Möllikisat

Eilen osallistuttiin Taran kansas Putka ry:n mölliagiin. Ilmotin Taran maximölleihin, kisaavien radalle en vielä viittiny sitä ilmottaa, kun se tarvii vielä kepeille ohjurit alkuun ja loppuun. Möllirata olikin helppo ja vauhdikas.. :D. Radassa oli 16 estettä, putkia, hyppyjä ja pituus. Mutta molemmista starteista saatiin vitoset, kun Tara juoksi hypyn ohi. Ennen tätä ohijuoksua oli pitkä suora, ja meikähän jäi jälkeen enkä kerennyt ohjaamaan Taraa hypylle, ja voi olla että unohin kokonaan ohjauksen kun keskityin vaan juoksemaan :D. Tara sitten tosiaan juoksi hypyn ohi ja alko haukkumaan, joka yleensä tarkoittaa sitä, etten ohjaa tarpeeksi tarkasti/ollenkaan jollon se raukka turhautuu. Eli mun moka taas :). Yleensä Tara ei hauku radalla mikä on vaan hyvä juttu. Mutta tiukissa käännöksissä ja just tollasissa epäselvissä tilanteissa se tosi nopeasti turhautuu ja antaa palautetta mulle haukkumalla. Mutta oltiin kolmansia ja saatiin hyvät palkinnot, jee! :)

Tiistaina kävin Taran ja Toivon kanssa kentällä. Toivon kanssa lähinnä tein jotain satunnaisia pyörityksiä ja kokeilin, mitä voisin Taran kanssa treenata. Toikke oli tietenkin ihan innossaan :). Mutta Taran kanssa treenasin pakkovalssia hypyllä. Käytin palkkana palloa ja toistot onnistu tosi hyvin. Lopulta kokeilin ilman palloa ja siinäkää ei mitään ongelmaa! Takaakiertoa tuli myös treenattua, ja Tara lähtee siihen yllättävän itsenäisesti verrattuna siihen, miten vähän ollaan sitä treenattu. Lisäksi otettiin toistoja renkaalle. Taralla alkaa olla varmoja suurin osa esteistä, mutta esimerkiksi rengas on sellanen, mitä en halua vielä mihinkään rataan ottaa, koska se on tosi epävarma. Ei olla sitä päästy treenaamaan ja ehkä täytyy myöntää, että se on vähä jääny muutenkin.. Mutta nyt täytyy joka treenissä ottaa toi rengas mukaan, että saa siitä varman. Myös pöytää ja pituutta pitää vielä treenata. Ja tietenkin ne kepit ja kontaktit! Sitten vois suunnitella sitä lisenssin ostoa.. :). (Ainiin, ja se hallinta käsky on myös työn alla.. :D)

Treeniasiaa ja muuta mukavaa

Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa hyvin koirapainotteinen, lähdettiin perjantaina Kennel Suhteellisen&Mellakan kevätleirille Jyväskylään. Lauantaina ja sunnuntaina oli luvassa agitreenejä. Agiryhmässä ei ollut kuin neljä koirakkoa, joten erityisesti lauantaina saatiin kunnon tehotreenit aikaseksi! Lauantaina aloitettiin puoli kymmenen aikaan treenit ja meillä oli koko päivä aikaa, tehtiinkin yhteensä neljä eri treeniä. Älyttömän hyvin Tara jaksoi, tosin saihan se olla autossa väliajat ja pidettiin me pieni ruokataukokin treenien välissä. Sunnuntaina tehtiin kaksi eri treeniä, ja huomasi että väsymys painoi pientä malinoisia, keskittyminen ei ollut enää ihan samaa luokkaa mitä lauantaina.. :D. Samassa hallissa siis treenattiin tottista, agilityä ja ipoa yhtäaikaa, eri lajit oli vaan jaettu omiin lohkoihin, ja agility oli keskellä.. Sunnuntaina näytti siltä, että Tara olis halunnu mielummin olla purutreeneissä, niin kovasti haukku sinne suuntaan.

Tehtiin vähän pidempää ja lyhempää radanpätkää, ja taas sai yllättyä siitä, kuinka vaikeita kuvioita Taran kanssa voi jo tehdä, kunhan sitä ohjaa oikein! :D Mm. saksalaiset ja jaakotukset onnistui noin vaan, vaikkei niitä oltu ennen treenattu. Lisäksi yllätyin positiivisesti, kun Tara pysyi puomilla, vaikka siihen oli aika vauhdikas lähestyminen heti putken jälkeen. Tällä siis tarkoitan sitä, kun Ykan treeneissä se on pari kertaa juossut siihen niin vauhdilla, että tasapaino on pettänyt jo ylösmenolla ja se on tippunu sieltä alas :(. Ja hienosti Tara pysähtyi kontaktille kakskakkoseen joka kerta "seis" käskyllä, siis ihan ilman alustaa. Huippua miten nopeaa se on sisäistäny nuo pysäytyskontaktit! Vaikka paljon vielä treeniä vaatii, että se ihan satavarmasti pysähtyy oikeaan kohtaan ja PYSYY siinä. Muutenkin Taralla oli vauhtia radalla ja yllättävän hyvin se kääntyi mm. pakkovalssilla pimeään putken päähän (pakkovalssiakaan ei oo treenattu ennen tätä.. :D). 

(c) Marita Hiltunen

Tuossa nyt vähän hehkutusta siitä, missä onnistuttiin. Mutta siis saatiinhan ne paljon "kotiläksyjä", mitä pitää treenata. Hallinta- käskyn opettelu tulee olemaan nyt ihan ykkösjuttu mitä treenataan. Tara kyllä kuuntelee radalla ja reagoi mun ohjaukseen tosi nopeaa, mutta on myös tilanteita, joissa se lukitsee jonkun tietyn esteen ja myös suorittaa sen. Sunnuntain treeneissä harjoiteltiin takaaleikkausta hyppysuoralla, jonka päässä oli putki. Taraa oli hankala saada ohjattua oikeaan putken päähän, koska se lukitsi joka kerta saman putken pään, mistä oli aiemminkin menty. Siihen ei auta vielä mitkään "tässä" tai "seis" käskyt. Treenin idea, eli takaaleikkaus kyllä onnistui, kun neidillä oli mielessä vain se putki... Eli sitä ei hirveesti kiinnostanut, mitä minä tein sillä välin kun hän juoksi putkeen! Joten, nyt täytyy treenata jokin käsky, jolla saan ehdottomasti sen huomion sekä samalla käsky voi toimia jarruna radalla. Huhheijaa, siinä riittääkin treenattavaa.. :). 

Toisena treeninaiheena onki sitten kepit. Tara tarvitsee alku- ja loppupäähän kahdet ohjurit, mutta niiden välistä oon jo ottanu ne pois, ettei se totu niihin liikaa. Mutta pujotteluun Taralle sais tulla lisää voimaa ja nopeutta. Tähän kokeillaan sitä, että annetaan kevyellä liinalla vähän vastusta pujotteluun. Ihan uus juttu mulle, sitä pitääkin joskus Katan kanssa kokeilla :). 

Pari viikkoa sitte Tara oli meillä hoidossa. Jepi meni äitille siksi aikaa, koska uskon ettei se hyväksy Taraa. Toivo onkin ollut ihmeissään tästä yövieraasta :). Tara on ollut ihan älyttömän reipas, lenkkeiltiin paljon, mutta agia ei olla päästy treenaamaan :(. Tara ja Toivo tulee tosi hyvin toimeen, tai oikeastaan ne suhtautuu aika välinpitämättömästi toisiinsa. Ollaan käyty metsässä lenkillä, ja kumpikin touhuilee omiaan. Alkuun Toivo kyllä haisteli Taraa, mutta uskoi heti ensimmäisellä kerralla kun Tara käski sen pois.

Keskiviikkona oliskin möllikisat, tarkotus olis Taran kanssa osallistua mölliluokkaan. Katotaan miten käy :)

Tara

(c) Kata

 

Omien koirien kanssa ei ole tullu ageiltua juuri yhtään, Jepi kun on ansaitulla varhaiseläkkeellä, ja Toivo jonkinsortin sairauseläkkeellä. Tämä blogikin on muuttunut lähinnä Toivon sairauspäiväkirjaksi, hahah ihan tätä en olis voinu kuvitella kun Toivon ostin.. :D. 

Hetken aikaa viime kesänä harkitsin jo kolmannen koiran hankkimista, kun lopullisesti ymmärsin, ettei Toivon kanssa enää voida treenata niinku ennen. Onneksi kuitenkin tajusin, ettei mulla olis oikeesti vielä aikaa pennulle niin paljon kuin haluaisin kun koulukin on pahasti kesken. Lisäksi en halunnut tehdä mitään hätäistä päätöstä koiran hankkimisesta, meidän agiporukan tuurilla tämä kolmas koira olis ollu sairas tai muuten vaan luulotautinen jonka kanssa en olis tehny yhtään mitään. Meidän porukassa vallitsee Murphyn laki, "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen". Niin totta! Osalla koirista on jokin sairaus mikä estää harrastamisen, tai sitten koirat on muuten vaan puupäitä :). 

Onni oli kuitenkin myötä loppukesällä 2012, kun sain alkaa treenaamaan Katan koiralla Taralla. Tara on nuori  ja hyvin innokas belgianpaimenkoira malinois tyttönen. Kata treenaa Taran kanssa tokoa, ja minä taas agilityä. Hiukan oli alussa totuttelemista tuommoiseen malinaattoriin, sitä kun on tottunut näihin omiin vössyköihin :). Alussa sai ihmetellä, kuinka nopeasti neiti oikeasti oppii, kuten putki- käskyn yhditämisen itse putken suorittamiseen. 

(c) Kata

Elokuusta 2012 asti ollaan treenattu melkein viikottain, välillä on ollut pidempiä taukoja Taran juoksujen takia sekä talvi tuotti hankaluuksia, kun meillä ei ole täällä sisätiloja missä treenata. Mutta maaliskuussa päästiinkin Ylivieskaan ohjattuihin treeneihin, joten nyt treenaaminen on taas säännöllistä, ja huippua kun saadaan treenata ihan ohjatuissa treeneissä! Näillä mennään siis kesää kohti, ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin toukokuussa pitäisi omankin kentän olla jo niin sula, että sielläkin voi aloittaa treenit. 

(c) Kata

Tällä hetkellä Taraa osaa kaikki esteet, jopa kepit alkaa olla aika varmat! Viime keskiviikon treeneissä keppien alku- ja loppupäässä oli vain kahdet ohjurit. Kontaktit otettiin heti alusta asti 2on2off tekniikalla. Neiti juoksi puomin ja aan ensimmäisiä kertoja melko lujaa ja otti huikeet hypyt alkastulokontaktien yli, joten hyvin pian alettiin treenaamaan pysäytyksiä kontakteille makupala- alustan avulla. Vielä viime syksynä Tara ihan selvästi sisäisti pysäytyksen niin aalle kuin puomillekin. Nyt ei olla otettu kontaktiesteistä kuin puomia ja keinua, ja molemmilla näistä "seis"-käskyllä se on pysähtynyt kakskakkoseen alastulokontaktille. Aata ei olla otettu viime syksyn jälkeen, mutta uskallan väittää ettei Tara ole sitäkään unohtanut ;).

 

Lyhyitä ja vähän pidempiäkin radan pätkiä ollaan tehty jo pidemmän aikaa. Vauhtia koiralla on jo nyt hurjasti taitoon nähden, joten se tuottaa välillä hankaluuksia. Seuraavaksi olisi aihetta opetella jarrutuskäsky, tai käsky jolla koiran saa tulemaan "käteen kiinni". Lisäksi eteenmeno käsky on listalla, koska pitkällä suoralla minä jään jälkeen vaikka kuinka lujaa yrittän juosta, ja Tara jää helposti odottamaan että mihin se ohjaaja katosi :). Kuitenkin siihen nähden, kuinka vähän aikaa ollaan loppupeleissä treenattu, niin kehitys on ollut huimaa. Radalla Tara kyllä kuuntelee ja on todella tarkka mun ohjauksesta, reagoi pieniinkiin liikkeisiin hyvin, hyvin nopeasti. Eli ihan ääripää Toivosta! Toivo nauttii kun se saa liidellä pitkin agilityrataa ja tehdä ihan omia ratkaisuja radan suhteen... Joten paljon on minulla opittavaa, aika tiukassa on tuolla pääkopassa Toivon ohjaaminen! Välillä saatan ohjata Taraa niinku Toivoa ohjaisin, mm. luotan liikaa että se irtoaa esteille. Vielä Tara ei kuitenkaan irtoa kovinkaan paljoa, mutta ei siltä sitä voi vielä vaatiakaan, kun estehakuisuus on ihan alkutekiöissä.

Kaikinpuolin treenaaminen Taran kanssa on ihan superia! Sen kanssa on niin helppo kulkea missä tahansa, se on niin reipas. Tietenkin peruskoulutuksessa on osansa tähän asiaan, josta saa kiittää Kataa ;). Innolla odotan kevättä ja kesää, silloin saa tosissaan treenata, ja pitäis ehkä se lisenssikin ostaa, jos sitä tänä vuonna jo pääsis kilpailut korkkaamaan.. :)

Kevät

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan päästy eteenpäin Toivon tutkimuksissa. Sähköposti eläinlääkäriltä tuli sillä viikolla mistä puhuin viime postauksessa, ja se meni näin: 

"Hei,

sain Toivon aiemmat röntgenkuvat, kiitos! Meillä otetuissa kuvissa keuhkoalueen muutokset ovat niukkoja, vain lievää peribronkiellia tiiviyttä siellä täällä ja yksi hentoinen keuhkolohkoraja näkyvissä sivukuvassa sydämen päällä. Ei suurentuneita imusolmukkeita. Vanhassa kuvassa lähes massamaisen näköinen todennäköisesti imusolmukesuurentuma sydämen etupuolella, voimakkaasti tiivistynyt keuhkolohko sydämen päällä ja yleinen tiiviys runsasta. Olen kyllä samoilla ajatuksilla edellisen eläinlääkärin kanssa, että kortisoni on todennäköisesti tarpeen jopa jatkuvana ja keuhkosairaus voi olla elämänikäinen asia. Mutta haluaisin eroon tai ainakin pienemmälle ennokselle suun kautta käytettävän kortisonin ja päälääkkeeksi hengitettävän inhalaatiokortisonin. AeroDawg inhalaatiomaskia saa Akuutista, se maksaa n 100 euroa, lääkkeet sinänsä eivät ole kovin kalliita ja maski kestää todennäköisesti eliniän. Käyttö on aika yksinkertaista, mutta mielellämme annamme kädestä pitäen opastuksen käyttöön. Ehdotukseni on että inhalaatiolääke aloitetaan rauhassa harjoittelemalla ja kun maskin käyttö sujuu, aletaan hitaasti pienentää medrolin annostusta suun kautta.

Yksi diagnostinen testi kuitenkin kannattaa vielä tehdä: ulosteen loistutkimus kahdella eri menetelmällä 3-5 vrk aikana kerätystä yhdistetystä ulostenäytteestä. Näytteen voi tuoda Akuuttiin ja hoidamme sen pakkaamisen ja lähetyksen laboratorioon. Hengitysteiden loistartunnat kannattaa pyrkiä sulkemaan pois ennenkuin uskotaan että elämänikäinen kortisonilääkitys on tarpeen. Tarkempia ohjeita järjestyy.

Rasituksen siedon heikentyminen voi ainakin osin liittyä kortisonilääkitykseen ja tätä asiaa emme oikein saa selville muuten kuin purkamalla lääkitystä varovasti. "

Tämän jälkeen vein näytteet akuuttiin, ja Toivolta ei sen perusteella löytynyt loisia. Tilasin tämän AeroDawg inhalaatiomaskin, mutta vielä se ei oo saapunut. Jännityksellä odotan miltä tuo härveli näyttää, en nimittäin oo nähny tuollasta kellään koiralla.. :D.

Kysyin kuitenkin lääkäriltä vielä sähköpostilla, että mikä on hänen oma arvaus siitä, mistä tämä kaikki johtuu. Vastaus kuului näin:

"Hei,

Päätellen koiran historiasta, aiempien röntgenkuvien keuhkolöydöksistä ja hoitovasteesta yhdistettynä näihin viime käynnin löydöksiin, kyse on todennäköisesti kroonisesta keuhkosairaudesta, veikkaisin ns eosinofiilista pneumoniaa. Eosinofiilinen pneumonia on koiralla kohtalaisen tavallinen sairaus, jossa keuhkoissa on krooninen tulehdus ja nimenomaan eosinofiiliset tulehdussolut vallitsevina. Loiset, allergiset ärsytykset yms voivat käynnistää tällaisen tulehduksen, mutta suurella osalla potilaista tauti on idiopaattinen ts. tarkkaa syytä ei pystytä tutkimuksista huolimatta löytämään. Näillä potilailla sairaus vaatii usein jatkuvaa hoitoa tai toistuvia hoitojaksoja. Toivon kohdalla näyttää siltä, että kortisoni on poistanut keuhkoissa todetut muutokset ja lievittänyt hengitystieoireita. Tällä hetkellä vaivana oleva yleinen rasituksensietoheikkous voisi olla kortisonin haittavaikutus, siksi pyritään siirtymään tablettilääkityksestä inha
 loitavaan kortisoniin, jolla systeemisiä haittavaikutuksia on yleensä vähemmän. Pidän todennäköisenä, että hankalia hengitystieoireita ilmaantuu uudestaan, mikäli kortisonilääkitys jätetään kokonaan pois. Aiemmissa röntgenkuvissa nähtävät keuhkomuutokset ovat varsin vakava-asteisia, siksi en halua keskeyttää Toivon lääkehoitoa diagnoosin varmistamiseksi."

Eli, näillä mennään tällä hetkellä. Uskon, että nyt vain täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tälle vain löydy varmaa selitystä. Toivoa on siis tutkittu nyt viidellä ei klinikalla ja varmaan kuusi eri eläinlääkäriä on tehnyt erilaisia testejä. Toivotaan, että inhalaatiomaskin avulla voitaisiin taas parantaa Toivon elämänlaatua. Ja tosiaa, ite yritän nyt vain tyytyä siihen ajatukseen, että lääkärikäynnit on nyt käyty taas siihen asti, jos tulee jotain muutoksia.

  

Tänään käytiin koirien kanssa nauttimassa ihanasta auringon paisteesta, ja kerrankin sain otettua kameran mukaan. Ihanaa sitten kun lumet alkaa sulamaan, taidankin ennen loskakelejä ajella molemmilta karvat alas! Jepi varsinki on melkonen karvakasa tällä hetkellä.

 

 

Sydäntutkimuksessa

Viime viikon torstaina Toivolla oli aika sydäntutkimukseen Akuutissa. Koko päivä meni hermoillessa, että mitä sieltä nyt tällä kertaa löytyy. Sydän siis ultrattiin, ja toimenpiteeseen ei tarvinnu nukuttaa. Hoitaja oli tutkimuksen ajan pitämässä mun apuna Toivoa paikallaan. Ultraus kesti aika kauan, about 15-20 min, mutta siinä selvisi, että Toivon sydän on terve! Jotain ihan pieniä läppävuotoja siellä oli, mutta niitä on kuulemma yli puolella koirista, ja ne eivät aiheuta mitään oireita. Ja siis sydän ei ollut laajentunut, vaan ihan normaalikokoinen. Ell sanoi, että röntgenkuvista voi usein tulkita laajentumaa, mutta ultraus nyt kuitenkin varmisti asian. Eli HUH! Lääkäri sanoi siis, ettei rasituksensietokyvyn heikkeneminen johdu sydämestä.

Toivolta kuitenkin otettiin uuden röntgen kuvat keuhkoista, koska ell halusi tarkistaa ne vielä. Kuviinkaan Toivoa ei tarvinnu nukuttaa, se oli niin reipas! Lääkärin  mielestä keuhkot ei näyttäny pahalta, ja sen mitä ite muistan syksyllä otetuista kuvista, niin ehkä ne näytti paremmilta. Varmaan tuo kortisoni on tehonnu.. Mutta, pyysin Ouluvettiä lähettämään syksyn keuhkokuvat Akuuttiin, niin lääkäri vielä vertaa niitä nyt otettuihin kuviin tällä viikolla ja lähettää mulle sähköpostia että mihin tulokseen on tullu.. Eli tällä viikolla tulee käytyä aika usein kattomassa sähköpostia.. :). Kuitenkaan mikään näistä ei tarkota sitä, että se olis "parantunu" tai vastaavaa, vaan jatkosuunnitelma tällä hetkellä olis, että noista tablettikortisoneista yritetään päästä eroon, ja korvataan ne sellasella inhalaattorin kautta annettavalla kortisonilla.

Toisaalta, mysteeri tämä on vieläkin, mutta tärkeintä nyt on että Toivon sydän pelaa! <3

Joulun ajan touhut kuvina

Jouluaattona uuden kameran testailua

(kovin on jouluisia kuvia.. :D)

Miten tyhmältä koira voi näyttää?

Joulupäivänä vähän edustavampana..

Jepi näyttää aika...lihavalta?

Tapaninpäivänäkin uhmattiin pakkasta ja lähdettiin lenkille

 Toivo pääsi vetämään pulkkaa, ja pienellä avustuksella jaksoi vetää Kiiaa pienen matkan :).

Jepi myös pääsin pulkan eteen, mutta ei viitsitty rasittaa vanhusta, joten tyhjä pulkka sai kelvata :D Raukka mikä ilmekin vielä.. 

Serkkupojat Vinski ja Ykä oli jouluna käymässä, ja päästiinki Jepin kanssa Ykän kyytiin! Ja siis Jepi mielummin istuu pulkan kyytissä kuin vetää sitä, vaikka sillä on tässä vähän kärsivä ilme.. 

Temppuilua

Taas on viikot vieriny viime kirjoituksesta.. En oo koirien kanssa mitään lenkkeilyä kummempaa tehny, joten aiheet ja ennenkaikkea treenit on ollu vähissä. Kenttä on laitettu talvikuntoon, joten sinne ei ole asiaa ennen kevättä. 

 

Tosiaan viime viikot ollaan vaan lenkkeilty, ja Toivosta sen huomaa, kun ei ole ollut mitään tekemistä aivoille. Se on ollu entistä levottomampi, vaikka oltais käyty pitkälläkin lenkillä. Ennen oon päivittäin jotain aivotoimintaa tai temppujen opettelua järjestänyt, mutta nyt on ollu motivaatio hukassa ihan totaalisesti. Mutta, tänään taas innostuin, ja voi että oli kiva huomata kuinka koira nauttii kun se saa miettiä ja oppia uutta :). Lähin kokeilemaan ihan perus kuole- temppua, jota oon ennenkin kokeillu, mutta jostain syystä se on ollu hankala. Mutta tänään se onnistui ja jo muutamien toistojen jälkeen Toivo tarjosi itse sitä. 

Ja toinen, ehkä maailman yksinkertaisin temppu, mutta Toivolle vaikein, tassun antaminen! Sitä oon yrittäny opettaa monta kertaa, mutta tuloksetta.. :D Ehkä Toivo yhdistää sen jotenkin kynsien leikkaamiseen, mikä on inhottavimpaa ikinä sen mielestä. Tänään kuitenkin alotin ihan sillä, että otin sen tassun käteen ja palkkasin siitä. Aika monta toistoa sai tehdä, kunnes T tarjosi sitä itse! Sillä oli kyllä vähän semmonen ilme, että ethän nyt leikkaa kynsiä... Turha temppuhan tuokin on, mutta siitä voi jatkojalostaa muita temppuja :)

Toivosta vielä sen verran, että tammikuussa käytän sen sydänultrassa. Kortisonin syönnillä se ei muutu miksikään, ja itellä päivittäin pyörii mielessä se, että mitä sieltä sydämestä vois löytyä kun sitä aletaan tutkimaan. Vikaahan sieltä löytyy, mutta toivottavasti kovin rankkaa tuomiota ei tule.. Suurimpana haaveena tällä hetkellä on, että Toivolle saataisiin lääkitys ja hoito kohdilleen jonka avulla se vois elää tavallisen koiran elämää.