Koulutuksessa

Eilinen meni Taran kanssa aksakoulutuksessa Kannuksessa. Oli hienoa päästä pitkästä aikaa valvovan silmän alle treenaamaan! Tehtiin 4x n. 6 minuutin treeniä. Ensimmäisessä treenissä mulle tuotti hankaluuksia pakkovalssissa merkkaaminen ja rytmittäminen. Ollaan pakkovalssia tehty Taran kanssa treeneissä, mutta tuolla se ei vain alkanut onnistumaan. Toisella radalla ennakoiva valssi onnistui hyvin jos ajoitus onnistui, koska muuten Tara ei irtoa ja lähtee mukaan mun liikkeeseen suorittamatta estettä. Niistot onnistui todella hyvin, vaikka ei olla niitä juurikaan treenattu. Myös niistosokkari onnistui ja Tara kääntyi sillä yllättävän hyvin, vaikka onkin iso koira. Kouluttaja palkkasi sen pari kertaa ja sen jälkeen ohjaus onnistui tosi sujuvasti. On se hauska koira, kun hoksaa niin nopeaa :). Vaikka pitää tätäkin treenata vielä niin saadaan varmaksi ja ennenkaikkea mulle jakeluun...

 

Positiivisena yllätyksenä huomasin, että oon vähentänyt omaa äänen käyttöä, en käytä enää turhia käskyjä. Ja voi olla että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, ettei rimoja pudonnut kuin ehkä muutama! Lisäksi oli hauska huomata kuinka nopeaa Tara etenee. Kouluttaja otti videolle yhden meidän treenin, ja videolta näkyi, kuinka Tara ottaa pari laukka askelta n. 7 metrin matkalla! Ihan hullua, sen meno ei näytä välttämättä niin nopealta kuin esim. bortsun, mutta se etenee silti voimalla. 

Kyllä tuli heti motivaatiota treenata, ja nyt tietää taas mitä treenata! Tuossa alla vähän listaa mitä ohjauksia tulee treenata, osan Tara kyllä osaa mutta minä en, ja osassa pitää tehdä toistoja Taralle. Esimerkiksi eteenmeno on tässä vaiheessa tärkeä, koska ykkösluokissa yleensä on niitä suoria, joilla minä en kerkeä mitenkään ohjaamaan kaikkia esteitä.

• pakkovalssi
• merkkaus eli jätä palkka merkkaavalla kädellä, älä pyöri, saan ota askel ja kerro koiralle rinamasuunnalla ja rytmityksellä (liike "pysähtyy" hetkeksi) että este suoritetaan
• käytä apuohjaajaa joka palkkaa esteen takana

• jaakotus, eli koira kääntyy nopeammin, käänny vastapäivään
• niisto-sokkari, käytä apparia palkkaajana
• niisto
• eteenmeno, apuohjaaja palkkaa koiran pallolla
• ennakoiva valssi,appari palkkaa
• muista katse ohjauksissa, mistä haluat koiran menevän
• linjaukset, rytmitykset

Aika rientää

 

Tällä hetkellä aikaa ei kauheesti oo millekkään ylimääräselle. Koulu ja työt, ja niiden lisäksi oppari vie kaiken vapaa- ajan. Huomasin vasta tällä viikolla että on jo marraskuu :D.

 

Enivei, treeneissä edistystä on tapahtunut kontakteilla, erityisesti ylömenoilla. Jonkin aikaa treenattiin pelkkiä kontakteja siten, että myös ylösmenolle pysähdytään. Se alkoi sujumaan hienosti, kunnes otettiin mukaan vauhtia. Ensin yksi hyppy alle ja ja alasmenolla Tara ei pysähtynytkään, tai pysähtyi mutta se hieman valui, yli kontaktin. Tähän kuitenkin auttaa se, että itse hiljennän vauhtia ja annan "seis"- käskyn ajoissa, jotta pieni malinois kerkeää rekisteröidä sen ;). Lisäksi Kata antoi hyvän neuvon ylösmenojen treenaamiseen. Eli tähän mennessä ite olen vienyt palkan kontaktille, mutta jatkossa apuohjaaja vie sen siten, ettei Tara näe sitä. Näin sen pitäisi oppia tarkastamaan (pysähtymään) ylösmeno aina.

 

Taralla olikin sitten juoksut, ja pidettiin muutamia viikkoja treenitaukoa. Juoksujen jälkeen treenattiin tätä kontakti hommaa aalla, ja jo vain, se toimi! Kierroksia ja vauhtia Taralla oli pitkän tauon jälkeen, joten olin erityisen tarkka kontakteilla. Hieno paluu tauon jälkeen :). Pientä takaakierto harjoituksia ja kääntymistä hypyllä otettiin, kunnes pimeys yllätti treenaajat.. :D. Normaalisti tähän vuodenaikaan tulisi pakollinen useamman kuukauden treenitauko, mutta ei tällä kertaa. Meillä on ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksaan vuoteen talvitreenipaikka, ja vieläpä omalla paikkakunnalla! Huikeeta. Päästään siis maneesille treenaamaan yhtenä iltana viikossa, se on niiiiin luksusta :). Ennen ollaan kolattu kenttää ja estekopin lukkoa sulateltu erilaisilla tulivehkeillä, luojan kiitos sille hommalle saa sanoa hyvästit.

 

Toivolla menee hyvin (koputan puuta). Nyt jo pidemmän aikaa ei ole ollu mitää hässäkkää sen terveydessä, kiitos kortisoni/kerran päivässä ja oikea ruoka. Jokin aika sitten se pääsi syömään Jepin Hauhaut, ja koko yö ravattiinkin ulkona. Se sai varmaan neljä kertaa yössä nieleskelykohtauksen, ja ulos päästyään ahmi ruohoa hullun lailla. Nyt oonki ollut ihan super tarkka, ettei se syö kuin omaa ruokaa, froliceja herkuiksi ja satunnaisesti saa ruoan sekaan raejuustoa tai muita lisiä. Peukut pystyyn että näillä mentäis pidemmän aikaa, johan tässä on taikinoitu tuon raasulin kanssa..

 

Kuvan on uudelta ihanalta lenkkireitiltä, joka menee isojen peltojen läpi. Ollaanki käyty siellä lähes joka aamu :).

Syksy

 

Elokuussa ei tullu paljon kirjoteltua, mutta silti treenattu on sitäkin ahkerammin. Mulla alkoi koulu, joten ainakin alkuviikosta illat on vapaita niin pääsee treenaamaan muiden kanssa. Nyt alkaa olemaan hyvä agiporukka taas kasassa, tosin muutama vahvistus puuttuu ;).

 

Tiistaina käytiin agiepiksissä Ylivieskassa. Ilmotin Taran mölliluokkaan missä otettiin kaksi starttia. Toukokuisiin epiksiin verrattuna rata meni paljon paremmin, Tara oli hallussa ja minä keskityin! Jäi tosi hyvä mieli radasta, ainoastaan Aan ylösmenokontaktit jäi vähän vaivaamaan... Muuten oli puhdas rata, mutta 10vp ja molemmat juurikin ylösmenolta. Viimeaikoina ollaan treenattu ylösmenoja siten, että vaadin Taralta pysähdyksen siihen. Puomilla varsinkin on tuuria jos se osuu ylösmenoon, koska Taran laukka on sen verran pitkä. Alasmenoista sen verran, että ne alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla :).

 

Mutta jos jossain on tänä kesänä edistytty, niin renkaalla!! Muutaman kerran kelmutettiin renkaan ympäristö, ja kertaakaan Tara ei edes yrittänyt hypätä vierestä. Eilen otin rengasta ilman kelmua, ja joka kerta Tara hyppäsi oikeasta kohdasta, jee :).

 Toivo kattoo että voi ei, tuolta se taas tulee.. :D

 

Onnistunut treeniviikko

Viime viikkoja treenejä kertyi kolme kappaletta, ja kaikki onnistuneita! Ja yksin taisin käydä vain kerran, toisilla kerroilla ei ollut työt häiritsemässä, ja pääsin muiden kanssa treenailemaan :). Se jos mikä on opettavaista, kun on muut huomaamassa niitä virheitä ja auttamaan korjaamaan ne! Yksin kävin ottamassa keppejä ja rengasta, toinen treeni sisälsi kontaktit ja sunnuntaina otettiin muutamien esteiden ohjaustreeniä sisältäen renkaan aloitusesteenä, joten treeniä tuli sillekin (huom! ei kertaakaan ohitusta, vaan joka kerta Taran sihti osui renkaan oikeaan kohtaan). Taas sai huomata sen, kuinka Taran kanssa ajoitus on se sana jolla saa hommat toimimaan. Tara tekee niinkuin minä ohjaan, mutta kuten yleensä 90 % ajoitan ohjauksen väärin niin homma ei onnistu. Ja aina vaan Tara jaksaa antaa anteeksi mun virheille, tosin joskus tulee aika kovaa palautetta haukkumisen muodossa... ;). Haha, mutta silti niin parasta, että koiralla into ja tekemisen meininki säilyy!

 

Toisaalta taas täytyy muistaa, ettei olla vielä edes vuotta treenattu. Yhteistyö toimii, mutta uskon että vielä joku päivä mä saan Taran kehityksestä kiinni ja sitten viimestään alkaa tulosta tulla. Jatkaen edellisen tekstin aihetta, kauas on pitkä matka! :D

 

(c) Kata



(c) Kata



(c) Kata

 

Aina epätoivon hetkellä pitäis muistaa se mistä on lähetty ja mihin jo tultu :-)

Ikuisuusprojekteja?

 

Kepit, kontaktit ja rengas. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että nuo kolme pirulaista tulee olemaan ikuisuusprojekteja. Tavallaan joo siis hamaaan loppuun asti esimerkiksi kontakteja saa ja pitää treenata, mutta ääää, mun kärsivällisyys ei riitä! Se on niin puuduttavaa ja ykstoikkosta treeniä (itelle), tosin Tara jaksaa samalla innolla tehä joka ainoan toiston :). Tosin eilen otettiin loppuun hauska hyppy-putki-hyppy pätkä, jotta homma ei ala ihan puulta maistumaan.

 

 

Nyt siis treenataan kontaktien ylösmenoillekin pysähdystä, koska esim. A-esteellä Tara  on alkanut hyppimään ylösmenoa, ja puomilla on tuurista kiinni, että sen laukka-askel osuu kontaktille. Joten, niin puomilla, aalla kuin keinullakin sen tulee pysätyä ylösmenolle ja vasta käskystä suorittaa este loppuun. Ja tämä toimii, kuten Riikka on saanu hienosti Ronin päähän taottua pysähdykset, niin luulenpa että sen ei pitäis olla homma eikä mikään opettaa sitä Taralle.. :p. Nojoo, työtä,toistoja ja kärsivällisyyttä nyt vaan, katsotaan millä mallilla ollaan kuukauden päästä.

 

 

Sitten se rengas, joka vaatii yhtä paljon tylsiä toistoja, ja epäonnistumiset pitäis karsia minimiin. Kepit on näistä kolmesta se pienin paha, alussa ei enää aina tarvita ohjureita, lopussa pidän vielä jonkin aikaa ne kaksi viimeistä. Taralla kun tahtoo olla se vaihe, että hirveä kiire suorittamaan kepit ja lopulta se saattaa oikasta, jos ei ohjureita ole :D. Mutta muuten kepit on hyvällä mallilla, aletaan treenaamaan eri tulokulmia ja itsenäisempää suoritusta.

 

Mutta joo, ehkä joku kaunis päviä kärsivällisyys palkitaan.. :)

Kontrollikäynti

Oulun kisat tuli ja meni, ja en ilmottanut Taraa sinne. Hyvä niin, koska todellisuudessa vielä on niin paljon treenattavaa ennenkuin ollaan valmiita starttaamaan. Haluan saada ne kepit, renkaan ja kontaktit varmoiksi ennen kun lähdetään virallisiin. Pari viikkoa sitten päästiin ohjattuihin treeneihin, ja voi taivas mikä masis iski, mä en osaa ohjata. Tai tuntuu että mun ohjaaminen on samalla tasolla pysynyt jo monta vuotta. Mitään kehitystä ei tapahdu, ja mitenkä sitä ikinä tapahtuiskaan, kun ei täällä jumalan selän takana pääse mihinkään viikottaisiin ohjattuihin treeneihin :(. Kattelin tuossa myös vanhoja agivideoita, niin joo ehkä niihin verrattuna on jotain muutosta tapahtunu mutta ei tarpeeksi! Tara oppii koko ajan taitavammaksi, ja meikä jää auttamattomasti jälkeen kun en osaa!

 

Mutta joo, ehkä pitää vaan ottaa videolle treenejä, että voi edes niiden avulla yrittää parantaa ohjausta. Toisaalta sekin on vaikeaa, kun treenaan pääosin yksin Taran kanssa... :D. Noh, ei auta itku markkinoilla, ehkä mä jotain keksin.

 

Asiasta kolmanteen, käytin Toivoa Akuutissa kontrollikäynnillä. Muutaman viikon ajan se oli ilman kortisonia, pelkällä astmapiipulla. Toivon vointi alkoi huononemaan todella paljon, se oksenteli, nieleskeli, oli TOSI vaisu, ja yhtenä iltana se vaan makasi, ei jaksanut edes päätä nostaa. Sain onneksi heti seuraavalle päivälle ajan Akuuttiin. Siellä otettiin keuhkokuvat, ja keuhkot oli ok! Ne oli pysyny oikein hyvänä astmalääkkeellä. Mutta valitettavasti Toivolla on myös jotain häikkää suolistossa/mahassa tai jossain, joka ei pysy hallussa ilman kortisonia. Toivollahan on esiintynyt oksentelua, kunnes löysin sille oikean ruuan. Se on nyt useamman vuoden ajan syönyt Nutron Sensitive kana-riisiä, joka on tähän mennessä ainoa ruoka mikä sille sopii. Otettiin sitten kontrollikäynnillä myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilejä, joita on siis ennenkin näkynyt silloin, kun kortisonikuuri ei ole ollut päällä.

Haha, mua niin naurattaa tää kun Toivo niin tosissaan ottaa tuota lääkettä, mutta siis tällainen systeemi tuo maski on :D.

Nyt Toivo syö taas kerran päivässä 4mg Medrolia, ja vointi on oikein hyvä. Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin ulostenäytteestä tutkiä giardian tai suolistomatojen mahdollisuus, mutta en tiedä... Ehkä lähden vielä siihen, mutta todellisuudessa en usko, että sieltä löytyy mitään. Toinen tutkimus mitä ehdotettiin, oli suolistosta koepalojen otto, mutta se tulisi olemaan ehkä yli mun budjetin.. Toivoahan on tutkittu jo vaikka kuinka, ja yli mun varojenkin jo monta kertaa (ihan kirjaimellisesti oon syönyt tyyliin makaronia loppukuun että oon saanut Toivon käytettyä lääkärissä.. :D). Ja silti ikinä ei oo löydetty mitään syytä näille oireille. Uskon, että vaikka sitä kuinka tutkittais vielä, niin silti lopputulos olisi jatkuva kortisoni lääkitys. Jos olisin miljonääri, niin mikä ettei, kyllähän muakin tottavie kiinnostais tietää ylikaiken, että mikä on Toivon mystinen sairaus.

 

Ja siis jos ajattelee Toivon elämänlaatua, niin mun mielestä se on niin hyvä tällä hetkellä kuin voi olla. Näyttää siis siltä, että se on "elämänsä kunnossa", joten... ehkä me vaan mennään sillä kortisonilla ja oikealla ruualla niin kauan kun se on mahdollista?

Ne kontaktit...

Ykan kisoissa Tara ei osannut kontakteja, ei sitten yhtään! Muutaman kerran se otti alastulokontaktit ja pysähtyi oikeaan kohtaan, ehkä nanosekunniksi.. Kisojen jälkeisellä viikolla otettiinkin vain ja ainoastaan kontakteja kahtena päivänä. Otettiin askel taaksepäin, eli laitoin ruokapalkan ylösmenolla ja alasmenolla palkka namialustalta. Lisäksi alasmenolla palkkailin sitä kun se oli kakskakkosessa. Seuraavana päivänä otin mukaan putken, josta otettiin vauhtia kontaktien ylösmenoille, joilla odotti ruokapalkka. Hidastin omaa liikettä ylösmenolla ja hyvin Tara sitten malttoikin pudottaa vauhtia, vaikka putkelta saakin hyvät vauhdit.

 

(c) Kata

Tällä viikolla Tara olikin meillä ma-ti välisen yön yökylässä :). Maanantaina käytiin pitkällä metsälenkillä Taran ja Toivon kanssa ja sen jälkeen Tara kävi juoksuttamassa suloista parsonpentua. Illalla otin molemmat mukaan ja mentiin treenaamaan kentälle pientä rataa, jossa oli vain hyppyjä ja kaks putkea. Radalla oli pyörityksiä, ja takaakierrot onnistui hyvin. Radan alussa otin Taran vastaan pakkovalssilla, siinä on vielä (lähinnä mulla) harjoittelemista, että annan sille tilaa hypätä esteen. Enivei, meidän pitäisi ihan oikeasti sitä ykkösluokan ratatreeniä tehdä, niissä kun on niitä suoria pätkiä! Unohtaa hetkeksi nuo kaikenmaailman pakkovalssit ja takaakierrot..

 

(c) Kata

(c) Kata

Käytiin myös Katan kanssa kentällä pitkästä aikaa, varmaan viimeksi Jyväskylässä se on nähnyt meidän treenejä, ja saatiinki heti hyviä vinkkejä :). Jankattiin kontakteja, ja huomattiin, että Tara kyllä tietää tasan tarkkaan mitä "seis" käsky tarkoittaa. Se on yhdistänyt käskyn 2on2off asentoon alastulolla, ja sehän tässä on ollut tavoitteena. Pitkän aikaahan Tara on tarjonnut sitä, jos esim kävellään jonkun kontaktiesteen ohi, niin se saattaa nakata takapuolen kontaktille ja odottaa palkkaa.. :D. Mutta nyt, kun yritettiin hidastaa sitä aan ylösmenolle "seis"-käskyllä, niin mitä tekee Tara! Sanoin siis seis- käskyn vähän ennen aa:ta, niin Tara tekee aalla käännöksen  ja jää ylömenolla kakskakkoseen, eli kääntää äkkiä takapuolen siten että se on aalla, ja etutassut maassa.. :DD. Joo, eli siltä todellakin voi vaatia sitä alastulokonuilla. Ylösmenolle otetaan sitten eri käsky tai ihan vaan "aa", joka siis ainakin alkuun tarkoittaa, että siihen ihan pysähdytään. Nyt treenataan vaan malttia noille alastuloille, paljon palkkaamista ja vasta käskystä pois.

(c) Kata

 

 

Noiden kontaktien takia aloinki miettimään niitä Oulun kisoja. Onko järkeä lähteä koheltamaan sinne? Vaikka eihän siellä olis ku yksi agirata ja toinen olis hyppäri. Mutta, kepitkään meillä ei oo vielä ihan varmat, ja se rengas... Kun taas toisaalta, haittaako tuo että käy kokeilemassa yhdet kisat, nähtäis miten mun pää pysyy monen vuoden kisatauon jälkeen kasassa ja kuinka Tara reagoi siihen. Sitä paitsi mun mielestä kisaaminen on kaikinpuolin kivaa, varsinkin hyvässä seurassa! :p

 

 

 

Viimenen ilmo on 26.6., joten vielä on aikaa miettiä.. :-)

 

 

 

Taran kanssa ollaan tällä viikolla käyty  kahteen otteeseen treenaamassa, ja sunnuntaina olis tarkoitus suunnata möllikisoihin Ykaan. Viime viikolla (?) oltiin menossa treenaamaan, mutta Taralla oli jonkinsortin rakot anturoissa joita se aristi aika paljon, joten jätettiin treenit koko viikolta välistä. Mutta tosiaan tällä viikolla päästiin maanantaina treenaamaan, ja tehtiin pientä radan pätkää. Kontakteja vahvistin ruokapalkalla ja rauhallinen vapautus, ja renkaallekin taidettiin ottaa muutamia toistoja. Kokeilin myös ohjaamista ilman turhia hyppy ym. käskyjä, ja heti onnistu kaikki paremmin! Mm. rimoja ei pudonnut yhtään, vs. kun käytän ääntä ohjauksessa, Taran huomio jotenkin aina herpaantuu siinä vaiheessa.

 

Eilen tehtiin kunnon ratatreeni pitkästä aikaa. Rakennettiin kokonainen rata, ja voi hitsi kuinka hienosti Tara meni! Kepeille onnistu takaaleikkaaminen (tosin kahdet ohjurit on edelleen alku- ja loppupäässä) ja saksalainen yhdellä hypyllä. Miinuksena Aan kontaktit. Tara hyppäs hirveellä loikalla ylösmenon, ja alasmenollakaan ei muka muistanut seis- käskyä, jonka se kuitenkin muisti ja teki hyvin puomilla ja keinulla. Aata otin ihan erikseen ja palkkasin ylösmenolla sekä alasmenolla. Ennen puomin ja keinun ylösmenoa jarrutuskäsky toimi tosi hyvin, nyt pitää laittaa se toimimaan myös aalla. Radalla oli myös rengas, mutta otin sitä erikseen, koska en enää halua epäonnistuneita toistoja sille.

 

Kattelin tuossa kisakalenteria, ja näyttäs siltä, että voitais käydä kokeilemassa virallisia 8.7. Oulussa :). Siihen on nyt enään kuukausi, lisenssiä en oo vielä ostanu mutta sen kyllä kerkeää vielä. Ja onhan meillä vielä epävarmoja esteitä rengas, kepit ja kontaktit, mutta jos kaikki hyvin menee niin hyvälle mallille ne saadaan ennen tuota päivää! Ja haluan käydä kisoissa kokeilemassa myös ihan mielenkiinnosta että missä mennään, sieläl huomaa ne heikot kohdat ja sitten treenataan niitä :).

 

Toivon ja Jepin kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty ja uitu;

 

Taisi JJ:llä mennä herne jos toinenkin nenään :-)

 

 

 

Jepi laitto pilkuille vähä vauhtia!

Itse Herra Jeeveli

Jepi naatiskelee!

 

 

Vekit ja kontaktit!

Taran kanssa on treenailtu nyt n. kerran viikossa, ja nyt pitää kyllä alkaa kahteen kertaan käymään kun on tuo oma kenttäkin käytettävissä. Ylivieskan treenit loppu meidän osalta toissa viikolla, joten ohjattuja treenejä ei näillä näkymin ole. Pitäis katella jotain koulutuksia mihin menis, niistä saa aina hyviä vinkkejä omiin treeneihin. Mutta enivei, hyvin me pystytään treenaamaan ominpäinkin, varsinkin kun on hyviä treenikavereita välillä kommentoimassa :).

 

Ylivieskassa tehtiin kokonainen rata, joka oli kyllä tosi hauska. Luulisin, että se oli ykkösluokan rata, suoria pätkiä kun oli muutama ja hirveesti mitään pyöritystä ei ollu. Just noita ykkösluokan ratoja meidän pitäis treenata, suorilla yleensä lähtee homma lapasesta ja meikä unohtaa ohjata koiraa. Harmi kun ei voi suoraan kakkosluokasta alottaa kisaamista, ne radat olis semmosta sopivaa pyöritystä ;). Ykan radalla olikin kaikki kontakti esteet, ja kontaktithan Taralla on hyvällä mallilla siihen nähden, että ihan oikeasti toistoja niille ei ole paljoa alla. Mutta, rata oli vauhdikas, niin eipä meinannut neiti pysyä kontakteilla! Se kyllä pysähtyi niille, varsinkin puomin konu oli paras näistä (ihme kyllä, puomin kanssa on ollut eniten töitä esim. siinä, että se honkkeli pysyy sillä kapealla laudalla...). Heti kun tyyliin hengitin syvempään, niin Tara otti ja lähti kontakteilta, vaikka siis ei ollut saanu lupaa! Melko roisto.

Radalla oli myös keppien jälkeen hyppy, jolle tein vekin, että saan käännettyä Taran oikeaan päähän putkeen. Sain huomata, että vekki toimii Taran kanssa tosi hyvin, kunhan sen tekee just eikä melkeen oikeeseen aikaan ja tarpeeksi pienen. Jos turhan liioitellusti vekkaa, niin se lähtee takaakiertoon. Tämä on hassua siinäki mielessä, että takaakiertotoistojakaan ei ole hirveästi tehty, mutta näköjään on kaaliiin uponnut! :D Ja taas jos teen vekin liian myöhään, niin luonnollisesti tulee joko törmäys tai rima putoaa tai molemmat.

 

Kotona sitten treenattiinkin viime sunnuntaina Aan ja keinun kontakteja tai siis niillä pysymistä. Palkkasin Taraa kontaktilla pysymistä herkuilla, ja otin välillä vähän etäisyyttä. Vapautin sen pallolla, mutta toisaalta mietin, että pitäiskö se tavallaan ihan rauhassa vapauttaa siitä, koska harjotuksen pointti on kontaktilla pysyminen. Pallo palkka on Taralle tosi mieleinen, joten helposti sille tulee "hätä" pallon perään. Ja toisaalta sitten pallolla vapauttamisella tulis nopeat lähdöt kontaktilta. Hmm.  Voi olla, että sitten kun kontaktit on varmempia, niin olis järkevämpää vasta sitten ottaa tuo pallo mukaan kuvioihin.

Lisäksi tehtiin muutamia toistoja renkaalle. Sen enempää ei voinu treenata, oli sen verran kuuma päivä. Toivokin oli mukana kentällä ja se sai tehä kaikkia kivoja juttuja. Treenien jälkeen käytinkin Taran ja Toivon uimassa, voi että ne nautti :).

Möllikisat

Eilen osallistuttiin Taran kansas Putka ry:n mölliagiin. Ilmotin Taran maximölleihin, kisaavien radalle en vielä viittiny sitä ilmottaa, kun se tarvii vielä kepeille ohjurit alkuun ja loppuun. Möllirata olikin helppo ja vauhdikas.. :D. Radassa oli 16 estettä, putkia, hyppyjä ja pituus. Mutta molemmista starteista saatiin vitoset, kun Tara juoksi hypyn ohi. Ennen tätä ohijuoksua oli pitkä suora, ja meikähän jäi jälkeen enkä kerennyt ohjaamaan Taraa hypylle, ja voi olla että unohin kokonaan ohjauksen kun keskityin vaan juoksemaan :D. Tara sitten tosiaan juoksi hypyn ohi ja alko haukkumaan, joka yleensä tarkoittaa sitä, etten ohjaa tarpeeksi tarkasti/ollenkaan jollon se raukka turhautuu. Eli mun moka taas :). Yleensä Tara ei hauku radalla mikä on vaan hyvä juttu. Mutta tiukissa käännöksissä ja just tollasissa epäselvissä tilanteissa se tosi nopeasti turhautuu ja antaa palautetta mulle haukkumalla. Mutta oltiin kolmansia ja saatiin hyvät palkinnot, jee! :)

Tiistaina kävin Taran ja Toivon kanssa kentällä. Toivon kanssa lähinnä tein jotain satunnaisia pyörityksiä ja kokeilin, mitä voisin Taran kanssa treenata. Toikke oli tietenkin ihan innossaan :). Mutta Taran kanssa treenasin pakkovalssia hypyllä. Käytin palkkana palloa ja toistot onnistu tosi hyvin. Lopulta kokeilin ilman palloa ja siinäkää ei mitään ongelmaa! Takaakiertoa tuli myös treenattua, ja Tara lähtee siihen yllättävän itsenäisesti verrattuna siihen, miten vähän ollaan sitä treenattu. Lisäksi otettiin toistoja renkaalle. Taralla alkaa olla varmoja suurin osa esteistä, mutta esimerkiksi rengas on sellanen, mitä en halua vielä mihinkään rataan ottaa, koska se on tosi epävarma. Ei olla sitä päästy treenaamaan ja ehkä täytyy myöntää, että se on vähä jääny muutenkin.. Mutta nyt täytyy joka treenissä ottaa toi rengas mukaan, että saa siitä varman. Myös pöytää ja pituutta pitää vielä treenata. Ja tietenkin ne kepit ja kontaktit! Sitten vois suunnitella sitä lisenssin ostoa.. :). (Ainiin, ja se hallinta käsky on myös työn alla.. :D)

Treeniasiaa ja muuta mukavaa

Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa hyvin koirapainotteinen, lähdettiin perjantaina Kennel Suhteellisen&Mellakan kevätleirille Jyväskylään. Lauantaina ja sunnuntaina oli luvassa agitreenejä. Agiryhmässä ei ollut kuin neljä koirakkoa, joten erityisesti lauantaina saatiin kunnon tehotreenit aikaseksi! Lauantaina aloitettiin puoli kymmenen aikaan treenit ja meillä oli koko päivä aikaa, tehtiinkin yhteensä neljä eri treeniä. Älyttömän hyvin Tara jaksoi, tosin saihan se olla autossa väliajat ja pidettiin me pieni ruokataukokin treenien välissä. Sunnuntaina tehtiin kaksi eri treeniä, ja huomasi että väsymys painoi pientä malinoisia, keskittyminen ei ollut enää ihan samaa luokkaa mitä lauantaina.. :D. Samassa hallissa siis treenattiin tottista, agilityä ja ipoa yhtäaikaa, eri lajit oli vaan jaettu omiin lohkoihin, ja agility oli keskellä.. Sunnuntaina näytti siltä, että Tara olis halunnu mielummin olla purutreeneissä, niin kovasti haukku sinne suuntaan.

Tehtiin vähän pidempää ja lyhempää radanpätkää, ja taas sai yllättyä siitä, kuinka vaikeita kuvioita Taran kanssa voi jo tehdä, kunhan sitä ohjaa oikein! :D Mm. saksalaiset ja jaakotukset onnistui noin vaan, vaikkei niitä oltu ennen treenattu. Lisäksi yllätyin positiivisesti, kun Tara pysyi puomilla, vaikka siihen oli aika vauhdikas lähestyminen heti putken jälkeen. Tällä siis tarkoitan sitä, kun Ykan treeneissä se on pari kertaa juossut siihen niin vauhdilla, että tasapaino on pettänyt jo ylösmenolla ja se on tippunu sieltä alas :(. Ja hienosti Tara pysähtyi kontaktille kakskakkoseen joka kerta "seis" käskyllä, siis ihan ilman alustaa. Huippua miten nopeaa se on sisäistäny nuo pysäytyskontaktit! Vaikka paljon vielä treeniä vaatii, että se ihan satavarmasti pysähtyy oikeaan kohtaan ja PYSYY siinä. Muutenkin Taralla oli vauhtia radalla ja yllättävän hyvin se kääntyi mm. pakkovalssilla pimeään putken päähän (pakkovalssiakaan ei oo treenattu ennen tätä.. :D). 

(c) Marita Hiltunen

Tuossa nyt vähän hehkutusta siitä, missä onnistuttiin. Mutta siis saatiinhan ne paljon "kotiläksyjä", mitä pitää treenata. Hallinta- käskyn opettelu tulee olemaan nyt ihan ykkösjuttu mitä treenataan. Tara kyllä kuuntelee radalla ja reagoi mun ohjaukseen tosi nopeaa, mutta on myös tilanteita, joissa se lukitsee jonkun tietyn esteen ja myös suorittaa sen. Sunnuntain treeneissä harjoiteltiin takaaleikkausta hyppysuoralla, jonka päässä oli putki. Taraa oli hankala saada ohjattua oikeaan putken päähän, koska se lukitsi joka kerta saman putken pään, mistä oli aiemminkin menty. Siihen ei auta vielä mitkään "tässä" tai "seis" käskyt. Treenin idea, eli takaaleikkaus kyllä onnistui, kun neidillä oli mielessä vain se putki... Eli sitä ei hirveesti kiinnostanut, mitä minä tein sillä välin kun hän juoksi putkeen! Joten, nyt täytyy treenata jokin käsky, jolla saan ehdottomasti sen huomion sekä samalla käsky voi toimia jarruna radalla. Huhheijaa, siinä riittääkin treenattavaa.. :). 

Toisena treeninaiheena onki sitten kepit. Tara tarvitsee alku- ja loppupäähän kahdet ohjurit, mutta niiden välistä oon jo ottanu ne pois, ettei se totu niihin liikaa. Mutta pujotteluun Taralle sais tulla lisää voimaa ja nopeutta. Tähän kokeillaan sitä, että annetaan kevyellä liinalla vähän vastusta pujotteluun. Ihan uus juttu mulle, sitä pitääkin joskus Katan kanssa kokeilla :). 

Pari viikkoa sitte Tara oli meillä hoidossa. Jepi meni äitille siksi aikaa, koska uskon ettei se hyväksy Taraa. Toivo onkin ollut ihmeissään tästä yövieraasta :). Tara on ollut ihan älyttömän reipas, lenkkeiltiin paljon, mutta agia ei olla päästy treenaamaan :(. Tara ja Toivo tulee tosi hyvin toimeen, tai oikeastaan ne suhtautuu aika välinpitämättömästi toisiinsa. Ollaan käyty metsässä lenkillä, ja kumpikin touhuilee omiaan. Alkuun Toivo kyllä haisteli Taraa, mutta uskoi heti ensimmäisellä kerralla kun Tara käski sen pois.

Keskiviikkona oliskin möllikisat, tarkotus olis Taran kanssa osallistua mölliluokkaan. Katotaan miten käy :)

Tara

(c) Kata

 

Omien koirien kanssa ei ole tullu ageiltua juuri yhtään, Jepi kun on ansaitulla varhaiseläkkeellä, ja Toivo jonkinsortin sairauseläkkeellä. Tämä blogikin on muuttunut lähinnä Toivon sairauspäiväkirjaksi, hahah ihan tätä en olis voinu kuvitella kun Toivon ostin.. :D. 

Hetken aikaa viime kesänä harkitsin jo kolmannen koiran hankkimista, kun lopullisesti ymmärsin, ettei Toivon kanssa enää voida treenata niinku ennen. Onneksi kuitenkin tajusin, ettei mulla olis oikeesti vielä aikaa pennulle niin paljon kuin haluaisin kun koulukin on pahasti kesken. Lisäksi en halunnut tehdä mitään hätäistä päätöstä koiran hankkimisesta, meidän agiporukan tuurilla tämä kolmas koira olis ollu sairas tai muuten vaan luulotautinen jonka kanssa en olis tehny yhtään mitään. Meidän porukassa vallitsee Murphyn laki, "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen". Niin totta! Osalla koirista on jokin sairaus mikä estää harrastamisen, tai sitten koirat on muuten vaan puupäitä :). 

Onni oli kuitenkin myötä loppukesällä 2012, kun sain alkaa treenaamaan Katan koiralla Taralla. Tara on nuori  ja hyvin innokas belgianpaimenkoira malinois tyttönen. Kata treenaa Taran kanssa tokoa, ja minä taas agilityä. Hiukan oli alussa totuttelemista tuommoiseen malinaattoriin, sitä kun on tottunut näihin omiin vössyköihin :). Alussa sai ihmetellä, kuinka nopeasti neiti oikeasti oppii, kuten putki- käskyn yhditämisen itse putken suorittamiseen. 

(c) Kata

Elokuusta 2012 asti ollaan treenattu melkein viikottain, välillä on ollut pidempiä taukoja Taran juoksujen takia sekä talvi tuotti hankaluuksia, kun meillä ei ole täällä sisätiloja missä treenata. Mutta maaliskuussa päästiinkin Ylivieskaan ohjattuihin treeneihin, joten nyt treenaaminen on taas säännöllistä, ja huippua kun saadaan treenata ihan ohjatuissa treeneissä! Näillä mennään siis kesää kohti, ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin toukokuussa pitäisi omankin kentän olla jo niin sula, että sielläkin voi aloittaa treenit. 

(c) Kata

Tällä hetkellä Taraa osaa kaikki esteet, jopa kepit alkaa olla aika varmat! Viime keskiviikon treeneissä keppien alku- ja loppupäässä oli vain kahdet ohjurit. Kontaktit otettiin heti alusta asti 2on2off tekniikalla. Neiti juoksi puomin ja aan ensimmäisiä kertoja melko lujaa ja otti huikeet hypyt alkastulokontaktien yli, joten hyvin pian alettiin treenaamaan pysäytyksiä kontakteille makupala- alustan avulla. Vielä viime syksynä Tara ihan selvästi sisäisti pysäytyksen niin aalle kuin puomillekin. Nyt ei olla otettu kontaktiesteistä kuin puomia ja keinua, ja molemmilla näistä "seis"-käskyllä se on pysähtynyt kakskakkoseen alastulokontaktille. Aata ei olla otettu viime syksyn jälkeen, mutta uskallan väittää ettei Tara ole sitäkään unohtanut ;).

 

Lyhyitä ja vähän pidempiäkin radan pätkiä ollaan tehty jo pidemmän aikaa. Vauhtia koiralla on jo nyt hurjasti taitoon nähden, joten se tuottaa välillä hankaluuksia. Seuraavaksi olisi aihetta opetella jarrutuskäsky, tai käsky jolla koiran saa tulemaan "käteen kiinni". Lisäksi eteenmeno käsky on listalla, koska pitkällä suoralla minä jään jälkeen vaikka kuinka lujaa yrittän juosta, ja Tara jää helposti odottamaan että mihin se ohjaaja katosi :). Kuitenkin siihen nähden, kuinka vähän aikaa ollaan loppupeleissä treenattu, niin kehitys on ollut huimaa. Radalla Tara kyllä kuuntelee ja on todella tarkka mun ohjauksesta, reagoi pieniinkiin liikkeisiin hyvin, hyvin nopeasti. Eli ihan ääripää Toivosta! Toivo nauttii kun se saa liidellä pitkin agilityrataa ja tehdä ihan omia ratkaisuja radan suhteen... Joten paljon on minulla opittavaa, aika tiukassa on tuolla pääkopassa Toivon ohjaaminen! Välillä saatan ohjata Taraa niinku Toivoa ohjaisin, mm. luotan liikaa että se irtoaa esteille. Vielä Tara ei kuitenkaan irtoa kovinkaan paljoa, mutta ei siltä sitä voi vielä vaatiakaan, kun estehakuisuus on ihan alkutekiöissä.

Kaikinpuolin treenaaminen Taran kanssa on ihan superia! Sen kanssa on niin helppo kulkea missä tahansa, se on niin reipas. Tietenkin peruskoulutuksessa on osansa tähän asiaan, josta saa kiittää Kataa ;). Innolla odotan kevättä ja kesää, silloin saa tosissaan treenata, ja pitäis ehkä se lisenssikin ostaa, jos sitä tänä vuonna jo pääsis kilpailut korkkaamaan.. :)

Kevät

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan päästy eteenpäin Toivon tutkimuksissa. Sähköposti eläinlääkäriltä tuli sillä viikolla mistä puhuin viime postauksessa, ja se meni näin: 

"Hei,

sain Toivon aiemmat röntgenkuvat, kiitos! Meillä otetuissa kuvissa keuhkoalueen muutokset ovat niukkoja, vain lievää peribronkiellia tiiviyttä siellä täällä ja yksi hentoinen keuhkolohkoraja näkyvissä sivukuvassa sydämen päällä. Ei suurentuneita imusolmukkeita. Vanhassa kuvassa lähes massamaisen näköinen todennäköisesti imusolmukesuurentuma sydämen etupuolella, voimakkaasti tiivistynyt keuhkolohko sydämen päällä ja yleinen tiiviys runsasta. Olen kyllä samoilla ajatuksilla edellisen eläinlääkärin kanssa, että kortisoni on todennäköisesti tarpeen jopa jatkuvana ja keuhkosairaus voi olla elämänikäinen asia. Mutta haluaisin eroon tai ainakin pienemmälle ennokselle suun kautta käytettävän kortisonin ja päälääkkeeksi hengitettävän inhalaatiokortisonin. AeroDawg inhalaatiomaskia saa Akuutista, se maksaa n 100 euroa, lääkkeet sinänsä eivät ole kovin kalliita ja maski kestää todennäköisesti eliniän. Käyttö on aika yksinkertaista, mutta mielellämme annamme kädestä pitäen opastuksen käyttöön. Ehdotukseni on että inhalaatiolääke aloitetaan rauhassa harjoittelemalla ja kun maskin käyttö sujuu, aletaan hitaasti pienentää medrolin annostusta suun kautta.

Yksi diagnostinen testi kuitenkin kannattaa vielä tehdä: ulosteen loistutkimus kahdella eri menetelmällä 3-5 vrk aikana kerätystä yhdistetystä ulostenäytteestä. Näytteen voi tuoda Akuuttiin ja hoidamme sen pakkaamisen ja lähetyksen laboratorioon. Hengitysteiden loistartunnat kannattaa pyrkiä sulkemaan pois ennenkuin uskotaan että elämänikäinen kortisonilääkitys on tarpeen. Tarkempia ohjeita järjestyy.

Rasituksen siedon heikentyminen voi ainakin osin liittyä kortisonilääkitykseen ja tätä asiaa emme oikein saa selville muuten kuin purkamalla lääkitystä varovasti. "

Tämän jälkeen vein näytteet akuuttiin, ja Toivolta ei sen perusteella löytynyt loisia. Tilasin tämän AeroDawg inhalaatiomaskin, mutta vielä se ei oo saapunut. Jännityksellä odotan miltä tuo härveli näyttää, en nimittäin oo nähny tuollasta kellään koiralla.. :D.

Kysyin kuitenkin lääkäriltä vielä sähköpostilla, että mikä on hänen oma arvaus siitä, mistä tämä kaikki johtuu. Vastaus kuului näin:

"Hei,

Päätellen koiran historiasta, aiempien röntgenkuvien keuhkolöydöksistä ja hoitovasteesta yhdistettynä näihin viime käynnin löydöksiin, kyse on todennäköisesti kroonisesta keuhkosairaudesta, veikkaisin ns eosinofiilista pneumoniaa. Eosinofiilinen pneumonia on koiralla kohtalaisen tavallinen sairaus, jossa keuhkoissa on krooninen tulehdus ja nimenomaan eosinofiiliset tulehdussolut vallitsevina. Loiset, allergiset ärsytykset yms voivat käynnistää tällaisen tulehduksen, mutta suurella osalla potilaista tauti on idiopaattinen ts. tarkkaa syytä ei pystytä tutkimuksista huolimatta löytämään. Näillä potilailla sairaus vaatii usein jatkuvaa hoitoa tai toistuvia hoitojaksoja. Toivon kohdalla näyttää siltä, että kortisoni on poistanut keuhkoissa todetut muutokset ja lievittänyt hengitystieoireita. Tällä hetkellä vaivana oleva yleinen rasituksensietoheikkous voisi olla kortisonin haittavaikutus, siksi pyritään siirtymään tablettilääkityksestä inha
 loitavaan kortisoniin, jolla systeemisiä haittavaikutuksia on yleensä vähemmän. Pidän todennäköisenä, että hankalia hengitystieoireita ilmaantuu uudestaan, mikäli kortisonilääkitys jätetään kokonaan pois. Aiemmissa röntgenkuvissa nähtävät keuhkomuutokset ovat varsin vakava-asteisia, siksi en halua keskeyttää Toivon lääkehoitoa diagnoosin varmistamiseksi."

Eli, näillä mennään tällä hetkellä. Uskon, että nyt vain täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei tälle vain löydy varmaa selitystä. Toivoa on siis tutkittu nyt viidellä ei klinikalla ja varmaan kuusi eri eläinlääkäriä on tehnyt erilaisia testejä. Toivotaan, että inhalaatiomaskin avulla voitaisiin taas parantaa Toivon elämänlaatua. Ja tosiaa, ite yritän nyt vain tyytyä siihen ajatukseen, että lääkärikäynnit on nyt käyty taas siihen asti, jos tulee jotain muutoksia.

  

Tänään käytiin koirien kanssa nauttimassa ihanasta auringon paisteesta, ja kerrankin sain otettua kameran mukaan. Ihanaa sitten kun lumet alkaa sulamaan, taidankin ennen loskakelejä ajella molemmilta karvat alas! Jepi varsinki on melkonen karvakasa tällä hetkellä.