Lennu 1 v. ja kesän treenejä

Heinäkuussa Lennulle tuli 1 vuosi täyteen! Melkein salaa tuuletin, kun tajusin, ettei meidän ole tarvinnut käydä eläinlääkärillä ensimmäisen vuoden aikana kuin rokotuksilla. Toivon kanssahan epäonni alkoi jo koiran ollessa 7 kk ikäinen, joten tuuletukselle todellakin olisi ollut nyt aihetta. Läpivalaisuun vien Lennun täsäs syksyn päälle, joten vielä on jännitettävää..

Kesä meni ohi hujauksessa, meillä raksahommat painoi päälle pahemman kerran ja väsymys alkoi olla sitä luokkaa, että kaikki ylimääräinen piti karsia. Tosin jos ylimääräistä aikaa oli edes vähän, käytin sen Lennun kanssa treenaamiseen tai koirien kanssa lenkkeilyyn. Valintoja. Nyt alkaa talo olemaan siinä vaiheessa, että kohta voi oikeasti aloittaaa normaalin elämän. Kattoremontti on jo kovasti voiton puolella, joten odotan että se on ohi niin sitten saa huokaista.

Mutta ollaan me päästy kesällä treenaamaankin, Heli kävi kesäkuussa kouluttamassa ja itseasiassa tulee tänään ja huomennakin pitämään tehotreenit. Lennu on alkanut kuumua aksassa, mutta hyvällä tavalla. Kontaktit sujuu jo aika hyvin, häiriötä kestää ihan jees ja ei varastele enää hirveästi, eli siis lähtee vasta vapautuksesta. Keinua otettiin tällä viikolla kokonaisena, puomia ollaan otettu viimeviikolla. Lennu tippui puomilta kun juosi niin hirveetä kyytiä, ja tippumisen jälkeen kevensi etujalkaa. Pari päivää meni ennen kuin oli puhdas, joten toivotaan että säikähdyksellä selvittiin.

Kepeillä vahdoinkin tekniikkaa, Heli suositteli edes kokeilemaan kujakeppejä, joita kohtaan mulla on ehkä ollut vähän asennevammaa.. :D Ja voi vitsit, nehän toimii Lennulla! Kohta saa vetää kepit suoraksi, näyttää vähän siltä että tulee nopeat ja itsenäiset kepit. Tosin aloitus paikkaa pitää vielä vahvistaa.

Ja käytiin me kesän aikana parit mölliaksat, molemmissa luokat joissa on putkia ja hyppyjä. Halusin nähdä reagoiko Lennu vieraisiin paikkoihin ja esteisiin.. Ei reagoinut, teki täysillä niinkuin kotonakin! Tosin muussa käyttäytymisessä on parantamisen varaa, kentän laidalla on haastavaa odottaa, heti kauhea kyttäys ja ryysiminen päälle.

Mutta tästä jatketaan ja treenaillaan, kohta Helin tiukkaan syyniin, jospa saadaan vinkkejä miten keinua lähdetään treenaamaan jatkossa :) Ja varmasti paljon muuhunkin!

Kevät ja treenisuunnitelmia

Lennu 8kk

Ihan mahtavaa kun aamulla jo viiden aikaan on valoisaa. Sujuu aamulenkitkin hieman kivuttomammin ennen töitä, kun ei tarvitse pimeässä hiihtää menemään. Oikeastaan tuo lenkkeily on alkanut tökkimään pahasti, tai pikemminkin samat lenkkipolut. Nyt viimeviikkoina oon yrittäny tuoda vaihtelua niihin tekemällä juoksulenkkejä... Onneksi kohta alkaa metsässäkin olemaan kuivaa ja pääsee poluille juoksemaan. Ylhäällä oleva kuva Lennusta on otettu työaamuna klo 5.00, tosin kuva huijaa, ei nyt  ihan noin valoisaa ollut.

Kaikista parhainta keväässä kun, kun meidän treenikenttä sulaa. Talven maneesikausi on ohi, esteet kontakteja lukuunottamatta siirretty kentälle takaisin. Lennun kanssa tosin ratatreeni ei ole oleellisinta. Ohjaus ja tekniikkatreeniä pystytään tekemään kotona ja melkein missä tahansa. Ns. ratatreeniä, eli noin 10 esteen ohjausta tullaan tekemään noin kerta viikkoon, ja siihen tarvitsen aina appareita joten se ei yksin onnistu.

Lennu 6kk

Kontaktitreeniä ollaan päästy lumien sulettua tekemään nyt eri paikoissa. Lennulle opetan siis 2on2off kontaktit, juoksarit tuntuu olevan muodissa mutta en jaksa perehtyä niiden opettamiseen tässä vaiheessa. 2on2off alkaa olemaan Lennulla jo aika vahvana, tarkoituksena on siis opettaa se yhtenä "temppuna" muiden joukossa, vaihtelemalla mahdollisimman paljon paikkaa, omaa sijoittumista palkkaamista jne. Ja hyvin se jo tarjoaa sitä kaikenmaailman kiville ja portaille. Tosin vielä tulee toistoja kun se valuu pois tai lähtee pois ennen vapautuskäskyä. Toivolle oon opettanut kontaktit juuri näin, ja Toivo kyllä tarjoaa tätä temppua joka paikassa. Ja aksassakin ne on varmat, ja uskon että se on seurausta juurikin tästä temppuilusta, toistojen määrästä ja vaihtelevuudesta. Tietystä kriteerit on aina samat, käskystä "kiipee" seuraa pysähdys etujalat maassa, takajalat tasolla, ja käskystä "jes" vapautus. Paikka, palkka, ja omasijoittuminen pitäisi pystyä olemaan mitä vain mutta nuo asiat totetuu käskyn kuullessa.

Raksalla huviksi kokeilin, miten 2on2off onnistuu styroksilevyjen päällä. #vainkoirahörhöjutut

Kokonaista kontaktiestettä ei vielä Lennun kanssa olla tehty, mutta alastuloja kyllä. Ylösmenon opettaminen on ollut mielessä, koska Taran kanssa epäonnistuin siinä täysin. Tara laukkaa 80% toistoista ylösmenon yli, ja en vain osaa opettaa sitä rytmittämään laukkaa siihen oikein. Ehkä jos pystyisin päivittäin sen kanssa tekemään, mutta se ei ole mitenkään mahdollista tässä tilanteessa.
Eräs kouluttaja sanoi, että bc tod näk ei ala laukkailemaan ylösmenon yli kun liikkuu muutenkin niin matalalla, mutta ajattelin silti Lennulle vahvistaa "täppäämällä" ylös menoon koskemista. Katsotaan sitten kuinka käy.

Ohjaamisessa pitää kiinnittää nyt huomiota siihen, että koiran focus on eteenpäin. Appari palkkaa pallolla siten, ettei Lennu näe mistä ja keneltä pallo lentää. Itsenäistä esteiden suorittamista ja etenemistä, niihin painotetaan treeneissä.

Keppihommat on vähän vielä mietinnässä, ollaan niitä jonkin verran tehty mutta en vielä tiedä, mikä olisi paras keino opettaa ne Lennulle. Taralle kokeilin aikoinaan kujia, mutta se ei ollut Taralle sopiva menetelmä, siirryttiin perus ohjureihin ja niilläse oppi hyvin itsenäiset kepit, tosin nopeammat olisi varmasti tullut kujilla.

Huh, paljon on vielä tekemistä mutta hiljaa edetään ja ihan parasta on, kun koira nauttii tekemisestä :). Lennun kasvun ehdoilla treenataan, vielä se on pysynyt ehjänä ja terveenä, syksyllä sitten  kuviin. Edelleen olen kyllä tyytyväinen rotuvalintaan, Lennu on niin hauska tapaus <3

Blogihaaste

Sain valkoisten paimenten omistajalta ja samalla serkultani Jenniltä haasteen, jossa on 11 koira-aiheista kysymystä. 


1. Varhaisin koiramuistosi?
Varhaisin koiramuistoni liittyy hatarasti pappani hirvikoiriin. Papalla on ollut aina norjanharmaita, jotka tietenkin olivat ulkokoiria ja me oltaisiin haluttu niitä kovasti hoitaa. Hienoja ja kilttejä koiria, ja ilmeisesti toimivat metsälläkin kohtalaisesti, vaikka niistä hommista en mitään ymmärrä.. Papalta kun kysyy, että miten hirvikoiranpennun koulutus hirvikoiraksi tapahtuu, vastaa hän että koira viedään metsään ja kyllä se aika pian tietää mitä siellä pitää tehdä... :D  Helppoa!

2. Oletko koskaan joutunut oikeasti koiran puremaksi? Missä tilanteessa?
En onneksi, läheltäpititilanteitakaan ei ole vielä ollut.

3. Mikä hetki koiraharrastuksissa on ollut sinulle tähän mennessä se ikimuistoisin ja parhaimman onnistumisen fiiliksen tarjonnut hetki? Miksi juuri se?
Piti ihan miettiä.. :D Ei ole yhtä ainutta. Jepin kanssa nyt niitä tuli usein, eli lasken onnistumiseksi tässäkohtaa nollaradan ja vielä hyvä nollaradan aksassa. Mutta sitten monta vuotta meni treenatessa, ja ainahan treeneissäkin tulee onnistumisia, mutta Taran kanssa saatu hyppärinolla oli mahtavaa, ja viime kesän klagin toinen rata, vaikka ei ollutkaan nolla mutta se hallinnan tunne jäi mieleen.

4. Loppuvuoden tavoitteesi koiraharrastuksen parissa?
Eli seuraavat 11 kuukautta.. Viime kirjoituksessa niitä kokosin jo yhteen.

5. Jos voisit palata koirasi pentuaikaan tai harrastusuran alkuun, mitä tekisit toisin?
Jos nyt puhutaan Lennusta, niin vielä on paha sanoa mitä virheitä on jo tullut tehtyä.. :D Mutta Taran kanssa harrastusuran alussa olisin kiinnittänyt huomiota viretilojen säätämiseen ja hallintaan, yllätys.


6. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi ja miksi päädyit juuri siihen?
Olen <3 Toivolle oli oma aikansa, ja nyt katsotaan mitä elämä tuo tullessaan bordercollien kanssa. Tällä hetkellä siis olen super tyytyväinen rotuvalintaan, juuri sopivan herkkä koira omiin käsiin, hieman itsenäisempi kuitenkin kuin tämä perro yksilö. Valitsin bc:n siksi, koska olin jo päässyt ohjaamaan paimenkoiraa ja tiesin, että se on hemmetin vaativaa mutta onnistuessaan ihan mahtavaa. Lisäksi bc miellyttää ulkonäöllä, koollaan, herkkyydellään ja työmoottorilla minua tällä hetkellä eniten :).

7. Kerro joku koiriin liittyvä unelmasi? Haluatko kenties kasvattajaksi, arvokisoihin vai ammatin koirien parista?
Ehkä suurin unelma on omistaa terve koira jonka kanssa treenata mitä ikinä tulee mieleenkään ja kisata tavoitteellisesti.

8. Haaverotusi, jota et kuitenkaan luultavasti koskaan tule hankkimaan? Miksi?
Staffordshirenbullterrieri :D Ehkä eläkepäivinä..  Ne on niin hauskoja koiria.

9. Montako koiraa talossa on maksimi? 
Riippuu talosta, ajasta koirista.. Tällä hetkellä meilllä asuu vaihtelevasti kaksi tai kolme koiraa. Riippuu onko Jepi eläkepäivillä äidillä. Yksi koira olisi ihanne, olenkin sanonut että yksi terve harrastuskoira riittäisi. Mutta kolme koiraa joo tuntuu jo siltä että yksi on liikaa, varsinkin kun se yksi on laiska eläkeläinen joka pitää lenkittää erikseen, ei enää pysy nuorten tahdissa. Kaksi on ihan jees, varsinkin jos ne ovat yhtä energisiä tai vaativat saman määrän liikuntaa. Kolmenkin kanssa pärjää, varsinkin jos olisi isompi talo.. ;). Mutta se on jokaisen oma asia, ja tietty siis riippuu siitä miten paljon aikaa ja rahaa haluaa ja on valmis käyttämään koiriin.

10. Tunnustuksen paikka! Mitä koiriin liittyvää asiaa välillä laiskuuttasi/saamattomuuttasi/muistamattomuuttasi laiminlyöt? Vai lipsutko jostain arkisesta tavasta tai säännöstä ihan huomaamattasi?
Kynsienlleikkuuvälit on välillä turhan pitkät.. :D Ei tule muuta mieleen, vaikka varmasti lipsun jostain säännöistä välillä vaikka ei saisi.


11. Koiriesi nimet ja tarinat nimien takana?
Jepi, ei mitään muistikuvaa.
Toivo, no se oli kovasti toivottu koira ja samalla näköjään kirosin koko otuksen nimeämällä sen Toivoksi.
Lennu, no Lennun nimeä mietin ja kauan, olisin halunnut jonkun hienon "bc" nimen mutta ei ne taipunu mun suuhun, Ja virallisesta nimestä yritin viritellä vaikka ja mitä mutta ei. Lopulta päädyin Lenniin, mutta Saken mielestä se oli tytön nimi(jaeihänseole) ja taivutettiin se Lennuun. Ei enempää eikä vähempää kuin presidentin koiran kanssa kaimoja, vaikka tuota en silloin hoksannut :D.

En nyt keksi kysymyksiä enkä haastettavia, tehkää ken tahtoo näillä Jennin kysymyksillä :).

Hei taas.

Vuosi ja pari kuukautta sitten näköjään kokosin yhteen mun ja Taran kisauraa. Ja ongelmana olivat kontaktit. Eipä jotenkin yllätä yhtään, tuosta vastustaminen alkoi. Lopulta ollaan havaittu ongelman olevan hallinta, mikä katoaa tai mistä ei ole tietoakaan kisoissa. Tänä vuonna ollaan muutamat kisat käyty, ja hallinta katoaa viimeistään kontaktiesteillä. Viime kesänä klagissa tuli onnistunut suoritus, koko radan koira oli hallussa ja suoritti kontaktit juuri niin kuin pitää (voi sitä tunnetta, oli niin mahtavaa!), mutta seuraava rata oli jo kaaos. Mutta eipä niistä sen enempää, treenaillaan ja aika näyttää milloin uskallan lähteä kokeilemaan kisaradoille.

Toivolle kuuluu hyvää, tammikussa käytiin Animagissa kontrollikäynnillä  ja hyvinvoivaksi koiraksi todettiin kortisoni lääkityksestä huolimatta. Tänä syksynä on närästykset vaivanneet enemmän, vähän turhan monta valvottua yötä sen takia vietetty. Tammikuussa käydään taas kontrollissa.
Jepi porskuttaa menemään. Ensi keväänä tulee 12 vuotta mittariin. Ehkä jotain dementian poikasta on havaittavissa, se on välillä raivostuttavan hidas liikkeissään, ja näyttää niin kuin se "unohtaisi" mitä on tapahtumassa esim. kun tullaan pihaan autolla ja autolta pitäisi kävellä sisään. Muut seuraa perässä ja Jepi jää tollottamaan paikalleen, aiemmin on kyllä tullu joukon perässä sisälle ilman erillistä maanittelua :D. Raukka pappa <3

Tämän vuoden kohokohta on ollut vuosien haave, minkä uskalsin vihdoin toteuttaa. Eniten tässä pelotti se, että jos tämänkin hankinnan kanssa mennään perse edellä puuhun, niin en tiedä mitä teen. Luultavasti jätän koiraharrastukset kokonaan ja tyydyn lenkkeilyyn koirien kanssa.  Koiraharrastukset ovat lähellä sydäntä ja rakastan kilpailemista, siksi aikoinaan hankin Toivon, jotta pääsisi jatkamaan harrastuksia Jepin jäätyä eläkkeelle. Ja miten kävi, Toivo on ollut kroonisesti sairas noin 7 kuukauden ikäisestä lähtien. Vaikka koiria rakastankin yli kaiken ja omani hoidan loppuun asti oli tilanne mikä tahansa.

Niin se haave minkä toteutin:

bordercollieuros Pikipaimenen Kuka Muu Muka, kutsumanimeltään Lennu  <3

Lennu on työlinjainen bordercollie, tällä hetkellä ikää 5 kuukautta, 14,8 kiloa täyttä rakkautta <3 Haettiin Lennu Kiimingistä 10.9. kasvattaja Sannilta, ja siitä lähtien tämä kaveri on viihdyttänyt ja hurmannut meitä.  Huippu kaveri, sopeutunut loistavasti meidän porukkaan <3

Tällä hetkellä kuvailisin Lennua herkäksi pieneksi paimeneksi. Oudot koirat saattaa jännittää, mutta tänäänkin käytiin pentutreffeillä, jossa oli 8 eri näköistä ja kokoista koiraa ja hyvin sulautui joukkoon alkujännityksen jälkeen. Kaikki ihmiset on ihania, tosin pienet lapset on aika outoja Lennun mielestä. Lennu oppii ihan älyttömän nopeaa, sen kanssa on mukava treenata eri asioista, esim. ollaan aloitettu tokon ja aksan alkeita, ja myös kaikenlaisia turhia temppuja :D. Lennun kanssa käytiin joulukuun alussa mätsäreissä, jossa se hienosti rauhoittui alkujännityksen jälkeen. Liikkuvat koirat saa pienen paimenkoiran sielun heräämään ja siinä on vielä tehtävää, että malttaa rauhoittua kun esimerkiksi aksa treeneissä odottaa omaa vuoroa. 

Tämä vuosi 2015 on kaiken kaikkiaan koirarintamalla ollut yhtä vuoristorataa, tuloksia ei olla saatu mutta yritystä on ainakin ollut, heh. Olen päättänyt, että ensi vuonna treenataan Taran kanssa ilman mitään kisapaineita, Jepi viettää rattoisia eläkepäiviä edelleen ja Toivo sairaseläkettä, toivotaan että se pysyy kortisonilla pystyssä edelleen ja Lennulle ennenkaikkea terveyttä, luodaan pohjia aksaan ja ehkä vähän tokoonkin ja opetellaan käyttäytymään.

Hyvää uutta vuotta 2016! <3

Kisaraporttia

Ollaankin päästy kilpailemisen makuun sitten viimekirjoituksen. Yhteensä viidet kisat takana joihin sisältyy 11 starttia.Tässä vähän tuloksia:

Kilpailu	Paikka	Tuomari	IA	AV	RV	Tulos	Sija
la 27.09.2014 B agilityrata	Pyhäjärvi	Elina Hannikainen	51	-12,42	15	15	3
la 27.09.2014 A agilityrata	Pyhäjärvi	Elina Hannikainen	49	-	-	HYL	-
su 14.09.2014 B agilityrata	Kokkola	Hilpi Yli-Jaskari	53	-21,37	5	5	5
su 14.09.2014 A agilityrata	Kokkola	Hilpi Yli-Jaskari	52	-17,74	5	5	3
la 30.08.2014 B hyppyrata	Ylivieska	Mika Moilanen	48	-20,72	10	10	7
la 30.08.2014 A agilityrata	Ylivieska	Mika Moilanen	55	-15,99	20	20	7
ke 30.07.2014 B hyppyrata	Oulu	Salme Mujunen	40	-17,44	0	-17,44	3
ke 30.07.2014 A agilityrata	Oulu	Salme Mujunen	42	-	-	HYL	-
ke 25.06.2014 C hyppyrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	43	-	-	HYL	-
ke 25.06.2014 B agilityrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	50	-11,39	5	5	2
ke 25.06.2014  A agilityrata	Pietarsaari	Vesa Sivonen	47	-	-	HYL

Yksi nolla on siis saatu. Muutama hylly, jotka menee joko mun jännityksen tai Taran

kuumenemisen piikkiin. Ja pari perseilyrataa, joista ihan turhia vitosia, kuten kieltoja'

tai rimanpudotuksia, laitetaan yleisen sähläämisen piikkiin.. :D. Mutta, joukossa on

myös paljon noita 5 vp:n ratoja, jotka on olleetonnistuneita, tosin vitonen on tainnut

tulla parilta radalta rimanpudotuksesta ja yhdelta puomin ylösmenosta. Vielä kun

saadaan pienet palaset kohdalleen niin eiköhän ne nollat sieltä tule. Yhteistyö Taran

kanssa on parantunut paljon kesän aikana. Yleensäkin nämä 1- luokan radat ovat

todella mukavia tehdä Taran kanssa, kun kaikki on melko sujuvaa yleensä siihen asti,

kunnes tulee kontakti este suoritettavaksi.. Niiden kanssa on eniten ollut ongelmia

kisoissa. Vaikka olen yrittänyt ihan alusta asti kiinnittää erityistä huomiota niiden

treenaamiseen, niin silti kisoissa niistä rapisee pisteitä.

Alastulothan treeneissä onnistuu 99% varmuudella, 2on2off on Taralle ihan selvää.

Mutta kisoissa se ei toimi. Tosin taisin keksiä viimeviikolla mikä on ongelma, ja

ehkä jopa ratkaisunkin, joka on työn alla parhaillaan. Kokeilkaamme sitten Oulussa 8.11.

seuraavissa kisoissa, toimiiko tämä. Toinen ongelma on kontakteilla ollut ylösmenot, huoh.

Nyt on palattu siihen, että ylösmenolle on ehdoton pysäytys, se on kaikista selkein.

Vapautuksesta saa jatkaa, ja treeneissä ollaan edistytty näiden kanssa hyvin, mutta

katotaan tosiaan sitten Oulussa onko edistytty riittävästi.

Tällä hetkellä Tara on meillä hoidossa, ja Jepi viettää laatuaikaa mummolassa. 
Toivo pitää Taralle seuraa. Toivo onkin ollut hyvässä kunnossa, terveyden puolella ei
 mitään ihmeellistä (jes!). Tässä nyt sekalaisia kuvia syksyltä hyvin sekalaisessa järjestyksessä.

Toivo on ollut mukana kisoissa kannustamassa Taraa. Tässä viimeisessä kuvassa ollaan Pyhäjärvellä, huomatkaa kuinka innoissaan Toivo on tehtävästään. Näyttää enemmänkin siltä, että se olisi minä hetkenä hyvänsä valmis hyppäämään narun jatkoksi.. :D

Epiksiä ja ihan oikeita kisoja

Tälle kesälle ollaan ennätetty käydä jo kahdet epikset- vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäiset oli Sievissä ja rata meni hyvin siihen nähden, että kentän pohja oli ihan karmeeta upottavaa hiekkaa. Tara oli kuitenkin koko radan ajan hallussa ja jäi tosi hyvä mieli siitä. Toiset epikset käytiin Ykassa, siellä tuli radoilla paljon enemmän sähellystä omalta osaltani.. Mutta hyviäkin kohtia oli, kuten Tara osaa hakea hyvin keppien aloituksen hankalammastakin kulmasta kunhan antaa tilaa, Tara osasi renkaan, pysähtyi puomin alastulokontaktille (tosin en uskaltanu hengittää ettei se vaan karkaa.. :D) ja taisi jopa ottaa "koske" käskystä ylösmenonkin. Miinuksia taas oli putken pimeä pää ja keppien loppupäässä meinasi tulla turhan kiire ja jätti muutamat pujottelematta. Siihen kyllä vaikuttaa paljon oma ohjaamiseni..

Ensi viikolla on meidän ekat viralliset kisat, Pietarsaaressa kolme starttia. Saa nähä kuinka käy, pystynkö pitämään pään kasassa, viimeksi oon tainnut kisata virallisissa kolme vuotta sitten!

Mitä kuuluu vai kuuluuko mitään?

Vuodenvaihde ja sitä seurannut kevät on ollut ihan järkyttävä. Kulunutta vuotta voisi kuvailla sanoilla kiire, stressi ja koulu. Huoh, mutta nyt, kesän kynnyksellä, alkaa kaikki helpottamaan ja valoa näkyy jo todella paljon tunnelin päästä! Suurin osa ajasta on kulunut koulutehtävien kanssa, joita yllättävän paljon jäi viime metreille, ja tietenkin oppari myös työllisti ihan kiitettävästi... Ja tähän päälle vielä työt ja kymmenen viikon harjoittelu! Jostakin oli pakko luopua, joten valitsin salin, jossa oon käynyt viimeksi yli kaksi kuukautta sitten. En ees muista millon viimeksi oisin näin pitkän tauon pitäny, mutta pakko mikä pakko. Koirahommia sentään en lähteny vähentämään :).

Talvella treenattiin kerran viikossa. Tosin koko alkuvuoden oli havaittavissa todellista motivaation puutetta koirahommiin. Mutta, kevään tullessa ja ulkokentän sulattua alkoi taas agilityinnostus palailemaan :). Taran kanssa on treenattu ja jopa edistytty, ollaan käyty Muhoksella koulutuksessa josta sain todella hyödyllisiä vinkkejä omaan ohjaamiseen. Myös Haapavedellä otiin agikoulutuksessa, ja sieltä taas sain hyviä neuvoja kontaktien vahvistamiseksi ja myös siihen omaan ohjaamiseen, joka on tottapuhuen eniten kehittämistä vaativin asia tällä hetkellä..

Ja vappuna järjestettiin perinteinen koiramainen vapputapahtuma, oli mölliagia, rally-tokoa ja mätsärit. Taran kanssa osallistuttiin mölliagiin kisaavien luokkaan (vaikka ei edelleenkään olla startattu virallisissa), ja hienosti meni radat, koira oli hallussa ja minä keskityin! Ainoastaan renkaalta tuli vitonen, rengas hajos molemmilla kerroilla. MUTTA, tuo meidän seuran rengas hajoaa todella helposti, ja tärkeintä oli, että Tara suoritti sen oikein :). Toiselta radalta taisi tulla renkaan lisäksi kepeiltä vitonen, en ohjannut keppejä loppuun joten Tara ei suorittanut muutamaa viimeistä keppiväliä.

Jepille ja Toivolle kuuluu hyvää, molemmat ovat kevään aikana täyttäneet vuosia. Jepi täytti 10.4. hurjat 10 vuotta <3 Ei muuten ikä näy herrassa juurikaan, alla oleva kuva on otettu tänä keväänä, ja toinen alempi kuva viisivuotta sitten.

 

 

 Aika hyvin säilyny, ei hirveesti oo muutosta tapahtunu viidessä vuodessa ;) Pantakin on sama.. :D

Toivolle tosiaan tuli mittariin 5 vuotta 3.5. Toivo voi hyvin, nyt on ollut vähän närästysoireita, toivotaan ettei ruokaa tarvitse lähteä vaihtamaan..

 Ai niin, olihan meillä alkuvuodesta pieni kynsiepisodi. Toivolla lohkesi pari kynttä aika ikävästi, ja lopulta toinen niistä lohkesi ihan tyveen asti, joten kynsikuori piti poistaa. Ja tämän jälkeen tietenkin oli sukkakuuri ja lepoa, yllättävän hyvin kynsi lähti paranemaan.

Raukkaa pientä jännittää <3

:(

 Jospa Toivon lääkärikäynnit olis tältä vuodelta tässä, ainakin toivotaan niin!