Viime viikkoja treenejä kertyi kolme kappaletta, ja kaikki onnistuneita! Ja yksin taisin käydä vain kerran, toisilla kerroilla ei ollut työt häiritsemässä, ja pääsin muiden kanssa treenailemaan :). Se jos mikä on opettavaista, kun on muut huomaamassa niitä virheitä ja auttamaan korjaamaan ne! Yksin kävin ottamassa keppejä ja rengasta, toinen treeni sisälsi kontaktit ja sunnuntaina otettiin muutamien esteiden ohjaustreeniä sisältäen renkaan aloitusesteenä, joten treeniä tuli sillekin (huom! ei kertaakaan ohitusta, vaan joka kerta Taran sihti osui renkaan oikeaan kohtaan). Taas sai huomata sen, kuinka Taran kanssa ajoitus on se sana jolla saa hommat toimimaan. Tara tekee niinkuin minä ohjaan, mutta kuten yleensä 90 % ajoitan ohjauksen väärin niin homma ei onnistu. Ja aina vaan Tara jaksaa antaa anteeksi mun virheille, tosin joskus tulee aika kovaa palautetta haukkumisen muodossa... ;). Haha, mutta silti niin parasta, että koiralla into ja tekemisen meininki säilyy!
Toisaalta taas täytyy muistaa, ettei olla vielä edes vuotta treenattu. Yhteistyö toimii, mutta uskon että vielä joku päivä mä saan Taran kehityksestä kiinni ja sitten viimestään alkaa tulosta tulla. Jatkaen edellisen tekstin aihetta, kauas on pitkä matka! :D
 |
| (c) Kata |
 |
| (c) Kata |
 |
| (c) Kata |
Aina epätoivon hetkellä pitäis muistaa se mistä on lähetty ja mihin jo tultu :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti