Vesikoiratreffit ja treeniä

Eilen käytiin Toivon kanssa vesikoiratreffeillä. Paistettiin makkaraa, koirat ui ja juoksenteli pitkin metsää. Mukana oli Toivon lisäksi yksi uros ja kolme narttua, sekä 6kk:n ikäinen urospentu. Toivo käyttäytyi porukasa erittäin hienosti! Tosin alkuun se meinasi turhan rajusti leikkiä pikkupennun kanssa, joten otin sen kiinni vähäksi aikaa. Ja hetken Toivo jaksoi piirittää tyttösiä, mutta lopulta se kyllästyi ja jätti tytöt rauhaan. Lopulta Toivo ja pentu touhusi keskenään, ja muut taas leikki keskenään. Toivo on aina ollut vähän sellanen oman tiensä kulkija, varsinkin jos on vähän enemmän vieraita koiria, se mielellään vetäytyy omiin oloihinsa. Alkuun se tosiaan menee kattomaan että minkälaista porukkaa, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa kiinnostaa, varsinkin jos muut koirat on vähä vilkkaampia :D. Sen pennun kanssa Toivo luultavasti tykkäsi juosta juuri sen takia, kun pentu oli aika rauhallinen eikä Toivo kokenut sitä mitenkään uhkaavana. Mutta oli oikein hauskaa, oltiin laavulla yli kaks tuntia, ja kyllä T oli väsynyt kun kotiin tultiin :).

Sitten vielä aksatreeneistä. Viime perjantaina käytin ottamassa vähän pidepää radanpätkää, johon saatiin myös Aa otettua mukaan. Yllättävän hyvin Toivo otti Aa:n alastulokontaktin, tosin alustan kanssa. Mutta silti, en itekkään päästäny sitä kertaakaan juoksemaan tai hyppäämään alas, ja tämä sama natseilu saa luvan jatkua koko kesän yli! Mehän saadaan kontaktit kuntoon, ja käydään loppukesästä jotkut agimöllit joissa testataan vähän että miten ne "kisa"tilanteessa toimii :).

Radalla oli myös tiukkaa kääntymistä hypyn jälkeen, ja nehän on Toivolle heikko kohta. Sain sen kuitenkin käännettyä niistolla yllättävän hyvin ja palkkasin sen aina heti. Tätäkin aletaan harjottelemaan, että saataisiin turhan suuret kaarrokset pois. Toivo kun ei ole espanjanvesikoira ketterimmästä päästä... :D

Vaihdoin myös tän blogin ulkoasua, mun mielestä tää on paljo parempi, se aiempi oli vähän liian ruskea..

Ainiin, pojat kävi heittämässä talviturkit tässä jokin aika sitten! Mukava kun kesä tulee ja ne pääsee taas uimaan.

Epikset ja muita juttuja

Oon viimeaikoina miettinyt (TAAS) tätä Toivon tilannetta. Pahimmasta "määenenääikinäharrastataiyritämitään" marttyyrikohtauksesta on päästy yli, joten ollaan käyty agilitykentällä ja eilen jopa möllikisoissa :). Ensimmäiset agitreenit varmaan kuukauden tauon jälkeen oli ihan hirveetä, Toivo vaan roikku mun kädessä ja juoksi taas mihin sattuun. Mutta eilen osallistuttiin Yliksin agiepiksiin ja ilmotin Toivon mölliluokkaan. Rata oli kiva, siinä ei ollu sellasia vauhtipätkiä missä T yleensä lähtee käsistä. Ensimmäiseltä yritykseltä saatiin vitonen, koska T ei osaa vielä A:n alastulokontaktille pysähtyä, tuli siis vähän kiire seuraaville esteille. Uusintastartissa Toivolla lähti sokka irti, joten siitä ei sen enempää :D. Tultiin lopulta möllimaksien kakkosiksi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.

Joten kyllähän me jatkossakin tullaan treenaamaan agilityä, mutta luultavasti ei-niin-tosissaan.

 

Sairastelua

Viime viikot ei ole meillä olleet mitkään maailman parhaimmat. Oon joutunu tosissaan miettimään Toivon tulevaisuutta viime viikon maanantaista lähtien. Kävimme siis jälleen kerran eläinlääkärissä, joka oli siis kolmas kerta tälle keväälle. Muutenkin Toivon kolmen vuoden olemassaolon aikana on eläinnlääkärit ja kortisonit sekä antibiootit tullu tutuksi. Oireita on ollut kaikenlaisia, en ole niistä tänne jaksanut kirjottaa, niinkuin en eläinlääkärikäynneistäkään. Ehkä joskus kirjoitan jonkulaisen "yhteenvedon" siitä kaikesta stressistä.

Eli viimeviikon maanantaina Toivolta kuvattiin keuhkot, josta löytyikin sitten merkkejä kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Mukaan saimme lääkäristä jälleen 10 päivän antibioottikuurin sekä 100 tablettia ystäväämme Prednisonia. Kortisoni lääkitys jatkuu kesän yli, heinäkuussa mennään sitten kontrollikuvaan ja katsotaan, että pysyykö tulehdus kurissa pienellä määrällä kortisonia. Jos näin on, niin Prednisonit on ystäviämme koko Toivon loppuelämän.

Olin ensin hieman huojentunut, että oireille löytyi jokin syy, mutta sitten tuli armoton pettymys/masennus/ärsytys (lievästisanottuna!).  Ensin mietin vaan itsekkäästi, että noni, nyt jää kaikki näyttelyt ja agilitykilpailut käymättä, ja Toivosta tulee joku onneton sohvakoira.

Mutta nyt ajattelen, että toisaalta, jos Toivo pystyisi nyt elämään normaalia koiranelämää kortisonin avulla, niin jääkööt sitten kaikenmaailman kilpailut välistä. Oon melkein kolme vuotta seurannut tuota koiraa, ja ihmetellyt, että miten nuori koira ei kestä rasitusta samallalailla, kuin esimerkiksi Jepi, joka on nyt kahdeksanvuotias.

Kyllähän se vieläkin ärsyttää ja lujaa, kun ei päästä harrastamaan tosissaan. Toivoa aikoinaan hankkiessa halusin harrastuskoiran isolla Hoolla, joten kai tämä on jotain kohtalon ivaa tai vastaavaa.. Kyllähän me voidaan agilitykentällä jatkossakin käydä, mutta mun motivaatio treenaamiseen katoaa, kun ei ole mitään tavoitteita. Eikä se ole sama asia treenata jotain möllikisoja varten, kun ei sieltä virallisia tuloksia kuitenkaan saa.

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, viimeviikon tiistaina molemmat koirat alkoivat yskimään. Ne sai kennelyskätartunnan edellisellä viikolla koiralta, joka oli ollut Vaasan näyttelyissä. Viime viikko oli ihan hirveää yskimistä, etenkin Jepi yski varmaan kaks yötä niin lujaa etten minäkään saanu nukuttua. Onneksi se alkaa nyt helpottamaan, ja voidaan pikkuhiljaa tehdä pidempiä lenkkejä.

.

Kesän odottelua & Jepi 8 vee!

Sitäpä juuri tämä meidän elo on monessakin muodossa. Edessä on taas muutto, joten en ole paljon kerennyt keskittyä treenaamiseen. Muutamaan otteeseen Toivon kanssa ollaan agilityviikonlopun jälkeen käyty kentällä. Mutta se on todella turhauttavaa, kun pääsee muutaman kerran kuussa kentälle, ei siitä ole sitten mitään hyötyä. Treenaamisen pitäisi olla jollain tapaa edes säännöllistä, jotta kehitystä tapahtuisi. Joten nämä muutaman kerran treenit on ollu ihan vaan leikkimistä. MUTTA, kyllä tämä tästä vielä! Toukokuussa ja erityisesti kesällä elämä helpottuu ja saan sanoa hyvästit reissaamiselle edestakaisin! :)

Eilen oli Jepillä juhlapäivä, 8 vuotta tuli mittariin! Ihan hurjaa, se on nyt virallisesti veteraani iässä :). Mutta meno ei ole hidastunu (muutakuin agiradalla :D). Jepi on ollut viimeiset kahdeksan vuotta täysin terve, ja ei mikään ihme vaikka se olisi seuraavatkin kahdeksan vuotta. Joten onnea maailman paras koira JEPI <3

Tässä vielä kuva siitä, miltä koirat näytti n. kuukausi takaperin lenkin jälkeen...

Agilityviikonloppu

Noniin! Tämä viikonloppu meni EPEVK:in järjestämässä agilitykoulutuksessa. Vähän mua epäilytti, että kannattaako osallistua, kun Toivo on nyt ollut kortisoni kuurilla, ja sen johdosta väsynyt ja hyvin epäToivomainen. Mutta lähdettiin mukaan silti, ajattelin että tehdään sen mukaan mitä koira jaksaa, ja yllättävän ihan hyvin se jaksoi. Toivo ei kyllä ollut siellä aivan oma itsensä, yleensä se muuttuu agilityhallilla hulluksi raivoaivoksi, mutta nyt se oli hyvin hillitty. Kyllä mää mielummin sen raivoaivon kanssa olisin treenannut, mutta näillä mentiin.. 

Kuitenkin, rata oli erikoinen ja täynnä meille vaikeita paikkoja, sellaisia joihin en ite olis ikinä keksiny ohjaustapoja (jos nyt ei lasketa valssia, takaakiertoa ja takanaleikkausta.. :DD). Mutta silti monessa kohtaa epäilin hyvin vahvasti eri ohjauksien toimivuutta Toivon kanssa, mutta kappas vain, väärässä olin. Oli mukava huomata, että kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia (ja erityisesti niitä mahdottomia) ohjauskuvioita, eihän siinä mitään menetä vaikka epäonnistuisikin treeneissä. Mutta jälleen kerran sai todeta, miten paska ohjaaja oon! Ja siis tiedän sen harvinaisen hyvin itekkin, ja varsinkin kun ei olla aikoihin treenattu, niin on jo vähän se "rutiini" kadoksissa. Eikä ehkä niin vähääkään, ei siis mitään tolkkua ollut mun "ohjaamisessa" !! Tänään päätin, että nyt pitää oikeasti alkaa keskittymään siihen omaan kroppaan ja muuhun siinä ohjaamisessa, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään! Koira kyllä osaa... :)

Kyllä me kuitenkin jossain onnistuttiin tämän viikonlopun aikana. Lauantaina mun kaaliin ei mahtunut millään saksalaisen teko, mutta sitten tänään tein sen muutamaan otteeseen ihan vahingossa. Twisti on mulle jotenkin paljon helpompi ymmärtää, ja se onnistuikin hyvin. Samoin pakkovalssit eri kohdissa, mutta sitten kun niihin yhdistettiin jaakotus niin johan alko taas menemään yli ymmärryksen. Radalla oli paljon takaakiertoja, ja sen Toivo ainakin on oppinut! Hienoa. Erityisen tyytyväinen olin, kun onnistuttiin back lapissä (??), ja se tuntui jotenkin erittäin luontevalta kuviolta, joten täytyy alkaa harjoittelemaan sitäkin lisää.

Ja vielä vähän muistilistaa, mitä _oikeesti_ aletaan treenaamaan! 

Ohjauskuviot

- Vekit! (nämä erittäin tärkeät Toivon kanssa, kun muuten hyppää niin laajoja hyppyjä ja kaarrokset kestää ikuiseeden)

- Twistaus (treeniä niin kauan että osaan unissakin!)

- Back lap (??) (paljon paljon treeniä että osaan hyödyntää eri tilanteissa)

- Pakkovalssijaakotusjuttunen (ihan vaan sen takia kun en tykkää siitä, mutta jaakotuksella saa tuon koiran kääntymään paremmin)

- Saksalainen ( jos siis edellämainittujen jälkeen jää aikaa :--D)

Oma ohjaaminen

- Opeta käsky jolla saat Toivon kirjaimellisesti käteen kiinni.

- Paaaaljon kuljetusharjotuksia.

- KESKITY!

- Mahdollisimman monet treenit videolle.

- Tärkein vielä: suunnittele treenit ja pysy suunnitelmissa !!

Esteet

- Kontaktit aina vaan. Aan ja puomin alastulolle pysähdytään, ja vasta vapautuksesta saa lähteä.

- Keinua varmemmaksi

- Keppejä paljon itsenäisemmäksi

Paljon on vielä tehtävää.. Välillä kyllä ihmettelen suuresti, että miksi ihmeessä on pitänyt alkaa juuri agilityä harrastamaan, kun mun motoriset kyvyt on varmaan kaks vuotiaan tasolla...

Toivo hieronnassa

Toissapäivänä käytin Toivon hierojalla. Nimittäin viime viikon perjantaina se ontui oikeaa etujalkaa. Jalassa ei näkynyt mitään erikoista, eikä se aristanut sitä mistään kohtaa. Annoin sen olla levossa viikonlopun yli, ja tiistaina se oli jo parempana. Hieronnassa ei jalasta löytynyt mitään erikoista, mutta muuten koko koira oli aika jumissa, erityisesti lantion kohdilta. Siellä oli joku isompikin lukko, joka kuitenkin saatiin auki. Toivo malttoi oikein hienosti koko hieronnan ajan olla rauhassa, ainoastaan kipeimmissä kohdissa sen piti vähän laittaa vastaan :) 

Nyt siis jalka on jo aivan normaali.

Ihan vaan vähäsen agia..

Tänään tuli tilaisuus käydä treenailemassa lämpimässä, ja pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi ;) Heti halliin päästyämme Toivo aloitti haukkumisen. Kauheeta innostumisen ja komentamisen sekaista haukkua, mitä se ei siis yleensä harrasta. Onneksi olin sen verran osannut ennakoida tuota sen innostumisen määrää, että otin mukaan vain nakkia palkaksi. En siis mitään leluja tai muita vielä kierroksia lisäävää palkkaa, kuten palloa tai lelua. Tehtiin vain kaikkia helppoja juttuja, mutta kokeilin myös välistävetoja kolmella hypyllä siten, että palkkaan sen aina kädestä. Hyvin onnistui, mutta muutaman toiston jälkeen Toivo ennakoi koko homman ja teki välistävedot aika itsenäisesti... Sitä en halua, koska tässä tavoitteena olisi koko ajan saada sitä enemmän haltuun.

No, mutta kaikin puolin jäi hyvä mieli, yhteensä treenattiin vain noin 15-20min verran. Mutta kokeilinpa keinua ja aatakin, keinua ei tarvinnut tällä kertaa pelätä yhtään, ja Aan alastulolle se jäi kakskakkoseen :o Oon sitä aina välillä vaatinut siltä (erittäin johdonmukaista :D) mutta kuitenkin esimerkiksi epiksissä se on hyppinyt ihan surutta alastulojen yli.

Tässä olis kuvia viimekesän treeneistä. Kaikissa kuvissa (c) Jenni Lampi

 

 

 

 

P.S Täällä pakkanen ei oo koko viikkoon laskenu alle -20 asteen, joten oli ihan hyvä käydä juoksuttamassa koiria agihallissa. Lenkkeilyt on nimittäin jääny vähän vähemmälle...