Vesikoiratreffit ja treeniä

Eilen käytiin Toivon kanssa vesikoiratreffeillä. Paistettiin makkaraa, koirat ui ja juoksenteli pitkin metsää. Mukana oli Toivon lisäksi yksi uros ja kolme narttua, sekä 6kk:n ikäinen urospentu. Toivo käyttäytyi porukasa erittäin hienosti! Tosin alkuun se meinasi turhan rajusti leikkiä pikkupennun kanssa, joten otin sen kiinni vähäksi aikaa. Ja hetken Toivo jaksoi piirittää tyttösiä, mutta lopulta se kyllästyi ja jätti tytöt rauhaan. Lopulta Toivo ja pentu touhusi keskenään, ja muut taas leikki keskenään. Toivo on aina ollut vähän sellanen oman tiensä kulkija, varsinkin jos on vähän enemmän vieraita koiria, se mielellään vetäytyy omiin oloihinsa. Alkuun se tosiaan menee kattomaan että minkälaista porukkaa, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa kiinnostaa, varsinkin jos muut koirat on vähä vilkkaampia :D. Sen pennun kanssa Toivo luultavasti tykkäsi juosta juuri sen takia, kun pentu oli aika rauhallinen eikä Toivo kokenut sitä mitenkään uhkaavana. Mutta oli oikein hauskaa, oltiin laavulla yli kaks tuntia, ja kyllä T oli väsynyt kun kotiin tultiin :).

Sitten vielä aksatreeneistä. Viime perjantaina käytin ottamassa vähän pidepää radanpätkää, johon saatiin myös Aa otettua mukaan. Yllättävän hyvin Toivo otti Aa:n alastulokontaktin, tosin alustan kanssa. Mutta silti, en itekkään päästäny sitä kertaakaan juoksemaan tai hyppäämään alas, ja tämä sama natseilu saa luvan jatkua koko kesän yli! Mehän saadaan kontaktit kuntoon, ja käydään loppukesästä jotkut agimöllit joissa testataan vähän että miten ne "kisa"tilanteessa toimii :).

Radalla oli myös tiukkaa kääntymistä hypyn jälkeen, ja nehän on Toivolle heikko kohta. Sain sen kuitenkin käännettyä niistolla yllättävän hyvin ja palkkasin sen aina heti. Tätäkin aletaan harjottelemaan, että saataisiin turhan suuret kaarrokset pois. Toivo kun ei ole espanjanvesikoira ketterimmästä päästä... :D

Vaihdoin myös tän blogin ulkoasua, mun mielestä tää on paljo parempi, se aiempi oli vähän liian ruskea..

Ainiin, pojat kävi heittämässä talviturkit tässä jokin aika sitten! Mukava kun kesä tulee ja ne pääsee taas uimaan.

Epikset ja muita juttuja

Oon viimeaikoina miettinyt (TAAS) tätä Toivon tilannetta. Pahimmasta "määenenääikinäharrastataiyritämitään" marttyyrikohtauksesta on päästy yli, joten ollaan käyty agilitykentällä ja eilen jopa möllikisoissa :). Ensimmäiset agitreenit varmaan kuukauden tauon jälkeen oli ihan hirveetä, Toivo vaan roikku mun kädessä ja juoksi taas mihin sattuun. Mutta eilen osallistuttiin Yliksin agiepiksiin ja ilmotin Toivon mölliluokkaan. Rata oli kiva, siinä ei ollu sellasia vauhtipätkiä missä T yleensä lähtee käsistä. Ensimmäiseltä yritykseltä saatiin vitonen, koska T ei osaa vielä A:n alastulokontaktille pysähtyä, tuli siis vähän kiire seuraaville esteille. Uusintastartissa Toivolla lähti sokka irti, joten siitä ei sen enempää :D. Tultiin lopulta möllimaksien kakkosiksi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.

Joten kyllähän me jatkossakin tullaan treenaamaan agilityä, mutta luultavasti ei-niin-tosissaan.

 

Sairastelua

Viime viikot ei ole meillä olleet mitkään maailman parhaimmat. Oon joutunu tosissaan miettimään Toivon tulevaisuutta viime viikon maanantaista lähtien. Kävimme siis jälleen kerran eläinlääkärissä, joka oli siis kolmas kerta tälle keväälle. Muutenkin Toivon kolmen vuoden olemassaolon aikana on eläinnlääkärit ja kortisonit sekä antibiootit tullu tutuksi. Oireita on ollut kaikenlaisia, en ole niistä tänne jaksanut kirjottaa, niinkuin en eläinlääkärikäynneistäkään. Ehkä joskus kirjoitan jonkulaisen "yhteenvedon" siitä kaikesta stressistä.

Eli viimeviikon maanantaina Toivolta kuvattiin keuhkot, josta löytyikin sitten merkkejä kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Mukaan saimme lääkäristä jälleen 10 päivän antibioottikuurin sekä 100 tablettia ystäväämme Prednisonia. Kortisoni lääkitys jatkuu kesän yli, heinäkuussa mennään sitten kontrollikuvaan ja katsotaan, että pysyykö tulehdus kurissa pienellä määrällä kortisonia. Jos näin on, niin Prednisonit on ystäviämme koko Toivon loppuelämän.

Olin ensin hieman huojentunut, että oireille löytyi jokin syy, mutta sitten tuli armoton pettymys/masennus/ärsytys (lievästisanottuna!).  Ensin mietin vaan itsekkäästi, että noni, nyt jää kaikki näyttelyt ja agilitykilpailut käymättä, ja Toivosta tulee joku onneton sohvakoira.

Mutta nyt ajattelen, että toisaalta, jos Toivo pystyisi nyt elämään normaalia koiranelämää kortisonin avulla, niin jääkööt sitten kaikenmaailman kilpailut välistä. Oon melkein kolme vuotta seurannut tuota koiraa, ja ihmetellyt, että miten nuori koira ei kestä rasitusta samallalailla, kuin esimerkiksi Jepi, joka on nyt kahdeksanvuotias.

Kyllähän se vieläkin ärsyttää ja lujaa, kun ei päästä harrastamaan tosissaan. Toivoa aikoinaan hankkiessa halusin harrastuskoiran isolla Hoolla, joten kai tämä on jotain kohtalon ivaa tai vastaavaa.. Kyllähän me voidaan agilitykentällä jatkossakin käydä, mutta mun motivaatio treenaamiseen katoaa, kun ei ole mitään tavoitteita. Eikä se ole sama asia treenata jotain möllikisoja varten, kun ei sieltä virallisia tuloksia kuitenkaan saa.

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, viimeviikon tiistaina molemmat koirat alkoivat yskimään. Ne sai kennelyskätartunnan edellisellä viikolla koiralta, joka oli ollut Vaasan näyttelyissä. Viime viikko oli ihan hirveää yskimistä, etenkin Jepi yski varmaan kaks yötä niin lujaa etten minäkään saanu nukuttua. Onneksi se alkaa nyt helpottamaan, ja voidaan pikkuhiljaa tehdä pidempiä lenkkejä.

.