuhkosairaudesta, veikkaisin ns eosinofiilista pneumoniaa. Eosinofiilinen pneumonia on koiralla kohtalaisen tavallinen sairaus, jossa keuhkoissa on krooninen tulehdus ja nimenomaan eosinofiiliset tulehdussolut vallitsevina. Loiset, allergiset ärsytykset yms voivat käynnistää tällaisen tulehduksen, mutta suurella osalla potilaista tauti on idiopaattinen ts. tarkkaa syytä ei pystytä tutkimuksista huolimatta löytämään. Näillä potilailla sairaus vaatii usein jatkuvaa hoitoa tai toistuvia hoitojaksoja. Toivon kohdalla näyttää siltä, että kortisoni on poistanut keuhkoissa todetut muutokset ja lievittänyt hengitystieoireita. Tällä hetkellä vaivana oleva yleinen rasituksensietoheikkous voisi olla kortisonin haittavaikutus, siksi pyritään siirtymään tablettilääkityksestä inha
 loitavaan kortisoniin, jolla systeemisiä haittavaikutuksia on yleensä vähemmän. Pidän todennäköisenä, että hankalia hengitystieoireita ilmaantuu uudestaan, mikäli kortisonilääkitys jätetään kokonaan pois. Aiemmissa röntgenkuvissa nähtävät keuhkomuutokset ovat varsin vakava-asteisia, siksi en halua keskeyttää Toivon lääkehoitoa diagnoosin varmistamiseksi."

Eli, näillä mennään tällä hetkellä. Uskon, että nyt vain täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tälle vain löydy varmaa selitystä. Toivoa on siis tutkittu nyt viidellä ei klinikalla ja varmaan kuusi eri eläinlääkäriä on tehnyt erilaisia testejä. Toivotaan, että inhalaatiomaskin avulla voitaisiin taas parantaa Toivon elämänlaatua. Ja tosiaa, ite yritän nyt vain tyytyä siihen ajatukseen, että lääkärikäynnit on nyt käyty taas siihen asti, jos tulee jotain muutoksia.

  

Tänään käytiin koirien kanssa nauttimassa ihanasta auringon paisteesta, ja kerrankin sain otettua kameran mukaan. Ihanaa sitten kun lumet alkaa sulamaan, taidankin ennen loskakelejä ajella molemmilta karvat alas! Jepi varsinki on melkonen karvakasa tällä hetkellä.

 

 

Sydäntutkimuksessa

Viime viikon torstaina Toivolla oli aika sydäntutkimukseen Akuutissa. Koko päivä meni hermoillessa, että mitä sieltä nyt tällä kertaa löytyy. Sydän siis ultrattiin, ja toimenpiteeseen ei tarvinnu nukuttaa. Hoitaja oli tutkimuksen ajan pitämässä mun apuna Toivoa paikallaan. Ultraus kesti aika kauan, about 15-20 min, mutta siinä selvisi, että Toivon sydän on terve! Jotain ihan pieniä läppävuotoja siellä oli, mutta niitä on kuulemma yli puolella koirista, ja ne eivät aiheuta mitään oireita. Ja siis sydän ei ollut laajentunut, vaan ihan normaalikokoinen. Ell sanoi, että röntgenkuvista voi usein tulkita laajentumaa, mutta ultraus nyt kuitenkin varmisti asian. Eli HUH! Lääkäri sanoi siis, ettei rasituksensietokyvyn heikkeneminen johdu sydämestä.

Toivolta kuitenkin otettiin uuden röntgen kuvat keuhkoista, koska ell halusi tarkistaa ne vielä. Kuviinkaan Toivoa ei tarvinnu nukuttaa, se oli niin reipas! Lääkärin  mielestä keuhkot ei näyttäny pahalta, ja sen mitä ite muistan syksyllä otetuista kuvista, niin ehkä ne näytti paremmilta. Varmaan tuo kortisoni on tehonnu.. Mutta, pyysin Ouluvettiä lähettämään syksyn keuhkokuvat Akuuttiin, niin lääkäri vielä vertaa niitä nyt otettuihin kuviin tällä viikolla ja lähettää mulle sähköpostia että mihin tulokseen on tullu.. Eli tällä viikolla tulee käytyä aika usein kattomassa sähköpostia.. :). Kuitenkaan mikään näistä ei tarkota sitä, että se olis "parantunu" tai vastaavaa, vaan jatkosuunnitelma tällä hetkellä olis, että noista tablettikortisoneista yritetään päästä eroon, ja korvataan ne sellasella inhalaattorin kautta annettavalla kortisonilla.

Toisaalta, mysteeri tämä on vieläkin, mutta tärkeintä nyt on että Toivon sydän pelaa! <3

Joulun ajan touhut kuvina

Jouluaattona uuden kameran testailua

(kovin on jouluisia kuvia.. :D)

Miten tyhmältä koira voi näyttää?

Joulupäivänä vähän edustavampana..

Jepi näyttää aika...lihavalta?

Tapaninpäivänäkin uhmattiin pakkasta ja lähdettiin lenkille

 Toivo pääsi vetämään pulkkaa, ja pienellä avustuksella jaksoi vetää Kiiaa pienen matkan :).

Jepi myös pääsin pulkan eteen, mutta ei viitsitty rasittaa vanhusta, joten tyhjä pulkka sai kelvata :D Raukka mikä ilmekin vielä.. 

Serkkupojat Vinski ja Ykä oli jouluna käymässä, ja päästiinki Jepin kanssa Ykän kyytiin! Ja siis Jepi mielummin istuu pulkan kyytissä kuin vetää sitä, vaikka sillä on tässä vähän kärsivä ilme.. 

Temppuilua

Taas on viikot vieriny viime kirjoituksesta.. En oo koirien kanssa mitään lenkkeilyä kummempaa tehny, joten aiheet ja ennenkaikkea treenit on ollu vähissä. Kenttä on laitettu talvikuntoon, joten sinne ei ole asiaa ennen kevättä. 

 

Tosiaan viime viikot ollaan vaan lenkkeilty, ja Toivosta sen huomaa, kun ei ole ollut mitään tekemistä aivoille. Se on ollu entistä levottomampi, vaikka oltais käyty pitkälläkin lenkillä. Ennen oon päivittäin jotain aivotoimintaa tai temppujen opettelua järjestänyt, mutta nyt on ollu motivaatio hukassa ihan totaalisesti. Mutta, tänään taas innostuin, ja voi että oli kiva huomata kuinka koira nauttii kun se saa miettiä ja oppia uutta :). Lähin kokeilemaan ihan perus kuole- temppua, jota oon ennenkin kokeillu, mutta jostain syystä se on ollu hankala. Mutta tänään se onnistui ja jo muutamien toistojen jälkeen Toivo tarjosi itse sitä. 

Ja toinen, ehkä maailman yksinkertaisin temppu, mutta Toivolle vaikein, tassun antaminen! Sitä oon yrittäny opettaa monta kertaa, mutta tuloksetta.. :D Ehkä Toivo yhdistää sen jotenkin kynsien leikkaamiseen, mikä on inhottavimpaa ikinä sen mielestä. Tänään kuitenkin alotin ihan sillä, että otin sen tassun käteen ja palkkasin siitä. Aika monta toistoa sai tehdä, kunnes T tarjosi sitä itse! Sillä oli kyllä vähän semmonen ilme, että ethän nyt leikkaa kynsiä... Turha temppuhan tuokin on, mutta siitä voi jatkojalostaa muita temppuja :)

Toivosta vielä sen verran, että tammikuussa käytän sen sydänultrassa. Kortisonin syönnillä se ei muutu miksikään, ja itellä päivittäin pyörii mielessä se, että mitä sieltä sydämestä vois löytyä kun sitä aletaan tutkimaan. Vikaahan sieltä löytyy, mutta toivottavasti kovin rankkaa tuomiota ei tule.. Suurimpana haaveena tällä hetkellä on, että Toivolle saataisiin lääkitys ja hoito kohdilleen jonka avulla se vois elää tavallisen koiran elämää.

Kuvia!

Kiia lainasi Toivoa kouluunsa lemmikkieläinpäivänä. Toivo oli oikein reipas, jaksoi hienosti olla lasten rapsutettavana!

 

Lauantai- aamun juoksulenkki poikien kanssa, ja hyvin kulki juoksu noissa maisemissa! <3

Jepi ja Toivon aarre.

 

 

Keskiviikon 24.10 treenit, Riikan keksimä pätkä. Suurimmat vaikeudet oli 7-8 hyppyjen välillä, sujuvuudesta ei ollu tietoakaan. Ja myös hypyn 12 jälkeen Toivo karkas joka ainut kerta puomille. Tämä treenikerta oli taas tällanen Toivon "juoksen mahd. lujaa ja suoritan mahd. monta estettä lyhyessä ajassa"... .Niin perus! :D

Tilanteen päivitystä

 

Viime kirjoituksesta neljä kuukautta vierähtäny noin vaan, hupsista.. Paljon on mahtunu neljään kuukauteen, agitreenejä, epiksiä, lenkkeilyä, uusia temppuja, uusia tuulia, Toivon leikkaus ja lääkärikäyntejä.

Epiksissä on ollut vaihtelevaa menestystä, mutta viimeisimmät Putka ry:n möllikisat Merijärvellä meni yllättän hyvin! Toivolla oli joku järki mukana hommassa, eli ei tarvinnut kaahailla :). Hienosti sijoituttiin 1. luokan mölleissä kolmansiksi.

 

 

Toivon kanssa ollaan alkusyksy kulettu tasaseen tahtiin eläinlääkärin luona Ouluvetissä. Ensin mentiin ottamaan konrollikuvat keuhkoista. Kontrollikäynnillä lääkäri katsoi Toivon nielua, ja suositteli nielurisojen poistoa (ne on ollu tulehtuneet moneen otteeseen, eikä antibiootit auta), joten varattiin tonsillojen poistoon leikkausaika. Lääkäri myös katsoi keuhkokuvaa (joka on otettu toisella klinikalla) ja halusi leikkauksen yhteydessä ottaa paremmat kuvat. Kuvaa katsoessaan lääkäri totesi,että Toivolla on persoonallisen mallinen sydän...

 

Raasuli ihan pihalla <3

 

 

Leikkaus ja siitä toipuminen meni oikein hyvin. Tosin kuvat, jotka lääkäri otti keuhkoista, antoivat taas uutta tietoa Toivon tilanteesta. Keuhkot olivat siis samassa jamassa kuin keväällä, mutta sydämessä oli muutoksia. Oikealla puolella oli laajentumaa havaittavissa. Tämä Toivon pitkään jatkunut keuhkosairastelu on siis tehnyt jo muutoksia sydämeen. Ihmetyttää vaan, miten edellisessä eläinlääkärissä ei lääkäri kiinnitänyt mitään huomiota sydämeen, vaikka toinen lääkäri näki samasta kuvasta että se ei ole normaali.. No, meitä on moneen junaan ja näköjään jotku jää asemalle. Enivei, nielurisojen poisto ei tehnyt oikeastaan minkäännäköstä muutosta Toivon rasituksen sietokykyyn.

 

Leikkauksen kontrollikäynnillä päätettiin, että vaihdetaan Prednison- kortisooni 4 mg methylprednisolon- kortisoniin. Uutta kortisonia Toivo saa nyt aamuisin yhden tabun verran. Kortisonin määrää siis päätettiin nostaa, ja merkkiä vaihtaa, koska vanhasta kortisonista (isompina annoksina annettaessa) Toivolle tuli sivuoireita (juominen-> pissaaminen, yleinen väsymys ja levottomuus).

Sydämen tilannettakin pohdittiin, ja tarvittaessa otetaan sydänultra ja koitetaan sillä selvittää tarkemmin sydämen tila. Jossain vaiheessa vien Toivon siihen, mutta voi olla että siirtyy ensi vuoden puolelle, koska luulen T:n vakuutus ei enää tänä vuonna kata kovin montaa euroa..

 

Jokatapauksessa, nyt Toivo on ollut suht. ok, mitään radikaalia muutosta en sen voinnissa ole huomannut, tosin vähän varovaisempi olen ollut sen juoksuttamisen kanssa.. Uutta kortisonia se on syönyt noin kuukauden verran. Ja siis vieläkään ei varmaa diagnoosia koiralle saatu, ell:n mielestä tämä sairaus muistuttaa keuhkofibroosia, jota tosin on tavattu vain valkosilla länsiylämaan terriereillä ja vanhoilla sellasilla...

 

Agitreenit meillä koostuu lyhyistä toistoista. Tänään tein tällasia pikkupätkiä, rimat jossain 35cm. Tossa toisessa pätkässä palkkasin kakkosesteellä ensiks muutaman kerran. Kakkoselta piti kääntyä kolmoselle aika tiukasti, ja Toivolla kun ei tiukat käännökset ikinä oikeen onnistu. Joten otin kakkoshypyllä palkkasin lelulla heti vasemman siivekkeen viereen, ja hienosti alkoi tiukat kurvit onnistumaan! :)



 

Ja Jepille taas kuuluu ihan tavallista tallaamista, se on terve ja iloinen "vanhus" :). Rokotuksella käytin sen pari viikkoa sitten, muutenpa se ei lääkärin palveluja tarvitse.