Onnistunut treeniviikko

Viime viikkoja treenejä kertyi kolme kappaletta, ja kaikki onnistuneita! Ja yksin taisin käydä vain kerran, toisilla kerroilla ei ollut työt häiritsemässä, ja pääsin muiden kanssa treenailemaan :). Se jos mikä on opettavaista, kun on muut huomaamassa niitä virheitä ja auttamaan korjaamaan ne! Yksin kävin ottamassa keppejä ja rengasta, toinen treeni sisälsi kontaktit ja sunnuntaina otettiin muutamien esteiden ohjaustreeniä sisältäen renkaan aloitusesteenä, joten treeniä tuli sillekin (huom! ei kertaakaan ohitusta, vaan joka kerta Taran sihti osui renkaan oikeaan kohtaan). Taas sai huomata sen, kuinka Taran kanssa ajoitus on se sana jolla saa hommat toimimaan. Tara tekee niinkuin minä ohjaan, mutta kuten yleensä 90 % ajoitan ohjauksen väärin niin homma ei onnistu. Ja aina vaan Tara jaksaa antaa anteeksi mun virheille, tosin joskus tulee aika kovaa palautetta haukkumisen muodossa... ;). Haha, mutta silti niin parasta, että koiralla into ja tekemisen meininki säilyy!

 

Toisaalta taas täytyy muistaa, ettei olla vielä edes vuotta treenattu. Yhteistyö toimii, mutta uskon että vielä joku päivä mä saan Taran kehityksestä kiinni ja sitten viimestään alkaa tulosta tulla. Jatkaen edellisen tekstin aihetta, kauas on pitkä matka! :D

 

(c) Kata



(c) Kata



(c) Kata

 

Aina epätoivon hetkellä pitäis muistaa se mistä on lähetty ja mihin jo tultu :-)

Ikuisuusprojekteja?

 

Kepit, kontaktit ja rengas. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että nuo kolme pirulaista tulee olemaan ikuisuusprojekteja. Tavallaan joo siis hamaaan loppuun asti esimerkiksi kontakteja saa ja pitää treenata, mutta ääää, mun kärsivällisyys ei riitä! Se on niin puuduttavaa ja ykstoikkosta treeniä (itelle), tosin Tara jaksaa samalla innolla tehä joka ainoan toiston :). Tosin eilen otettiin loppuun hauska hyppy-putki-hyppy pätkä, jotta homma ei ala ihan puulta maistumaan.

 

 

Nyt siis treenataan kontaktien ylösmenoillekin pysähdystä, koska esim. A-esteellä Tara  on alkanut hyppimään ylösmenoa, ja puomilla on tuurista kiinni, että sen laukka-askel osuu kontaktille. Joten, niin puomilla, aalla kuin keinullakin sen tulee pysätyä ylösmenolle ja vasta käskystä suorittaa este loppuun. Ja tämä toimii, kuten Riikka on saanu hienosti Ronin päähän taottua pysähdykset, niin luulenpa että sen ei pitäis olla homma eikä mikään opettaa sitä Taralle.. :p. Nojoo, työtä,toistoja ja kärsivällisyyttä nyt vaan, katsotaan millä mallilla ollaan kuukauden päästä.

 

 

Sitten se rengas, joka vaatii yhtä paljon tylsiä toistoja, ja epäonnistumiset pitäis karsia minimiin. Kepit on näistä kolmesta se pienin paha, alussa ei enää aina tarvita ohjureita, lopussa pidän vielä jonkin aikaa ne kaksi viimeistä. Taralla kun tahtoo olla se vaihe, että hirveä kiire suorittamaan kepit ja lopulta se saattaa oikasta, jos ei ohjureita ole :D. Mutta muuten kepit on hyvällä mallilla, aletaan treenaamaan eri tulokulmia ja itsenäisempää suoritusta.

 

Mutta joo, ehkä joku kaunis päviä kärsivällisyys palkitaan.. :)

Kontrollikäynti

Oulun kisat tuli ja meni, ja en ilmottanut Taraa sinne. Hyvä niin, koska todellisuudessa vielä on niin paljon treenattavaa ennenkuin ollaan valmiita starttaamaan. Haluan saada ne kepit, renkaan ja kontaktit varmoiksi ennen kun lähdetään virallisiin. Pari viikkoa sitten päästiin ohjattuihin treeneihin, ja voi taivas mikä masis iski, mä en osaa ohjata. Tai tuntuu että mun ohjaaminen on samalla tasolla pysynyt jo monta vuotta. Mitään kehitystä ei tapahdu, ja mitenkä sitä ikinä tapahtuiskaan, kun ei täällä jumalan selän takana pääse mihinkään viikottaisiin ohjattuihin treeneihin :(. Kattelin tuossa myös vanhoja agivideoita, niin joo ehkä niihin verrattuna on jotain muutosta tapahtunu mutta ei tarpeeksi! Tara oppii koko ajan taitavammaksi, ja meikä jää auttamattomasti jälkeen kun en osaa!

 

Mutta joo, ehkä pitää vaan ottaa videolle treenejä, että voi edes niiden avulla yrittää parantaa ohjausta. Toisaalta sekin on vaikeaa, kun treenaan pääosin yksin Taran kanssa... :D. Noh, ei auta itku markkinoilla, ehkä mä jotain keksin.

 

Asiasta kolmanteen, käytin Toivoa Akuutissa kontrollikäynnillä. Muutaman viikon ajan se oli ilman kortisonia, pelkällä astmapiipulla. Toivon vointi alkoi huononemaan todella paljon, se oksenteli, nieleskeli, oli TOSI vaisu, ja yhtenä iltana se vaan makasi, ei jaksanut edes päätä nostaa. Sain onneksi heti seuraavalle päivälle ajan Akuuttiin. Siellä otettiin keuhkokuvat, ja keuhkot oli ok! Ne oli pysyny oikein hyvänä astmalääkkeellä. Mutta valitettavasti Toivolla on myös jotain häikkää suolistossa/mahassa tai jossain, joka ei pysy hallussa ilman kortisonia. Toivollahan on esiintynyt oksentelua, kunnes löysin sille oikean ruuan. Se on nyt useamman vuoden ajan syönyt Nutron Sensitive kana-riisiä, joka on tähän mennessä ainoa ruoka mikä sille sopii. Otettiin sitten kontrollikäynnillä myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilejä, joita on siis ennenkin näkynyt silloin, kun kortisonikuuri ei ole ollut päällä.

Haha, mua niin naurattaa tää kun Toivo niin tosissaan ottaa tuota lääkettä, mutta siis tällainen systeemi tuo maski on :D.

Nyt Toivo syö taas kerran päivässä 4mg Medrolia, ja vointi on oikein hyvä. Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin ulostenäytteestä tutkiä giardian tai suolistomatojen mahdollisuus, mutta en tiedä... Ehkä lähden vielä siihen, mutta todellisuudessa en usko, että sieltä löytyy mitään. Toinen tutkimus mitä ehdotettiin, oli suolistosta koepalojen otto, mutta se tulisi olemaan ehkä yli mun budjetin.. Toivoahan on tutkittu jo vaikka kuinka, ja yli mun varojenkin jo monta kertaa (ihan kirjaimellisesti oon syönyt tyyliin makaronia loppukuun että oon saanut Toivon käytettyä lääkärissä.. :D). Ja silti ikinä ei oo löydetty mitään syytä näille oireille. Uskon, että vaikka sitä kuinka tutkittais vielä, niin silti lopputulos olisi jatkuva kortisoni lääkitys. Jos olisin miljonääri, niin mikä ettei, kyllähän muakin tottavie kiinnostais tietää ylikaiken, että mikä on Toivon mystinen sairaus.

 

Ja siis jos ajattelee Toivon elämänlaatua, niin mun mielestä se on niin hyvä tällä hetkellä kuin voi olla. Näyttää siis siltä, että se on "elämänsä kunnossa", joten... ehkä me vaan mennään sillä kortisonilla ja oikealla ruualla niin kauan kun se on mahdollista?