Joulun ajan touhut kuvina

Jouluaattona uuden kameran testailua

(kovin on jouluisia kuvia.. :D)

Miten tyhmältä koira voi näyttää?

Joulupäivänä vähän edustavampana..

Jepi näyttää aika...lihavalta?

Tapaninpäivänäkin uhmattiin pakkasta ja lähdettiin lenkille

 Toivo pääsi vetämään pulkkaa, ja pienellä avustuksella jaksoi vetää Kiiaa pienen matkan :).

Jepi myös pääsin pulkan eteen, mutta ei viitsitty rasittaa vanhusta, joten tyhjä pulkka sai kelvata :D Raukka mikä ilmekin vielä.. 

Serkkupojat Vinski ja Ykä oli jouluna käymässä, ja päästiinki Jepin kanssa Ykän kyytiin! Ja siis Jepi mielummin istuu pulkan kyytissä kuin vetää sitä, vaikka sillä on tässä vähän kärsivä ilme.. 

Temppuilua

Taas on viikot vieriny viime kirjoituksesta.. En oo koirien kanssa mitään lenkkeilyä kummempaa tehny, joten aiheet ja ennenkaikkea treenit on ollu vähissä. Kenttä on laitettu talvikuntoon, joten sinne ei ole asiaa ennen kevättä. 

 

Tosiaan viime viikot ollaan vaan lenkkeilty, ja Toivosta sen huomaa, kun ei ole ollut mitään tekemistä aivoille. Se on ollu entistä levottomampi, vaikka oltais käyty pitkälläkin lenkillä. Ennen oon päivittäin jotain aivotoimintaa tai temppujen opettelua järjestänyt, mutta nyt on ollu motivaatio hukassa ihan totaalisesti. Mutta, tänään taas innostuin, ja voi että oli kiva huomata kuinka koira nauttii kun se saa miettiä ja oppia uutta :). Lähin kokeilemaan ihan perus kuole- temppua, jota oon ennenkin kokeillu, mutta jostain syystä se on ollu hankala. Mutta tänään se onnistui ja jo muutamien toistojen jälkeen Toivo tarjosi itse sitä. 

Ja toinen, ehkä maailman yksinkertaisin temppu, mutta Toivolle vaikein, tassun antaminen! Sitä oon yrittäny opettaa monta kertaa, mutta tuloksetta.. :D Ehkä Toivo yhdistää sen jotenkin kynsien leikkaamiseen, mikä on inhottavimpaa ikinä sen mielestä. Tänään kuitenkin alotin ihan sillä, että otin sen tassun käteen ja palkkasin siitä. Aika monta toistoa sai tehdä, kunnes T tarjosi sitä itse! Sillä oli kyllä vähän semmonen ilme, että ethän nyt leikkaa kynsiä... Turha temppuhan tuokin on, mutta siitä voi jatkojalostaa muita temppuja :)

Toivosta vielä sen verran, että tammikuussa käytän sen sydänultrassa. Kortisonin syönnillä se ei muutu miksikään, ja itellä päivittäin pyörii mielessä se, että mitä sieltä sydämestä vois löytyä kun sitä aletaan tutkimaan. Vikaahan sieltä löytyy, mutta toivottavasti kovin rankkaa tuomiota ei tule.. Suurimpana haaveena tällä hetkellä on, että Toivolle saataisiin lääkitys ja hoito kohdilleen jonka avulla se vois elää tavallisen koiran elämää.

Kuvia!

Kiia lainasi Toivoa kouluunsa lemmikkieläinpäivänä. Toivo oli oikein reipas, jaksoi hienosti olla lasten rapsutettavana!

 

Lauantai- aamun juoksulenkki poikien kanssa, ja hyvin kulki juoksu noissa maisemissa! <3

Jepi ja Toivon aarre.

 

 

Keskiviikon 24.10 treenit, Riikan keksimä pätkä. Suurimmat vaikeudet oli 7-8 hyppyjen välillä, sujuvuudesta ei ollu tietoakaan. Ja myös hypyn 12 jälkeen Toivo karkas joka ainut kerta puomille. Tämä treenikerta oli taas tällanen Toivon "juoksen mahd. lujaa ja suoritan mahd. monta estettä lyhyessä ajassa"... .Niin perus! :D

Tilanteen päivitystä

 

Viime kirjoituksesta neljä kuukautta vierähtäny noin vaan, hupsista.. Paljon on mahtunu neljään kuukauteen, agitreenejä, epiksiä, lenkkeilyä, uusia temppuja, uusia tuulia, Toivon leikkaus ja lääkärikäyntejä.

Epiksissä on ollut vaihtelevaa menestystä, mutta viimeisimmät Putka ry:n möllikisat Merijärvellä meni yllättän hyvin! Toivolla oli joku järki mukana hommassa, eli ei tarvinnut kaahailla :). Hienosti sijoituttiin 1. luokan mölleissä kolmansiksi.

 

 

Toivon kanssa ollaan alkusyksy kulettu tasaseen tahtiin eläinlääkärin luona Ouluvetissä. Ensin mentiin ottamaan konrollikuvat keuhkoista. Kontrollikäynnillä lääkäri katsoi Toivon nielua, ja suositteli nielurisojen poistoa (ne on ollu tulehtuneet moneen otteeseen, eikä antibiootit auta), joten varattiin tonsillojen poistoon leikkausaika. Lääkäri myös katsoi keuhkokuvaa (joka on otettu toisella klinikalla) ja halusi leikkauksen yhteydessä ottaa paremmat kuvat. Kuvaa katsoessaan lääkäri totesi,että Toivolla on persoonallisen mallinen sydän...

 

Raasuli ihan pihalla <3

 

 

Leikkaus ja siitä toipuminen meni oikein hyvin. Tosin kuvat, jotka lääkäri otti keuhkoista, antoivat taas uutta tietoa Toivon tilanteesta. Keuhkot olivat siis samassa jamassa kuin keväällä, mutta sydämessä oli muutoksia. Oikealla puolella oli laajentumaa havaittavissa. Tämä Toivon pitkään jatkunut keuhkosairastelu on siis tehnyt jo muutoksia sydämeen. Ihmetyttää vaan, miten edellisessä eläinlääkärissä ei lääkäri kiinnitänyt mitään huomiota sydämeen, vaikka toinen lääkäri näki samasta kuvasta että se ei ole normaali.. No, meitä on moneen junaan ja näköjään jotku jää asemalle. Enivei, nielurisojen poisto ei tehnyt oikeastaan minkäännäköstä muutosta Toivon rasituksen sietokykyyn.

 

Leikkauksen kontrollikäynnillä päätettiin, että vaihdetaan Prednison- kortisooni 4 mg methylprednisolon- kortisoniin. Uutta kortisonia Toivo saa nyt aamuisin yhden tabun verran. Kortisonin määrää siis päätettiin nostaa, ja merkkiä vaihtaa, koska vanhasta kortisonista (isompina annoksina annettaessa) Toivolle tuli sivuoireita (juominen-> pissaaminen, yleinen väsymys ja levottomuus).

Sydämen tilannettakin pohdittiin, ja tarvittaessa otetaan sydänultra ja koitetaan sillä selvittää tarkemmin sydämen tila. Jossain vaiheessa vien Toivon siihen, mutta voi olla että siirtyy ensi vuoden puolelle, koska luulen T:n vakuutus ei enää tänä vuonna kata kovin montaa euroa..

 

Jokatapauksessa, nyt Toivo on ollut suht. ok, mitään radikaalia muutosta en sen voinnissa ole huomannut, tosin vähän varovaisempi olen ollut sen juoksuttamisen kanssa.. Uutta kortisonia se on syönyt noin kuukauden verran. Ja siis vieläkään ei varmaa diagnoosia koiralle saatu, ell:n mielestä tämä sairaus muistuttaa keuhkofibroosia, jota tosin on tavattu vain valkosilla länsiylämaan terriereillä ja vanhoilla sellasilla...

 

Agitreenit meillä koostuu lyhyistä toistoista. Tänään tein tällasia pikkupätkiä, rimat jossain 35cm. Tossa toisessa pätkässä palkkasin kakkosesteellä ensiks muutaman kerran. Kakkoselta piti kääntyä kolmoselle aika tiukasti, ja Toivolla kun ei tiukat käännökset ikinä oikeen onnistu. Joten otin kakkoshypyllä palkkasin lelulla heti vasemman siivekkeen viereen, ja hienosti alkoi tiukat kurvit onnistumaan! :)



 

Ja Jepille taas kuuluu ihan tavallista tallaamista, se on terve ja iloinen "vanhus" :). Rokotuksella käytin sen pari viikkoa sitten, muutenpa se ei lääkärin palveluja tarvitse.

 

 

 

Kesästä nauttimista

Hurjaa vauhtia menee tämä kesä! Vaikkakin me ollaan otettu ihan rennosti, eli treenailtu sillon tällöin, mutta muuten tehty piitkiä lenkkejä ja pojat on uinu paljon :). Viime viikolla treenattiin Toivon kanssa kolmeen otteeseen, ja taas tällä viikolla ei olla käyty kentällä kertaakaan. Yksi viime viikon treeneistä tehtiin Ylivieskassa. Ei tehty mitään erikoista treeniä tai vastaavaa, vaan kokeilin vähän että miten tuo koira toimii vierailla esteillä. Aiemmin nimittäin Toivo on saattanut epiksissä lyödä liinat kiinni puomilla, jos se on vähääkään heilunu. Kuten Vaasan epiksissä tuomari päätti kantaa Toivon alastulolle, kun se ei suostunut nousemaan ylösmenon puolta väliä pidemmälle... Ykassa oliki kaksi puomia, mutta tälläkertaa ei näköjään tarvinnu pelätä. Vähän on tuuliviirin vikaa Toivossa.

Tänäänkin käytiin suht pitkä lenkki siihen nähden, että ulkona on ollu todella tukala keli. Toivolla menikin lenkistä palautumiseen yli puolituntia... Siinä missä Jepi sisälle päästyään käy juomassa vettä ja alkaa viileässä paikassa makoilemaan, niin Toivo istuu ja läähättää ihan hulluna.

Toivon lempiharrastus! (kuvanlaatu on ihan hanurista)

Helsinginreissu, kontakteja ja lenkkeilyä

Tällä viikolla kävin kattomassa Cesar Millanin huikeen shown Helsingissä. Ja se siis todellakin oli joka euron arvonen, ja myös ihan sikahauska! Oon lukenu muutaman sen kirjottaman kirjan, joten osa asioista oli tuttuja mitä se selitti, mutta paljon sai taas motivaatiota näitten koirien kanssa touhuamiseen. Aina tietyin väliajoin näköjään tarttee tällasen muistutuksen, että miten niiden kanssa oikeesti pitäis toimia.

Kotiuduttani reissusta kävin ottamassa Toivon kanssa taas kontakteja. Nyt otin puomin alastuloa ilman alustaa, ja kyllä Toivo hidastaa sille, mutta ei osaa vielä itsenäisesti hakeutua 2on2offiin. Pitäis jotenkin saada se paikka sille varmaksi, mutta onneks meillä ei oo kiire mihinkään. Aan alastulolla käytän vielä alustaa, koska se on vielä paljon epävarmempi kuin puomin alastulo. Toistoja, toistoja, toistoja...

Tänään käytiin sitte lyhyellä metsälenkillä. Lyhyellä sen takia, että ei oikeen nappaa lenkkeillä hirveessä myrskyssä (sataa kaatamalla vettä ja tulee kovaa).

Vesikoiratreffit ja treeniä

Eilen käytiin Toivon kanssa vesikoiratreffeillä. Paistettiin makkaraa, koirat ui ja juoksenteli pitkin metsää. Mukana oli Toivon lisäksi yksi uros ja kolme narttua, sekä 6kk:n ikäinen urospentu. Toivo käyttäytyi porukasa erittäin hienosti! Tosin alkuun se meinasi turhan rajusti leikkiä pikkupennun kanssa, joten otin sen kiinni vähäksi aikaa. Ja hetken Toivo jaksoi piirittää tyttösiä, mutta lopulta se kyllästyi ja jätti tytöt rauhaan. Lopulta Toivo ja pentu touhusi keskenään, ja muut taas leikki keskenään. Toivo on aina ollut vähän sellanen oman tiensä kulkija, varsinkin jos on vähän enemmän vieraita koiria, se mielellään vetäytyy omiin oloihinsa. Alkuun se tosiaan menee kattomaan että minkälaista porukkaa, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa kiinnostaa, varsinkin jos muut koirat on vähä vilkkaampia :D. Sen pennun kanssa Toivo luultavasti tykkäsi juosta juuri sen takia, kun pentu oli aika rauhallinen eikä Toivo kokenut sitä mitenkään uhkaavana. Mutta oli oikein hauskaa, oltiin laavulla yli kaks tuntia, ja kyllä T oli väsynyt kun kotiin tultiin :).

Sitten vielä aksatreeneistä. Viime perjantaina käytin ottamassa vähän pidepää radanpätkää, johon saatiin myös Aa otettua mukaan. Yllättävän hyvin Toivo otti Aa:n alastulokontaktin, tosin alustan kanssa. Mutta silti, en itekkään päästäny sitä kertaakaan juoksemaan tai hyppäämään alas, ja tämä sama natseilu saa luvan jatkua koko kesän yli! Mehän saadaan kontaktit kuntoon, ja käydään loppukesästä jotkut agimöllit joissa testataan vähän että miten ne "kisa"tilanteessa toimii :).

Radalla oli myös tiukkaa kääntymistä hypyn jälkeen, ja nehän on Toivolle heikko kohta. Sain sen kuitenkin käännettyä niistolla yllättävän hyvin ja palkkasin sen aina heti. Tätäkin aletaan harjottelemaan, että saataisiin turhan suuret kaarrokset pois. Toivo kun ei ole espanjanvesikoira ketterimmästä päästä... :D

Vaihdoin myös tän blogin ulkoasua, mun mielestä tää on paljo parempi, se aiempi oli vähän liian ruskea..

Ainiin, pojat kävi heittämässä talviturkit tässä jokin aika sitten! Mukava kun kesä tulee ja ne pääsee taas uimaan.

Epikset ja muita juttuja

Oon viimeaikoina miettinyt (TAAS) tätä Toivon tilannetta. Pahimmasta "määenenääikinäharrastataiyritämitään" marttyyrikohtauksesta on päästy yli, joten ollaan käyty agilitykentällä ja eilen jopa möllikisoissa :). Ensimmäiset agitreenit varmaan kuukauden tauon jälkeen oli ihan hirveetä, Toivo vaan roikku mun kädessä ja juoksi taas mihin sattuun. Mutta eilen osallistuttiin Yliksin agiepiksiin ja ilmotin Toivon mölliluokkaan. Rata oli kiva, siinä ei ollu sellasia vauhtipätkiä missä T yleensä lähtee käsistä. Ensimmäiseltä yritykseltä saatiin vitonen, koska T ei osaa vielä A:n alastulokontaktille pysähtyä, tuli siis vähän kiire seuraaville esteille. Uusintastartissa Toivolla lähti sokka irti, joten siitä ei sen enempää :D. Tultiin lopulta möllimaksien kakkosiksi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.

Joten kyllähän me jatkossakin tullaan treenaamaan agilityä, mutta luultavasti ei-niin-tosissaan.

 

Sairastelua

Viime viikot ei ole meillä olleet mitkään maailman parhaimmat. Oon joutunu tosissaan miettimään Toivon tulevaisuutta viime viikon maanantaista lähtien. Kävimme siis jälleen kerran eläinlääkärissä, joka oli siis kolmas kerta tälle keväälle. Muutenkin Toivon kolmen vuoden olemassaolon aikana on eläinnlääkärit ja kortisonit sekä antibiootit tullu tutuksi. Oireita on ollut kaikenlaisia, en ole niistä tänne jaksanut kirjottaa, niinkuin en eläinlääkärikäynneistäkään. Ehkä joskus kirjoitan jonkulaisen "yhteenvedon" siitä kaikesta stressistä.

Eli viimeviikon maanantaina Toivolta kuvattiin keuhkot, josta löytyikin sitten merkkejä kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Mukaan saimme lääkäristä jälleen 10 päivän antibioottikuurin sekä 100 tablettia ystäväämme Prednisonia. Kortisoni lääkitys jatkuu kesän yli, heinäkuussa mennään sitten kontrollikuvaan ja katsotaan, että pysyykö tulehdus kurissa pienellä määrällä kortisonia. Jos näin on, niin Prednisonit on ystäviämme koko Toivon loppuelämän.

Olin ensin hieman huojentunut, että oireille löytyi jokin syy, mutta sitten tuli armoton pettymys/masennus/ärsytys (lievästisanottuna!).  Ensin mietin vaan itsekkäästi, että noni, nyt jää kaikki näyttelyt ja agilitykilpailut käymättä, ja Toivosta tulee joku onneton sohvakoira.

Mutta nyt ajattelen, että toisaalta, jos Toivo pystyisi nyt elämään normaalia koiranelämää kortisonin avulla, niin jääkööt sitten kaikenmaailman kilpailut välistä. Oon melkein kolme vuotta seurannut tuota koiraa, ja ihmetellyt, että miten nuori koira ei kestä rasitusta samallalailla, kuin esimerkiksi Jepi, joka on nyt kahdeksanvuotias.

Kyllähän se vieläkin ärsyttää ja lujaa, kun ei päästä harrastamaan tosissaan. Toivoa aikoinaan hankkiessa halusin harrastuskoiran isolla Hoolla, joten kai tämä on jotain kohtalon ivaa tai vastaavaa.. Kyllähän me voidaan agilitykentällä jatkossakin käydä, mutta mun motivaatio treenaamiseen katoaa, kun ei ole mitään tavoitteita. Eikä se ole sama asia treenata jotain möllikisoja varten, kun ei sieltä virallisia tuloksia kuitenkaan saa.

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, viimeviikon tiistaina molemmat koirat alkoivat yskimään. Ne sai kennelyskätartunnan edellisellä viikolla koiralta, joka oli ollut Vaasan näyttelyissä. Viime viikko oli ihan hirveää yskimistä, etenkin Jepi yski varmaan kaks yötä niin lujaa etten minäkään saanu nukuttua. Onneksi se alkaa nyt helpottamaan, ja voidaan pikkuhiljaa tehdä pidempiä lenkkejä.

.

Kesän odottelua & Jepi 8 vee!

Sitäpä juuri tämä meidän elo on monessakin muodossa. Edessä on taas muutto, joten en ole paljon kerennyt keskittyä treenaamiseen. Muutamaan otteeseen Toivon kanssa ollaan agilityviikonlopun jälkeen käyty kentällä. Mutta se on todella turhauttavaa, kun pääsee muutaman kerran kuussa kentälle, ei siitä ole sitten mitään hyötyä. Treenaamisen pitäisi olla jollain tapaa edes säännöllistä, jotta kehitystä tapahtuisi. Joten nämä muutaman kerran treenit on ollu ihan vaan leikkimistä. MUTTA, kyllä tämä tästä vielä! Toukokuussa ja erityisesti kesällä elämä helpottuu ja saan sanoa hyvästit reissaamiselle edestakaisin! :)

Eilen oli Jepillä juhlapäivä, 8 vuotta tuli mittariin! Ihan hurjaa, se on nyt virallisesti veteraani iässä :). Mutta meno ei ole hidastunu (muutakuin agiradalla :D). Jepi on ollut viimeiset kahdeksan vuotta täysin terve, ja ei mikään ihme vaikka se olisi seuraavatkin kahdeksan vuotta. Joten onnea maailman paras koira JEPI <3

Tässä vielä kuva siitä, miltä koirat näytti n. kuukausi takaperin lenkin jälkeen...

Agilityviikonloppu

Noniin! Tämä viikonloppu meni EPEVK:in järjestämässä agilitykoulutuksessa. Vähän mua epäilytti, että kannattaako osallistua, kun Toivo on nyt ollut kortisoni kuurilla, ja sen johdosta väsynyt ja hyvin epäToivomainen. Mutta lähdettiin mukaan silti, ajattelin että tehdään sen mukaan mitä koira jaksaa, ja yllättävän ihan hyvin se jaksoi. Toivo ei kyllä ollut siellä aivan oma itsensä, yleensä se muuttuu agilityhallilla hulluksi raivoaivoksi, mutta nyt se oli hyvin hillitty. Kyllä mää mielummin sen raivoaivon kanssa olisin treenannut, mutta näillä mentiin.. 

Kuitenkin, rata oli erikoinen ja täynnä meille vaikeita paikkoja, sellaisia joihin en ite olis ikinä keksiny ohjaustapoja (jos nyt ei lasketa valssia, takaakiertoa ja takanaleikkausta.. :DD). Mutta silti monessa kohtaa epäilin hyvin vahvasti eri ohjauksien toimivuutta Toivon kanssa, mutta kappas vain, väärässä olin. Oli mukava huomata, että kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia (ja erityisesti niitä mahdottomia) ohjauskuvioita, eihän siinä mitään menetä vaikka epäonnistuisikin treeneissä. Mutta jälleen kerran sai todeta, miten paska ohjaaja oon! Ja siis tiedän sen harvinaisen hyvin itekkin, ja varsinkin kun ei olla aikoihin treenattu, niin on jo vähän se "rutiini" kadoksissa. Eikä ehkä niin vähääkään, ei siis mitään tolkkua ollut mun "ohjaamisessa" !! Tänään päätin, että nyt pitää oikeasti alkaa keskittymään siihen omaan kroppaan ja muuhun siinä ohjaamisessa, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään! Koira kyllä osaa... :)

Kyllä me kuitenkin jossain onnistuttiin tämän viikonlopun aikana. Lauantaina mun kaaliin ei mahtunut millään saksalaisen teko, mutta sitten tänään tein sen muutamaan otteeseen ihan vahingossa. Twisti on mulle jotenkin paljon helpompi ymmärtää, ja se onnistuikin hyvin. Samoin pakkovalssit eri kohdissa, mutta sitten kun niihin yhdistettiin jaakotus niin johan alko taas menemään yli ymmärryksen. Radalla oli paljon takaakiertoja, ja sen Toivo ainakin on oppinut! Hienoa. Erityisen tyytyväinen olin, kun onnistuttiin back lapissä (??), ja se tuntui jotenkin erittäin luontevalta kuviolta, joten täytyy alkaa harjoittelemaan sitäkin lisää.

Ja vielä vähän muistilistaa, mitä _oikeesti_ aletaan treenaamaan! 

Ohjauskuviot

- Vekit! (nämä erittäin tärkeät Toivon kanssa, kun muuten hyppää niin laajoja hyppyjä ja kaarrokset kestää ikuiseeden)

- Twistaus (treeniä niin kauan että osaan unissakin!)

- Back lap (??) (paljon paljon treeniä että osaan hyödyntää eri tilanteissa)

- Pakkovalssijaakotusjuttunen (ihan vaan sen takia kun en tykkää siitä, mutta jaakotuksella saa tuon koiran kääntymään paremmin)

- Saksalainen ( jos siis edellämainittujen jälkeen jää aikaa :--D)

Oma ohjaaminen

- Opeta käsky jolla saat Toivon kirjaimellisesti käteen kiinni.

- Paaaaljon kuljetusharjotuksia.

- KESKITY!

- Mahdollisimman monet treenit videolle.

- Tärkein vielä: suunnittele treenit ja pysy suunnitelmissa !!

Esteet

- Kontaktit aina vaan. Aan ja puomin alastulolle pysähdytään, ja vasta vapautuksesta saa lähteä.

- Keinua varmemmaksi

- Keppejä paljon itsenäisemmäksi

Paljon on vielä tehtävää.. Välillä kyllä ihmettelen suuresti, että miksi ihmeessä on pitänyt alkaa juuri agilityä harrastamaan, kun mun motoriset kyvyt on varmaan kaks vuotiaan tasolla...

Toivo hieronnassa

Toissapäivänä käytin Toivon hierojalla. Nimittäin viime viikon perjantaina se ontui oikeaa etujalkaa. Jalassa ei näkynyt mitään erikoista, eikä se aristanut sitä mistään kohtaa. Annoin sen olla levossa viikonlopun yli, ja tiistaina se oli jo parempana. Hieronnassa ei jalasta löytynyt mitään erikoista, mutta muuten koko koira oli aika jumissa, erityisesti lantion kohdilta. Siellä oli joku isompikin lukko, joka kuitenkin saatiin auki. Toivo malttoi oikein hienosti koko hieronnan ajan olla rauhassa, ainoastaan kipeimmissä kohdissa sen piti vähän laittaa vastaan :) 

Nyt siis jalka on jo aivan normaali.

Ihan vaan vähäsen agia..

Tänään tuli tilaisuus käydä treenailemassa lämpimässä, ja pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi ;) Heti halliin päästyämme Toivo aloitti haukkumisen. Kauheeta innostumisen ja komentamisen sekaista haukkua, mitä se ei siis yleensä harrasta. Onneksi olin sen verran osannut ennakoida tuota sen innostumisen määrää, että otin mukaan vain nakkia palkaksi. En siis mitään leluja tai muita vielä kierroksia lisäävää palkkaa, kuten palloa tai lelua. Tehtiin vain kaikkia helppoja juttuja, mutta kokeilin myös välistävetoja kolmella hypyllä siten, että palkkaan sen aina kädestä. Hyvin onnistui, mutta muutaman toiston jälkeen Toivo ennakoi koko homman ja teki välistävedot aika itsenäisesti... Sitä en halua, koska tässä tavoitteena olisi koko ajan saada sitä enemmän haltuun.

No, mutta kaikin puolin jäi hyvä mieli, yhteensä treenattiin vain noin 15-20min verran. Mutta kokeilinpa keinua ja aatakin, keinua ei tarvinnut tällä kertaa pelätä yhtään, ja Aan alastulolle se jäi kakskakkoseen :o Oon sitä aina välillä vaatinut siltä (erittäin johdonmukaista :D) mutta kuitenkin esimerkiksi epiksissä se on hyppinyt ihan surutta alastulojen yli.

Tässä olis kuvia viimekesän treeneistä. Kaikissa kuvissa (c) Jenni Lampi

 

 

 

 

P.S Täällä pakkanen ei oo koko viikkoon laskenu alle -20 asteen, joten oli ihan hyvä käydä juoksuttamassa koiria agihallissa. Lenkkeilyt on nimittäin jääny vähän vähemmälle...

Kaikenlaista touhuilua

Viime viikot ollaan paljon lenkkeilty. Ja nyt tämän viikon ajan koirat on päässy juoksemaan irti, kun löysin tästä ihan meidän läheltä hyvän lenkkireitin missä Jepiäkin uskaltaa pitää irti. Pojat on tykänny ihan hulluna, ja ihmeen paljon ne on leikkiny keskenään kun ovat saaneet olla vapaana. Yleensä Jepi haahuilee omiaan ja Toivo juoksee jonkun kepin kanssa edes takaisin :D. Mutta tosiaan hyvä kun leikkivät :). Jonkin verran ollaan myös umpihangessa kävelty, ja Toivo tykkää siitä ihan ylipaljon! Kun taas Jepi mulkoilee mua ja laahustaa oikeen hitaasti, se ei oikeen oo innostunu siitä :D. Raasuli...

 Käytiin myös Toivon kanssa treenaamassa aksaa, kun oltiin kotona. Tosin treenaaminen siellä on aika rajoitettua, kun siellä ei ole sisäharjoittelumahdollisuuksia. Mutta jotain keppi-putki-hyppy-hyppy juttua pystyttiin tekemään. Tämän jälkeen ei olla käyty treenaamassa, ja luultavasti pidetään nyt aksataukoa ainakin helmikuun ajan. Se tekee ihan hyvää, kun Toivo tuntuu sisäistävän kaiken tauon aikana. Ainakin tokoilussa se on ymmärtänyt paljon asioita taukojen aikana. Agility saattaa olla vähän eri asia, kun siinä se jotenkin menee vaan apinanraivolla, joten on mahdollisuus että se on vielä pahempi tauon jälkeen. Mielummin tietenkin tekisin lyhyitä hallittavuus harjoituksia, mutta se nyt ei oo mahdollista. Eli nyt keskitytään lenkkeilyyn ja kunnon kohotukseen, sekä kaikenlaiseen temppuiluun :)

Tässä muutama viimekesäinen kuva, olin jo ihan unohtanu nämä kunnes jotenkin löysin ne koneelta. Haluaisin lisäillä tänne enemmänkin kuvia, mutta mun netti on niin hidas, että näidenkin kuvien lataamiseen meni ikuisuus..