Aika rientää

 

Tällä hetkellä aikaa ei kauheesti oo millekkään ylimääräselle. Koulu ja työt, ja niiden lisäksi oppari vie kaiken vapaa- ajan. Huomasin vasta tällä viikolla että on jo marraskuu :D.

 

Enivei, treeneissä edistystä on tapahtunut kontakteilla, erityisesti ylömenoilla. Jonkin aikaa treenattiin pelkkiä kontakteja siten, että myös ylösmenolle pysähdytään. Se alkoi sujumaan hienosti, kunnes otettiin mukaan vauhtia. Ensin yksi hyppy alle ja ja alasmenolla Tara ei pysähtynytkään, tai pysähtyi mutta se hieman valui, yli kontaktin. Tähän kuitenkin auttaa se, että itse hiljennän vauhtia ja annan "seis"- käskyn ajoissa, jotta pieni malinois kerkeää rekisteröidä sen ;). Lisäksi Kata antoi hyvän neuvon ylösmenojen treenaamiseen. Eli tähän mennessä ite olen vienyt palkan kontaktille, mutta jatkossa apuohjaaja vie sen siten, ettei Tara näe sitä. Näin sen pitäisi oppia tarkastamaan (pysähtymään) ylösmeno aina.

 

Taralla olikin sitten juoksut, ja pidettiin muutamia viikkoja treenitaukoa. Juoksujen jälkeen treenattiin tätä kontakti hommaa aalla, ja jo vain, se toimi! Kierroksia ja vauhtia Taralla oli pitkän tauon jälkeen, joten olin erityisen tarkka kontakteilla. Hieno paluu tauon jälkeen :). Pientä takaakierto harjoituksia ja kääntymistä hypyllä otettiin, kunnes pimeys yllätti treenaajat.. :D. Normaalisti tähän vuodenaikaan tulisi pakollinen useamman kuukauden treenitauko, mutta ei tällä kertaa. Meillä on ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksaan vuoteen talvitreenipaikka, ja vieläpä omalla paikkakunnalla! Huikeeta. Päästään siis maneesille treenaamaan yhtenä iltana viikossa, se on niiiiin luksusta :). Ennen ollaan kolattu kenttää ja estekopin lukkoa sulateltu erilaisilla tulivehkeillä, luojan kiitos sille hommalle saa sanoa hyvästit.

 

Toivolla menee hyvin (koputan puuta). Nyt jo pidemmän aikaa ei ole ollu mitää hässäkkää sen terveydessä, kiitos kortisoni/kerran päivässä ja oikea ruoka. Jokin aika sitten se pääsi syömään Jepin Hauhaut, ja koko yö ravattiinkin ulkona. Se sai varmaan neljä kertaa yössä nieleskelykohtauksen, ja ulos päästyään ahmi ruohoa hullun lailla. Nyt oonki ollut ihan super tarkka, ettei se syö kuin omaa ruokaa, froliceja herkuiksi ja satunnaisesti saa ruoan sekaan raejuustoa tai muita lisiä. Peukut pystyyn että näillä mentäis pidemmän aikaa, johan tässä on taikinoitu tuon raasulin kanssa..

 

Kuvan on uudelta ihanalta lenkkireitiltä, joka menee isojen peltojen läpi. Ollaanki käyty siellä lähes joka aamu :).

Syksy

 

Elokuussa ei tullu paljon kirjoteltua, mutta silti treenattu on sitäkin ahkerammin. Mulla alkoi koulu, joten ainakin alkuviikosta illat on vapaita niin pääsee treenaamaan muiden kanssa. Nyt alkaa olemaan hyvä agiporukka taas kasassa, tosin muutama vahvistus puuttuu ;).

 

Tiistaina käytiin agiepiksissä Ylivieskassa. Ilmotin Taran mölliluokkaan missä otettiin kaksi starttia. Toukokuisiin epiksiin verrattuna rata meni paljon paremmin, Tara oli hallussa ja minä keskityin! Jäi tosi hyvä mieli radasta, ainoastaan Aan ylösmenokontaktit jäi vähän vaivaamaan... Muuten oli puhdas rata, mutta 10vp ja molemmat juurikin ylösmenolta. Viimeaikoina ollaan treenattu ylösmenoja siten, että vaadin Taralta pysähdyksen siihen. Puomilla varsinkin on tuuria jos se osuu ylösmenoon, koska Taran laukka on sen verran pitkä. Alasmenoista sen verran, että ne alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla :).

 

Mutta jos jossain on tänä kesänä edistytty, niin renkaalla!! Muutaman kerran kelmutettiin renkaan ympäristö, ja kertaakaan Tara ei edes yrittänyt hypätä vierestä. Eilen otin rengasta ilman kelmua, ja joka kerta Tara hyppäsi oikeasta kohdasta, jee :).

 Toivo kattoo että voi ei, tuolta se taas tulee.. :D

 

Onnistunut treeniviikko

Viime viikkoja treenejä kertyi kolme kappaletta, ja kaikki onnistuneita! Ja yksin taisin käydä vain kerran, toisilla kerroilla ei ollut työt häiritsemässä, ja pääsin muiden kanssa treenailemaan :). Se jos mikä on opettavaista, kun on muut huomaamassa niitä virheitä ja auttamaan korjaamaan ne! Yksin kävin ottamassa keppejä ja rengasta, toinen treeni sisälsi kontaktit ja sunnuntaina otettiin muutamien esteiden ohjaustreeniä sisältäen renkaan aloitusesteenä, joten treeniä tuli sillekin (huom! ei kertaakaan ohitusta, vaan joka kerta Taran sihti osui renkaan oikeaan kohtaan). Taas sai huomata sen, kuinka Taran kanssa ajoitus on se sana jolla saa hommat toimimaan. Tara tekee niinkuin minä ohjaan, mutta kuten yleensä 90 % ajoitan ohjauksen väärin niin homma ei onnistu. Ja aina vaan Tara jaksaa antaa anteeksi mun virheille, tosin joskus tulee aika kovaa palautetta haukkumisen muodossa... ;). Haha, mutta silti niin parasta, että koiralla into ja tekemisen meininki säilyy!

 

Toisaalta taas täytyy muistaa, ettei olla vielä edes vuotta treenattu. Yhteistyö toimii, mutta uskon että vielä joku päivä mä saan Taran kehityksestä kiinni ja sitten viimestään alkaa tulosta tulla. Jatkaen edellisen tekstin aihetta, kauas on pitkä matka! :D

 

(c) Kata



(c) Kata



(c) Kata

 

Aina epätoivon hetkellä pitäis muistaa se mistä on lähetty ja mihin jo tultu :-)

Ikuisuusprojekteja?

 

Kepit, kontaktit ja rengas. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että nuo kolme pirulaista tulee olemaan ikuisuusprojekteja. Tavallaan joo siis hamaaan loppuun asti esimerkiksi kontakteja saa ja pitää treenata, mutta ääää, mun kärsivällisyys ei riitä! Se on niin puuduttavaa ja ykstoikkosta treeniä (itelle), tosin Tara jaksaa samalla innolla tehä joka ainoan toiston :). Tosin eilen otettiin loppuun hauska hyppy-putki-hyppy pätkä, jotta homma ei ala ihan puulta maistumaan.

 

 

Nyt siis treenataan kontaktien ylösmenoillekin pysähdystä, koska esim. A-esteellä Tara  on alkanut hyppimään ylösmenoa, ja puomilla on tuurista kiinni, että sen laukka-askel osuu kontaktille. Joten, niin puomilla, aalla kuin keinullakin sen tulee pysätyä ylösmenolle ja vasta käskystä suorittaa este loppuun. Ja tämä toimii, kuten Riikka on saanu hienosti Ronin päähän taottua pysähdykset, niin luulenpa että sen ei pitäis olla homma eikä mikään opettaa sitä Taralle.. :p. Nojoo, työtä,toistoja ja kärsivällisyyttä nyt vaan, katsotaan millä mallilla ollaan kuukauden päästä.

 

 

Sitten se rengas, joka vaatii yhtä paljon tylsiä toistoja, ja epäonnistumiset pitäis karsia minimiin. Kepit on näistä kolmesta se pienin paha, alussa ei enää aina tarvita ohjureita, lopussa pidän vielä jonkin aikaa ne kaksi viimeistä. Taralla kun tahtoo olla se vaihe, että hirveä kiire suorittamaan kepit ja lopulta se saattaa oikasta, jos ei ohjureita ole :D. Mutta muuten kepit on hyvällä mallilla, aletaan treenaamaan eri tulokulmia ja itsenäisempää suoritusta.

 

Mutta joo, ehkä joku kaunis päviä kärsivällisyys palkitaan.. :)

Kontrollikäynti

Oulun kisat tuli ja meni, ja en ilmottanut Taraa sinne. Hyvä niin, koska todellisuudessa vielä on niin paljon treenattavaa ennenkuin ollaan valmiita starttaamaan. Haluan saada ne kepit, renkaan ja kontaktit varmoiksi ennen kun lähdetään virallisiin. Pari viikkoa sitten päästiin ohjattuihin treeneihin, ja voi taivas mikä masis iski, mä en osaa ohjata. Tai tuntuu että mun ohjaaminen on samalla tasolla pysynyt jo monta vuotta. Mitään kehitystä ei tapahdu, ja mitenkä sitä ikinä tapahtuiskaan, kun ei täällä jumalan selän takana pääse mihinkään viikottaisiin ohjattuihin treeneihin :(. Kattelin tuossa myös vanhoja agivideoita, niin joo ehkä niihin verrattuna on jotain muutosta tapahtunu mutta ei tarpeeksi! Tara oppii koko ajan taitavammaksi, ja meikä jää auttamattomasti jälkeen kun en osaa!

 

Mutta joo, ehkä pitää vaan ottaa videolle treenejä, että voi edes niiden avulla yrittää parantaa ohjausta. Toisaalta sekin on vaikeaa, kun treenaan pääosin yksin Taran kanssa... :D. Noh, ei auta itku markkinoilla, ehkä mä jotain keksin.

 

Asiasta kolmanteen, käytin Toivoa Akuutissa kontrollikäynnillä. Muutaman viikon ajan se oli ilman kortisonia, pelkällä astmapiipulla. Toivon vointi alkoi huononemaan todella paljon, se oksenteli, nieleskeli, oli TOSI vaisu, ja yhtenä iltana se vaan makasi, ei jaksanut edes päätä nostaa. Sain onneksi heti seuraavalle päivälle ajan Akuuttiin. Siellä otettiin keuhkokuvat, ja keuhkot oli ok! Ne oli pysyny oikein hyvänä astmalääkkeellä. Mutta valitettavasti Toivolla on myös jotain häikkää suolistossa/mahassa tai jossain, joka ei pysy hallussa ilman kortisonia. Toivollahan on esiintynyt oksentelua, kunnes löysin sille oikean ruuan. Se on nyt useamman vuoden ajan syönyt Nutron Sensitive kana-riisiä, joka on tähän mennessä ainoa ruoka mikä sille sopii. Otettiin sitten kontrollikäynnillä myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilejä, joita on siis ennenkin näkynyt silloin, kun kortisonikuuri ei ole ollut päällä.

Haha, mua niin naurattaa tää kun Toivo niin tosissaan ottaa tuota lääkettä, mutta siis tällainen systeemi tuo maski on :D.

Nyt Toivo syö taas kerran päivässä 4mg Medrolia, ja vointi on oikein hyvä. Eläinlääkäri ehdotti, että seuraavaksi voitaisiin ulostenäytteestä tutkiä giardian tai suolistomatojen mahdollisuus, mutta en tiedä... Ehkä lähden vielä siihen, mutta todellisuudessa en usko, että sieltä löytyy mitään. Toinen tutkimus mitä ehdotettiin, oli suolistosta koepalojen otto, mutta se tulisi olemaan ehkä yli mun budjetin.. Toivoahan on tutkittu jo vaikka kuinka, ja yli mun varojenkin jo monta kertaa (ihan kirjaimellisesti oon syönyt tyyliin makaronia loppukuun että oon saanut Toivon käytettyä lääkärissä.. :D). Ja silti ikinä ei oo löydetty mitään syytä näille oireille. Uskon, että vaikka sitä kuinka tutkittais vielä, niin silti lopputulos olisi jatkuva kortisoni lääkitys. Jos olisin miljonääri, niin mikä ettei, kyllähän muakin tottavie kiinnostais tietää ylikaiken, että mikä on Toivon mystinen sairaus.

 

Ja siis jos ajattelee Toivon elämänlaatua, niin mun mielestä se on niin hyvä tällä hetkellä kuin voi olla. Näyttää siis siltä, että se on "elämänsä kunnossa", joten... ehkä me vaan mennään sillä kortisonilla ja oikealla ruualla niin kauan kun se on mahdollista?

Ne kontaktit...

Ykan kisoissa Tara ei osannut kontakteja, ei sitten yhtään! Muutaman kerran se otti alastulokontaktit ja pysähtyi oikeaan kohtaan, ehkä nanosekunniksi.. Kisojen jälkeisellä viikolla otettiinkin vain ja ainoastaan kontakteja kahtena päivänä. Otettiin askel taaksepäin, eli laitoin ruokapalkan ylösmenolla ja alasmenolla palkka namialustalta. Lisäksi alasmenolla palkkailin sitä kun se oli kakskakkosessa. Seuraavana päivänä otin mukaan putken, josta otettiin vauhtia kontaktien ylösmenoille, joilla odotti ruokapalkka. Hidastin omaa liikettä ylösmenolla ja hyvin Tara sitten malttoikin pudottaa vauhtia, vaikka putkelta saakin hyvät vauhdit.

 

(c) Kata

Tällä viikolla Tara olikin meillä ma-ti välisen yön yökylässä :). Maanantaina käytiin pitkällä metsälenkillä Taran ja Toivon kanssa ja sen jälkeen Tara kävi juoksuttamassa suloista parsonpentua. Illalla otin molemmat mukaan ja mentiin treenaamaan kentälle pientä rataa, jossa oli vain hyppyjä ja kaks putkea. Radalla oli pyörityksiä, ja takaakierrot onnistui hyvin. Radan alussa otin Taran vastaan pakkovalssilla, siinä on vielä (lähinnä mulla) harjoittelemista, että annan sille tilaa hypätä esteen. Enivei, meidän pitäisi ihan oikeasti sitä ykkösluokan ratatreeniä tehdä, niissä kun on niitä suoria pätkiä! Unohtaa hetkeksi nuo kaikenmaailman pakkovalssit ja takaakierrot..

 

(c) Kata

(c) Kata

Käytiin myös Katan kanssa kentällä pitkästä aikaa, varmaan viimeksi Jyväskylässä se on nähnyt meidän treenejä, ja saatiinki heti hyviä vinkkejä :). Jankattiin kontakteja, ja huomattiin, että Tara kyllä tietää tasan tarkkaan mitä "seis" käsky tarkoittaa. Se on yhdistänyt käskyn 2on2off asentoon alastulolla, ja sehän tässä on ollut tavoitteena. Pitkän aikaahan Tara on tarjonnut sitä, jos esim kävellään jonkun kontaktiesteen ohi, niin se saattaa nakata takapuolen kontaktille ja odottaa palkkaa.. :D. Mutta nyt, kun yritettiin hidastaa sitä aan ylösmenolle "seis"-käskyllä, niin mitä tekee Tara! Sanoin siis seis- käskyn vähän ennen aa:ta, niin Tara tekee aalla käännöksen  ja jää ylömenolla kakskakkoseen, eli kääntää äkkiä takapuolen siten että se on aalla, ja etutassut maassa.. :DD. Joo, eli siltä todellakin voi vaatia sitä alastulokonuilla. Ylösmenolle otetaan sitten eri käsky tai ihan vaan "aa", joka siis ainakin alkuun tarkoittaa, että siihen ihan pysähdytään. Nyt treenataan vaan malttia noille alastuloille, paljon palkkaamista ja vasta käskystä pois.

(c) Kata

 

 

Noiden kontaktien takia aloinki miettimään niitä Oulun kisoja. Onko järkeä lähteä koheltamaan sinne? Vaikka eihän siellä olis ku yksi agirata ja toinen olis hyppäri. Mutta, kepitkään meillä ei oo vielä ihan varmat, ja se rengas... Kun taas toisaalta, haittaako tuo että käy kokeilemassa yhdet kisat, nähtäis miten mun pää pysyy monen vuoden kisatauon jälkeen kasassa ja kuinka Tara reagoi siihen. Sitä paitsi mun mielestä kisaaminen on kaikinpuolin kivaa, varsinkin hyvässä seurassa! :p

 

 

 

Viimenen ilmo on 26.6., joten vielä on aikaa miettiä.. :-)

 

 

 

Taran kanssa ollaan tällä viikolla käyty  kahteen otteeseen treenaamassa, ja sunnuntaina olis tarkoitus suunnata möllikisoihin Ykaan. Viime viikolla (?) oltiin menossa treenaamaan, mutta Taralla oli jonkinsortin rakot anturoissa joita se aristi aika paljon, joten jätettiin treenit koko viikolta välistä. Mutta tosiaan tällä viikolla päästiin maanantaina treenaamaan, ja tehtiin pientä radan pätkää. Kontakteja vahvistin ruokapalkalla ja rauhallinen vapautus, ja renkaallekin taidettiin ottaa muutamia toistoja. Kokeilin myös ohjaamista ilman turhia hyppy ym. käskyjä, ja heti onnistu kaikki paremmin! Mm. rimoja ei pudonnut yhtään, vs. kun käytän ääntä ohjauksessa, Taran huomio jotenkin aina herpaantuu siinä vaiheessa.

 

Eilen tehtiin kunnon ratatreeni pitkästä aikaa. Rakennettiin kokonainen rata, ja voi hitsi kuinka hienosti Tara meni! Kepeille onnistu takaaleikkaaminen (tosin kahdet ohjurit on edelleen alku- ja loppupäässä) ja saksalainen yhdellä hypyllä. Miinuksena Aan kontaktit. Tara hyppäs hirveellä loikalla ylösmenon, ja alasmenollakaan ei muka muistanut seis- käskyä, jonka se kuitenkin muisti ja teki hyvin puomilla ja keinulla. Aata otin ihan erikseen ja palkkasin ylösmenolla sekä alasmenolla. Ennen puomin ja keinun ylösmenoa jarrutuskäsky toimi tosi hyvin, nyt pitää laittaa se toimimaan myös aalla. Radalla oli myös rengas, mutta otin sitä erikseen, koska en enää halua epäonnistuneita toistoja sille.

 

Kattelin tuossa kisakalenteria, ja näyttäs siltä, että voitais käydä kokeilemassa virallisia 8.7. Oulussa :). Siihen on nyt enään kuukausi, lisenssiä en oo vielä ostanu mutta sen kyllä kerkeää vielä. Ja onhan meillä vielä epävarmoja esteitä rengas, kepit ja kontaktit, mutta jos kaikki hyvin menee niin hyvälle mallille ne saadaan ennen tuota päivää! Ja haluan käydä kisoissa kokeilemassa myös ihan mielenkiinnosta että missä mennään, sieläl huomaa ne heikot kohdat ja sitten treenataan niitä :).

 

Toivon ja Jepin kanssa ollaan ahkerasti lenkkeilty ja uitu;

 

Taisi JJ:llä mennä herne jos toinenkin nenään :-)

 

 

 

Jepi laitto pilkuille vähä vauhtia!

Itse Herra Jeeveli

Jepi naatiskelee!