torstai 31. joulukuuta 2015

Hei taas.

Vuosi ja pari kuukautta sitten näköjään kokosin yhteen mun ja Taran kisauraa. Ja ongelmana olivat kontaktit. Eipä jotenkin yllätä yhtään, tuosta vastustaminen alkoi. Lopulta ollaan havaittu ongelman olevan hallinta, mikä katoaa tai mistä ei ole tietoakaan kisoissa. Tänä vuonna ollaan muutamat kisat käyty, ja hallinta katoaa viimeistään kontaktiesteillä. Viime kesänä klagissa tuli onnistunut suoritus, koko radan koira oli hallussa ja suoritti kontaktit juuri niin kuin pitää (voi sitä tunnetta, oli niin mahtavaa!), mutta seuraava rata oli jo kaaos. Mutta eipä niistä sen enempää, treenaillaan ja aika näyttää milloin uskallan lähteä kokeilemaan kisaradoille.

Toivolle kuuluu hyvää, tammikussa käytiin Animagissa kontrollikäynnillä  ja hyvinvoivaksi koiraksi todettiin kortisoni lääkityksestä huolimatta. Tänä syksynä on närästykset vaivanneet enemmän, vähän turhan monta valvottua yötä sen takia vietetty. Tammikuussa käydään taas kontrollissa.
Jepi porskuttaa menemään. Ensi keväänä tulee 12 vuotta mittariin. Ehkä jotain dementian poikasta on havaittavissa, se on välillä raivostuttavan hidas liikkeissään, ja näyttää niin kuin se "unohtaisi" mitä on tapahtumassa esim. kun tullaan pihaan autolla ja autolta pitäisi kävellä sisään. Muut seuraa perässä ja Jepi jää tollottamaan paikalleen, aiemmin on kyllä tullu joukon perässä sisälle ilman erillistä maanittelua :D. Raukka pappa <3

Tämän vuoden kohokohta on ollut vuosien haave, minkä uskalsin vihdoin toteuttaa. Eniten tässä pelotti se, että jos tämänkin hankinnan kanssa mennään perse edellä puuhun, niin en tiedä mitä teen. Luultavasti jätän koiraharrastukset kokonaan ja tyydyn lenkkeilyyn koirien kanssa.  Koiraharrastukset ovat lähellä sydäntä ja rakastan kilpailemista, siksi aikoinaan hankin Toivon, jotta pääsisi jatkamaan harrastuksia Jepin jäätyä eläkkeelle. Ja miten kävi, Toivo on ollut kroonisesti sairas noin 7 kuukauden ikäisestä lähtien. Vaikka koiria rakastankin yli kaiken ja omani hoidan loppuun asti oli tilanne mikä tahansa.

Niin se haave minkä toteutin:

bordercollieuros Pikipaimenen Kuka Muu Muka, kutsumanimeltään Lennu  <3

Lennu on työlinjainen bordercollie, tällä hetkellä ikää 5 kuukautta, 14,8 kiloa täyttä rakkautta <3 Haettiin Lennu Kiimingistä 10.9. kasvattaja Sannilta, ja siitä lähtien tämä kaveri on viihdyttänyt ja hurmannut meitä.  Huippu kaveri, sopeutunut loistavasti meidän porukkaan <3

Tällä hetkellä kuvailisin Lennua herkäksi pieneksi paimeneksi. Oudot koirat saattaa jännittää, mutta tänäänkin käytiin pentutreffeillä, jossa oli 8 eri näköistä ja kokoista koiraa ja hyvin sulautui joukkoon alkujännityksen jälkeen. Kaikki ihmiset on ihania, tosin pienet lapset on aika outoja Lennun mielestä. Lennu oppii ihan älyttömän nopeaa, sen kanssa on mukava treenata eri asioista, esim. ollaan aloitettu tokon ja aksan alkeita, ja myös kaikenlaisia turhia temppuja :D. Lennun kanssa käytiin joulukuun alussa mätsäreissä, jossa se hienosti rauhoittui alkujännityksen jälkeen. Liikkuvat koirat saa pienen paimenkoiran sielun heräämään ja siinä on vielä tehtävää, että malttaa rauhoittua kun esimerkiksi aksa treeneissä odottaa omaa vuoroa. 

Tämä vuosi 2015 on kaiken kaikkiaan koirarintamalla ollut yhtä vuoristorataa, tuloksia ei olla saatu mutta yritystä on ainakin ollut, heh. Olen päättänyt, että ensi vuonna treenataan Taran kanssa ilman mitään kisapaineita, Jepi viettää rattoisia eläkepäiviä edelleen ja Toivo sairaseläkettä, toivotaan että se pysyy kortisonilla pystyssä edelleen ja Lennulle ennenkaikkea terveyttä, luodaan pohjia aksaan ja ehkä vähän tokoonkin ja opetellaan käyttäytymään.

Hyvää uutta vuotta 2016! <3




1 kommentti:

  1. Ja sulle on sitte blogihaaste meidän blogissa! (Liebster Award)

    VastaaPoista