Tara

(c) Kata

 

Omien koirien kanssa ei ole tullu ageiltua juuri yhtään, Jepi kun on ansaitulla varhaiseläkkeellä, ja Toivo jonkinsortin sairauseläkkeellä. Tämä blogikin on muuttunut lähinnä Toivon sairauspäiväkirjaksi, hahah ihan tätä en olis voinu kuvitella kun Toivon ostin.. :D. 

Hetken aikaa viime kesänä harkitsin jo kolmannen koiran hankkimista, kun lopullisesti ymmärsin, ettei Toivon kanssa enää voida treenata niinku ennen. Onneksi kuitenkin tajusin, ettei mulla olis oikeesti vielä aikaa pennulle niin paljon kuin haluaisin kun koulukin on pahasti kesken. Lisäksi en halunnut tehdä mitään hätäistä päätöstä koiran hankkimisesta, meidän agiporukan tuurilla tämä kolmas koira olis ollu sairas tai muuten vaan luulotautinen jonka kanssa en olis tehny yhtään mitään. Meidän porukassa vallitsee Murphyn laki, "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen". Niin totta! Osalla koirista on jokin sairaus mikä estää harrastamisen, tai sitten koirat on muuten vaan puupäitä :). 

Onni oli kuitenkin myötä loppukesällä 2012, kun sain alkaa treenaamaan Katan koiralla Taralla. Tara on nuori  ja hyvin innokas belgianpaimenkoira malinois tyttönen. Kata treenaa Taran kanssa tokoa, ja minä taas agilityä. Hiukan oli alussa totuttelemista tuommoiseen malinaattoriin, sitä kun on tottunut näihin omiin vössyköihin :). Alussa sai ihmetellä, kuinka nopeasti neiti oikeasti oppii, kuten putki- käskyn yhditämisen itse putken suorittamiseen. 

(c) Kata

Elokuusta 2012 asti ollaan treenattu melkein viikottain, välillä on ollut pidempiä taukoja Taran juoksujen takia sekä talvi tuotti hankaluuksia, kun meillä ei ole täällä sisätiloja missä treenata. Mutta maaliskuussa päästiinkin Ylivieskaan ohjattuihin treeneihin, joten nyt treenaaminen on taas säännöllistä, ja huippua kun saadaan treenata ihan ohjatuissa treeneissä! Näillä mennään siis kesää kohti, ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin toukokuussa pitäisi omankin kentän olla jo niin sula, että sielläkin voi aloittaa treenit. 

(c) Kata

Tällä hetkellä Taraa osaa kaikki esteet, jopa kepit alkaa olla aika varmat! Viime keskiviikon treeneissä keppien alku- ja loppupäässä oli vain kahdet ohjurit. Kontaktit otettiin heti alusta asti 2on2off tekniikalla. Neiti juoksi puomin ja aan ensimmäisiä kertoja melko lujaa ja otti huikeet hypyt alkastulokontaktien yli, joten hyvin pian alettiin treenaamaan pysäytyksiä kontakteille makupala- alustan avulla. Vielä viime syksynä Tara ihan selvästi sisäisti pysäytyksen niin aalle kuin puomillekin. Nyt ei olla otettu kontaktiesteistä kuin puomia ja keinua, ja molemmilla näistä "seis"-käskyllä se on pysähtynyt kakskakkoseen alastulokontaktille. Aata ei olla otettu viime syksyn jälkeen, mutta uskallan väittää ettei Tara ole sitäkään unohtanut ;).

 

Lyhyitä ja vähän pidempiäkin radan pätkiä ollaan tehty jo pidemmän aikaa. Vauhtia koiralla on jo nyt hurjasti taitoon nähden, joten se tuottaa välillä hankaluuksia. Seuraavaksi olisi aihetta opetella jarrutuskäsky, tai käsky jolla koiran saa tulemaan "käteen kiinni". Lisäksi eteenmeno käsky on listalla, koska pitkällä suoralla minä jään jälkeen vaikka kuinka lujaa yrittän juosta, ja Tara jää helposti odottamaan että mihin se ohjaaja katosi :). Kuitenkin siihen nähden, kuinka vähän aikaa ollaan loppupeleissä treenattu, niin kehitys on ollut huimaa. Radalla Tara kyllä kuuntelee ja on todella tarkka mun ohjauksesta, reagoi pieniinkiin liikkeisiin hyvin, hyvin nopeasti. Eli ihan ääripää Toivosta! Toivo nauttii kun se saa liidellä pitkin agilityrataa ja tehdä ihan omia ratkaisuja radan suhteen... Joten paljon on minulla opittavaa, aika tiukassa on tuolla pääkopassa Toivon ohjaaminen! Välillä saatan ohjata Taraa niinku Toivoa ohjaisin, mm. luotan liikaa että se irtoaa esteille. Vielä Tara ei kuitenkaan irtoa kovinkaan paljoa, mutta ei siltä sitä voi vielä vaatiakaan, kun estehakuisuus on ihan alkutekiöissä.

Kaikinpuolin treenaaminen Taran kanssa on ihan superia! Sen kanssa on niin helppo kulkea missä tahansa, se on niin reipas. Tietenkin peruskoulutuksessa on osansa tähän asiaan, josta saa kiittää Kataa ;). Innolla odotan kevättä ja kesää, silloin saa tosissaan treenata, ja pitäis ehkä se lisenssikin ostaa, jos sitä tänä vuonna jo pääsis kilpailut korkkaamaan.. :)

Kevät

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan päästy eteenpäin Toivon tutkimuksissa. Sähköposti eläinlääkäriltä tuli sillä viikolla mistä puhuin viime postauksessa, ja se meni näin: 

"Hei,

sain Toivon aiemmat röntgenkuvat, kiitos! Meillä otetuissa kuvissa keuhkoalueen muutokset ovat niukkoja, vain lievää peribronkiellia tiiviyttä siellä täällä ja yksi hentoinen keuhkolohkoraja näkyvissä sivukuvassa sydämen päällä. Ei suurentuneita imusolmukkeita. Vanhassa kuvassa lähes massamaisen näköinen todennäköisesti imusolmukesuurentuma sydämen etupuolella, voimakkaasti tiivistynyt keuhkolohko sydämen päällä ja yleinen tiiviys runsasta. Olen kyllä samoilla ajatuksilla edellisen eläinlääkärin kanssa, että kortisoni on todennäköisesti tarpeen jopa jatkuvana ja keuhkosairaus voi olla elämänikäinen asia. Mutta haluaisin eroon tai ainakin pienemmälle ennokselle suun kautta käytettävän kortisonin ja päälääkkeeksi hengitettävän inhalaatiokortisonin. AeroDawg inhalaatiomaskia saa Akuutista, se maksaa n 100 euroa, lääkkeet sinänsä eivät ole kovin kalliita ja maski kestää todennäköisesti eliniän. Käyttö on aika yksinkertaista, mutta mielellämme annamme kädestä pitäen opastuksen käyttöön. Ehdotukseni on että inhalaatiolääke aloitetaan rauhassa harjoittelemalla ja kun maskin käyttö sujuu, aletaan hitaasti pienentää medrolin annostusta suun kautta.

Yksi diagnostinen testi kuitenkin kannattaa vielä tehdä: ulosteen loistutkimus kahdella eri menetelmällä 3-5 vrk aikana kerätystä yhdistetystä ulostenäytteestä. Näytteen voi tuoda Akuuttiin ja hoidamme sen pakkaamisen ja lähetyksen laboratorioon. Hengitysteiden loistartunnat kannattaa pyrkiä sulkemaan pois ennenkuin uskotaan että elämänikäinen kortisonilääkitys on tarpeen. Tarkempia ohjeita järjestyy.

Rasituksen siedon heikentyminen voi ainakin osin liittyä kortisonilääkitykseen ja tätä asiaa emme oikein saa selville muuten kuin purkamalla lääkitystä varovasti. "

Tämän jälkeen vein näytteet akuuttiin, ja Toivolta ei sen perusteella löytynyt loisia. Tilasin tämän AeroDawg inhalaatiomaskin, mutta vielä se ei oo saapunut. Jännityksellä odotan miltä tuo härveli näyttää, en nimittäin oo nähny tuollasta kellään koiralla.. :D.

Kysyin kuitenkin lääkäriltä vielä sähköpostilla, että mikä on hänen oma arvaus siitä, mistä tämä kaikki johtuu. Vastaus kuului näin:

"Hei,

Päätellen koiran historiasta, aiempien röntgenkuvien keuhkolöydöksistä ja hoitovasteesta yhdistettynä näihin viime käynnin löydöksiin, kyse on todennäköisesti kroonisesta keuhkosairaudesta, veikkaisin ns eosinofiilista pneumoniaa. Eosinofiilinen pneumonia on koiralla kohtalaisen tavallinen sairaus, jossa keuhkoissa on krooninen tulehdus ja nimenomaan eosinofiiliset tulehdussolut vallitsevina. Loiset, allergiset ärsytykset yms voivat käynnistää tällaisen tulehduksen, mutta suurella osalla potilaista tauti on idiopaattinen ts. tarkkaa syytä ei pystytä tutkimuksista huolimatta löytämään. Näillä potilailla sairaus vaatii usein jatkuvaa hoitoa tai toistuvia hoitojaksoja. Toivon kohdalla näyttää siltä, että kortisoni on poistanut keuhkoissa todetut muutokset ja lievittänyt hengitystieoireita. Tällä hetkellä vaivana oleva yleinen rasituksensietoheikkous voisi olla kortisonin haittavaikutus, siksi pyritään siirtymään tablettilääkityksestä inha
 loitavaan kortisoniin, jolla systeemisiä haittavaikutuksia on yleensä vähemmän. Pidän todennäköisenä, että hankalia hengitystieoireita ilmaantuu uudestaan, mikäli kortisonilääkitys jätetään kokonaan pois. Aiemmissa röntgenkuvissa nähtävät keuhkomuutokset ovat varsin vakava-asteisia, siksi en halua keskeyttää Toivon lääkehoitoa diagnoosin varmistamiseksi."

Eli, näillä mennään tällä hetkellä. Uskon, että nyt vain täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tälle vain löydy varmaa selitystä. Toivoa on siis tutkittu nyt viidellä ei klinikalla ja varmaan kuusi eri eläinlääkäriä on tehnyt erilaisia testejä. Toivotaan, että inhalaatiomaskin avulla voitaisiin taas parantaa Toivon elämänlaatua. Ja tosiaa, ite yritän nyt vain tyytyä siihen ajatukseen, että lääkärikäynnit on nyt käyty taas siihen asti, jos tulee jotain muutoksia.

  

Tänään käytiin koirien kanssa nauttimassa ihanasta auringon paisteesta, ja kerrankin sain otettua kameran mukaan. Ihanaa sitten kun lumet alkaa sulamaan, taidankin ennen loskakelejä ajella molemmilta karvat alas! Jepi varsinki on melkonen karvakasa tällä hetkellä.